munata

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Estonian

[edit]

Noun

[edit]

munata

  1. abessive singular of muna

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

From muna (penis) +‎ -ta. Compare tyriä from tyrä. Not considered vulgar, despite the etymology. Attested since the 1930s.[1]

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈmunɑtɑˣ/, [ˈmunɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -unɑtɑ
  • Syllabification(key): mu‧na‧ta

Verb

[edit]

munata (colloquial)

  1. to screw up

Conjugation

[edit]
Inflection of munata (Kotus type 73/salata, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. munaan en munaa 1st sing. olen munannut en ole munannut
2nd sing. munaat et munaa 2nd sing. olet munannut et ole munannut
3rd sing. munaa ei munaa 3rd sing. on munannut ei ole munannut
1st plur. munaamme emme munaa 1st plur. olemme munanneet emme ole munanneet
2nd plur. munaatte ette munaa 2nd plur. olette munanneet ette ole munanneet
3rd plur. munaavat eivät munaa 3rd plur. ovat munanneet eivät ole munanneet
passive munataan ei munata passive on munattu ei ole munattu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. munasin en munannut 1st sing. olin munannut en ollut munannut
2nd sing. munasit et munannut 2nd sing. olit munannut et ollut munannut
3rd sing. munasi ei munannut 3rd sing. oli munannut ei ollut munannut
1st plur. munasimme emme munanneet 1st plur. olimme munanneet emme olleet munanneet
2nd plur. munasitte ette munanneet 2nd plur. olitte munanneet ette olleet munanneet
3rd plur. munasivat eivät munanneet 3rd plur. olivat munanneet eivät olleet munanneet
passive munattiin ei munattu passive oli munattu ei ollut munattu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. munaisin en munaisi 1st sing. olisin munannut en olisi munannut
2nd sing. munaisit et munaisi 2nd sing. olisit munannut et olisi munannut
3rd sing. munaisi ei munaisi 3rd sing. olisi munannut ei olisi munannut
1st plur. munaisimme emme munaisi 1st plur. olisimme munanneet emme olisi munanneet
2nd plur. munaisitte ette munaisi 2nd plur. olisitte munanneet ette olisi munanneet
3rd plur. munaisivat eivät munaisi 3rd plur. olisivat munanneet eivät olisi munanneet
passive munattaisiin ei munattaisi passive olisi munattu ei olisi munattu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. munaa älä munaa 2nd sing.
3rd sing. munatkoon älköön munatko 3rd sing. olkoon munannut älköön olko munannut
1st plur. munatkaamme älkäämme munatko 1st plur.
2nd plur. munatkaa älkää munatko 2nd plur.
3rd plur. munatkoot älkööt munatko 3rd plur. olkoot munanneet älkööt olko munanneet
passive munattakoon älköön munattako passive olkoon munattu älköön olko munattu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. munannen en munanne 1st sing. lienen munannut en liene munannut
2nd sing. munannet et munanne 2nd sing. lienet munannut et liene munannut
3rd sing. munannee ei munanne 3rd sing. lienee munannut ei liene munannut
1st plur. munannemme emme munanne 1st plur. lienemme munanneet emme liene munanneet
2nd plur. munannette ette munanne 2nd plur. lienette munanneet ette liene munanneet
3rd plur. munannevat eivät munanne 3rd plur. lienevät munanneet eivät liene munanneet
passive munattaneen ei munattane passive lienee munattu ei liene munattu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st munata present munaava munattava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st munatakseni munataksemme
2nd munataksesi munataksenne
3rd munatakseen
munataksensa
past munannut munattu
2nd inessive2 munatessa munattaessa agent4 munaama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st munatessani munatessamme
2nd munatessasi munatessanne
3rd munatessaan
munatessansa
negative munaamaton
instructive munaten
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive munaamassa
elative munaamasta
illative munaamaan
adessive munaamalla
abessive munaamatta
instructive munaaman munattaman
4th3 verbal noun munaaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st munaamaisillani munaamaisillamme
2nd munaamaisillasi munaamaisillanne
3rd munaamaisillaan
munaamaisillansa

Derived terms

[edit]

References

[edit]
  1. ^ 2014, Kaisa Häkkinen, “Mistä tulee kardinaalimunaus?”, in Tiede (archive, 2022).

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]