yksityinen

yksi (“one”) +‎ -tyinen. Coined by Finnish physician and translator Wolmar Schildt in 1844.

• IPA^(key): /ˈyksityi̯nen/, [ˈyks̠iˌt̪yi̯ne̞n]
• Rhymes: -yinen
• Syllabification^(key): yk‧si‧tyi‧nen

yksityinen (comparative yksityisempi, superlative yksityisin)

1. private, personal (concerning one person; not shared)
2. private (not accessible by the public; not publicly known)
3. private (not in governmental office or employment; not traded by the public)
4. (dated) single, particular, specific
   • 1983, Terho Itkonen, “Välikatsaus suomen kielen juuriin”, in Virittäjä, 83:2, pp. 190-229:

     Yksityisiä sanoja koskevia länsi-itäjakoisia äänneseikkoja on jonkin verran enemmän; (…)

     There are some more phonemic matters concerning particular words that appear divided between the west and east (dialects); (…)

• julkinen
• yleinen

• “yksityinen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04