lokatiivi

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

Internationalism (see English locative), ultimately from Latin locātīvus.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈlokɑtiːʋi/, [ˈlo̞kɑ̝ˌt̪iːʋi]
  • Rhymes: -iːʋi
  • Hyphenation(key): lo‧ka‧tii‧vi

Noun

[edit]

lokatiivi

  1. (grammar) locative case, locative (grammatical case)

Declension

[edit]
Inflection of lokatiivi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative lokatiivi lokatiivit
genitive lokatiivin lokatiivien
partitive lokatiivia lokatiiveja
illative lokatiiviin lokatiiveihin
singular plural
nominative lokatiivi lokatiivit
accusative nom. lokatiivi lokatiivit
gen. lokatiivin
genitive lokatiivin lokatiivien
partitive lokatiivia lokatiiveja
inessive lokatiivissa lokatiiveissa
elative lokatiivista lokatiiveista
illative lokatiiviin lokatiiveihin
adessive lokatiivilla lokatiiveilla
ablative lokatiivilta lokatiiveilta
allative lokatiiville lokatiiveille
essive lokatiivina lokatiiveina
translative lokatiiviksi lokatiiveiksi
abessive lokatiivitta lokatiiveitta
instructive lokatiivein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of lokatiivi (Kotus type 5/risti, no gradation)

Anagrams

[edit]