William Swainson

William John Swainson (8. lokakuuta 1789 Lontoo – 6. joulukuuta 1855 Wellington, Uusi-Seelanti) oli englantilainen lintutieteilijä, nilviäistutkija, entomologi ja taiteilija.^[1]

Swainsonin isä oli John Timothy Swainson, yksi Linnean Societyn alkuperäisistä jäsenistä. Hänen isänsä suku oli lähtöisin Lancashirestä. Williamin opinnot jäivät vähiin. Hän aloitti neljätoistavuotiaana työt tullissa, mutta ei selvinnyt tehtävistään puhehäiriön takia. Hän liittyi armeijaan ja matkusti Maltalle ja Sisiliaan, missä hän opiskeli iktyologiaa. 1815 hän sairastui vakavasti ja joutui palaamaan Englantiin, missä hän teki sittemmin töitä puolella palkalla. Isänsä jalanjälkiä seuraten hänet valittiin Linnean Societyn jäseneksi vuonna 1815.^[2][1]

1816 Swainson matkusti Henry Kosterin kanssa Brasiliaan.^[1] Täällä hän tapasi tohtori Grigori Ivanovitsh Langsdorffin, joka oli Venäjän pääkonsuli ja Brasilian tutkija. Vallankumouksen aiheuttaman sekasorron takia Swainson palasi Lontooseen jo 1818, mukanaan yli 20 000:n hyönteisen, 1 200 kasvin, 760 linnunnahan ja 120 kalapiirroksen kokoelma.

Hänet äänestettiin Royal Societyn jäseneksi 14. joulukuuta 1820.^[2] Hän avioitui ensimmäisen vaimonsa Mary Parkesin kanssa 1823.^[1] Heille syntyi 4 poikaa ja tytär. Mary kuoli 1835. Swainson oli toisinaan hyvin kriittinen toisten tekemisiä kohtaan, mutta myöhemmin muut taas suhtautuivat hänen töihinsä sangen kriittisesti.

Swainson oli ensimmäinen luonnontieteilijä, joka käytti litografiaa töidensä painamiseen. Siihen hänet opasti hänen ystävänsä William Elford Leach, joka oli British Museumin eläintieteellisen osaston johtaja. Hän julkaisi maalauksiaan useina sarjoina. Leach joutui eroamaan virastaan sairastuttuaan vakavasti ja Swainson pyrki hänen tilalleen, mutta viran sai John George Children. Swainson jatkoi kirjojen tekemistä, laatien yhdessä John Richardsonin kanssa Fauna Boreali-Americanan (1831) sekä lukuisia muita taideteoksia.

Swainsonin kaikki teokset on kuvitettu upeasti. Hän käytti lyijykynäpiirroksia, akvarelleja, kuparikaiverroksia ja litografiaa. Koska värikuvien painamista ei vielä ollut käytössä, hän väritti käsin mustavalkoiset painopiirrokset. Julkaisuiden teksti ei ollut kuvien tasalla. Siinä oli usein karkeita virheitä. Lisäksi hän piti uppiniskaisesti kiinni vanhentuneesta taksonomisesta järjestelmästä.^[3]

1839 Swainson sai viran Uuden-Seelannin komppaniasta ja hänestä tuli Englannin kirkon piispa Uuteen-Seelantiin. 1840 hän avioitui toisen vaimonsa Anne Grasbyn kanssa. Hän oli ensimmäinen Uuteen-Seelantiin muuttanut Royal Societyn jäsen. Myöhemmin hänet valittiin Royal Society of Tasmanian kunniajäseneksi. Yhdessä useimpien lastensa kanssa hän purjehti Wellingtoniin Janella kesällä 1841. Hän osti noin 500 hehtaarin tilan Uuden-Seelannin komppanialta Hutt Valleysta ja rakensi sinne kotinsa Hawksheadin. Hawkshead oli myös hänen sukunsa tilan nimi Lancashiressä. Muutamien kuukausien kuluttua maoripäällikkö Taringakuri alkoi vaatia tilaa itselleen, mikä johti vuosien epävarmuuteen ja väkivallan uhkaan. Swainson oli upseerina maorien vastaisessa sodassa 1846.

1851 Swainson purjehti Sydneyhin, missä hän tutki paikallisia puita. 1852 hän sai kasvitieteilijän viran Victorian hallitukselta. Työ valmistui 1853 ja siinä hän kuvaili kaikkiaan 1 500 eri eukalyptuslajia tai muotoa. Hän määritti myös suuren joukon Casuarina-suvun lehtipuita. Hän tutki myös New South Walesin, Victorian ja Tasmanian kasvillisuutta ennen paluutaan kotiinsa Uuteen-Seelantiin.

Swainson kuvaili ja nimesi myös lukuisia lintulajeja, muun muassa pittojen heimon.

Hänen kunniakseen on nimetty useita lintulajeja, kuten Limnothlypis swainsonii (John Gould), Buteo swainsoni (Charles Lucien Bonaparte), Francolinus swainsonii (Andrew Smith), Passer swainsonii (Eduard Rüppell), Myiarchus swainsoni (Jean Cabanis & Heine) sekä Ramphastos swainsonii (John Gould).

Swainsonin kirjallinen tuotanto oli erittäin laaja. Tässä muutamia tärkeimpiä teoksia.

• Fauna boreali Americana - 1831 (yhdessä John Richardsonin kanssa).
• The natural history of the birds of western Africa - 1837.
• The natural arrangement and relations of the family of flycatchers - 1838.
• A selection of the birds of Brazil and Mexico - 1841.