Siirry sisältöön

kuusi

Wikisanakirjasta
Katso myös: Kuusi
Wikipedia
Katso artikkeli 6 (luku) Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]
Kuusi [1.1]

Numeraali

[muokkaa]

kuusi (27)

  1. (kardinaaliluku) numero 6, roomalaisilla numeroilla merkittynä VI, luku viiden ja seitsemän välissä; vastaava järjestysluku: kuudes

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: [ˈkʷuːsi]

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi66:t
genetiivi6:n6:ien
 
partitiivi6:ta6:ia
akkusatiivi6; 6:n6:t
sisäpaikallissijat
inessiivi6:ssa6:issa
elatiivi6:sta6:ista
illatiivi6:een6:iin
ulkopaikallissijat
adessiivi6:lla6:illa
ablatiivi6:lta6:ilta
allatiivi6:lle6:ille
muut sijamuodot
essiivi6:na6:ina
translatiivi6:ksi6:iksi
abessiivi6:tta6:itta
instruktiivi6:in
komitatiivi6:ine

Etymologia

[muokkaa]

kantauralin kutte ~ *kuute (UEW)

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Muut sanueen sanat
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

iltakuusi, kuusiherkkusieni, kuusiheteinen, kuusikanta, kuusikulmio, kuusikymmentä, kuusilahokka, kuusimitta, kuusinkertainen, kuusisataa, kuusisointu, kuusitahokas, kuusitiainen, kuusitoista, kuusivuotias

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • Artikkelit 236, 1257 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi

[muokkaa]
Kuusi (Picea abies)

kuusi (24)

  1. kuusipuu, kuusten suvun (Picea) puu
  2. erityisesti metsäkuusi (Picea abies)

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkuːsi/, [ˈkʷuːsi]
  • tavutus: kuu‧si

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuusi kuuset
genetiivi kuusen kuusien
kuusten
partitiivi kuusta kuusia
akkusatiivi kuusi;
kuusen
kuuset
sisäpaikallissijat
inessiivi kuusessa kuusissa
elatiivi kuusesta kuusista
illatiivi kuuseen kuusiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuusella kuusilla
ablatiivi kuuselta kuusilta
allatiivi kuuselle kuusille
muut sijamuodot
essiivi kuusena
(kuusna)
kuusina
translatiivi kuuseksi kuusiksi
abessiivi kuusetta kuusitta
instruktiivi kuusin
komitatiivi kuusine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuuse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kuus-

Etymologia

[muokkaa]

kantauralin kuse tai *kose; Vastineita sukukielissä: karjalan ja vatjan kuusi, viron kuusk, pohjoissaamen guossa, ersän ja mokšan куз (kuz), niittymarin ja vuorimarin кож (kož), udmurtin кыз (kyz), komisyrjäänin коз (koz), mansin хо̄вт (howt), hantin hol, nenetsin хады (hādī) ja selkupin ӄут (qūt). Kirjakielessä sana esiintyy jo Agricolalla.[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

harjakuusi, hevonkuusi, hopeakuusi, jalokuusi, joulukuusi, kitukuusi, korpikuusi, kuusenhako, kuusenhavu, kuusenjalka, kuusenkerkkä, kuusenkynsikääpä, kuusenkynttilä, kuusenkäpy, kuusenkääpä, kuusenleppärousku, kuusennaava, kuusenneulanen, kuusenneulasnahikas, kuusennäre, kuusenpunikkitatti, kuusensuomuorakas, kuusensuopursuruoste, kuusiaita, kuusihalko, kuusijuhla, kuusilauta, kuusimetsä, kuusipeura, kuusipuu, kuusityräkki, käärmekuusi, lehtikuusi, marjakuusi, metsäkuusi, okakuusi, pöytäkuusi, saksankuusi

Idiomit

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kuusi Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

[muokkaa]

kuusi

  1. (taivutusmuoto) sanasta kuu + -si
  2. (taivutusmuoto) genetiivi sanasta kuu + -si
  3. (taivutusmuoto) monikko sanasta kuu + -si

Vatja

[muokkaa]

Numeraali

[muokkaa]

kuusi

  1. (kardinaaliluku) kuusi, lukua 6 vastaava sana

Liittyvät sanat

[muokkaa]
  • kuvvõiᴢ (kardinaalilukua vastaava järjestysluku)

Substantiivi

[muokkaa]

kuusi

  1. kuusi (puu)

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kuusi Eesti Keele Instituutin vatjan kielen sanakirjassa (viroksi)

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 264. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.