tulitus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tulitus (39)
- tuliaseiden jatkuvaa ammuntaa
- Suojaiduimme vihollisen tulitukselta maastoutumalla.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪ulit̪us/
- tavutus: tu‧li‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tulitus | tulitukset |
| genetiivi | tulituksen | tulitusten tulituksien |
| partitiivi | tulitusta | tulituksia |
| akkusatiivi | tulitus; tulituksen |
tulitukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tulituksessa | tulituksissa |
| elatiivi | tulituksesta | tulituksista |
| illatiivi | tulitukseen | tulituksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tulituksella | tulituksilla |
| ablatiivi | tulitukselta | tulituksilta |
| allatiivi | tulitukselle | tulituksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tulituksena | tulituksina |
| translatiivi | tulitukseksi | tulituksiksi |
| abessiivi | tulituksetta | tulituksitta |
| instruktiivi | – | tulituksin |
| komitatiivi | – | tulituksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tulitukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tulitus- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- tulitus Kielitoimiston sanakirjassa