Vaunujoki

Vaunujoki Koiranoja
Maat	Suomi
Maakunnat	Pirkanmaa
Kunnat	Sastamala
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue	Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue	Vaunujoen valuma−alue (35.133)
Pinta-ala	78,23 km² [1]
Järvisyys	0,88 % [1]
Pääuoman pituus	noin 19 km [2]
Joen uoman kohteita
Alkulähde	Lakkiniemi (ojien yhtymäkohta)
	61.42003°N, 22.78230°E
Laskupaikka	Liekovesi, Vinkkilä, Vammala
	61.3490°N, 22.8493°E
Sivu-uomat	Lattio-oja, Koiranoja
Mittaustietoja
Lähdekorkeus	noin 72 m [3]
Laskukorkeus	57,5 m [3]
Korkeusero	14,5 m
Pituus	11,5 km [2]
Kaltevuus	1,26 m/km
Muuta
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Vaunujoki on Pirkanmaalla Sastamalassa Vammalan Vinkkilässä, Myllymaalla ja Lakkiniemessä sijaitseva Kokemäenjoen sivujoki, joka muodostaa 19 kilometriä pitkästä pääuomasta 11 kilometrin alajuoksun osuuden.^[3][2]

Vaunujoeksi kutsutaan pääuomasta sitä osaa, joka jää Lakkiniemen alapuolelle. Lakkiniemen peltoaukealla yhtyy pohjoisesta tuleva Koiranoja itä- ja koillissuunnilta tulevien ojien kanssa. Idästä tuleva oja kuuluu valuma-alueen pääuomaan, jonka vesireitti käy Joutsijärvessä, Miekkajärvessä ja Kyynärjärvessä. Joki virtaa laaksoon muodostuneen savitasangon läpi, johon se on ehtinyt uurtamaan uomansa monin paikoin syvälle maahan ^[4]. Joen kulku on paikoitellen meanderoiva ^[5]. Joki pujahtaa aluksi 700 metrin matkalla pienen metsikön läpi, mutta virtaa sen jälkeen peltomaiden läpi Kokemäenjokeen. Ensimmäinen osuus on 3,2 kilometriä pitkä ja päättyy Välimaalla sijaitsevaan suvantoon. Suvannon lähelle yhtyy oikealta tuleva Koluojan sivuoja. Siitä jatkaa joki Myllymaan suuntaan, mutta se joutuu tekemään jyrkän käännöksen oikealle ennen Myllymaata. Tässä jokeen yhtyy Humalisjärven laskuoja. Käännöksen jälkeen joki putoaa Horilankoskeen ^[5], joka päättyy Putajantien sillan taakse. Koskessa on vanhan vesimyllyn raunio. Kosken jälkeen joki palaa eteläiselle reitilleen ja kohtaa kivisen padon. Padon alapuolella on noin 250 metrin matkalla pyörteilevää uomaa. Joki virtaa Siikinpään ohi Vaunusuon, eli Vaunujokilaakson, pohjoisosaan. Matkaa suvannolta tähän pisteeseen on 5,3 kilometriä. Täällä jokeen yhtyy koillisesta tuleva Lattio-oja kohdassa, josta joen kanavamainen ja pengerretty alajuoksu alkaa. Putajantie on kulkenut joen rinnalla 50–300 metrin etäisyydellä ja ylittää lopulta myös Lattio-ojan. Kanavan pituus on 3,0 kilometriä ja se laskee päätteeksi Liekoveteen. Kanava on 1950-luvulla perattu ja sen äyräät on korotettu maapatovalleilla, jotta vesivoimalaitoksen nostaman vedenpinnan takia vesi ei tulvisi alaville peltomaille ^[4]. Joensuun ylittävät Äetsäntie, kevyen liikenteen väylä ja Tampere–Pori-rautatie. Liekoveden maltilliset vedenpinnan korkeuden vaihtelut vaikuttavat joen kanavamaiseen osuuteen koko sen matkalla.^[3][2][6]

Joen ympäristö on ollut lintuharrastajille eteenkin kevät- ja syysmuuton aikana kiinnostavaa seutua, kun muuttomatkallaan olevia lintuparvia laskeutuu sinne lepäämään.^[7] Joen vedenlaatu on tyydyttävän ja välttävän välillä. Vaunujoessa ei ole tehty kalastoselvitystä, mutta vuonna 2007 joki todettiin hyväksi rapualueeksi.^[8]

Seudun jokien kunnostamis- ja nousuestekartoituksessa vuodelta 2007 selvisi joesta joitakin yksityiskohtia. Kyynärjärven laskuosuudella, ennen peltoalueelle tuloa, on joessa kaksi luonnontilaista koskiosuutta. Koskien yhteispituus on 180 metriä ja leveys noin kolme metriä. Myös Myllymaalla on 200 metriä pitkä ja kolme metriä leveä koskijakso, joka päättyy Putajantien siltaan. Pian koskien jälkeen on joessa kivinen pato, joka voi muodostaa nousuesteen joessa vaeltaville kaloille. Ennen Hollonmäkeä on joessa vielä perattu 40 metriä pitkä koski ja 200 metriä pitkä virtaosuus. Keskijuoksun koskia kannattaisi selvityksen mukaan kunnostaa taimenille kutusoraikoksi. Myös Koiranojassa on Kotajärvenmaalla talojen keskellä kapea, mutta 130 metriä pitkä, koski, jota on akoinaan hyödynnetty vesimyllyissä.^[6]

Vaunujoen valuma-alue (35.133) kuuluu Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Kokemäenjoen alueella (35.1) Kuloveden alueeseen (35.13). Sen valuma-alueen pinta-ala on 78,23 neliökilometriä ja sen järvisyys on 0,88 %.^[9] Valuma-alueen pääuoma on varsin selvä Lakkiniemeen asti. Siellä kohtaavat kaksi lähes samankokoista valuma-aluetta, eli Kyynärjärven valuma-alue (16,92 km²) ja Koiranojan valuma-alue (15,48 km²), toisensa. Koska Kyynärjärvestä tulevan reitin valuma-alue on suurin, valitaan se mukaan pääuomaan. Pääuoman pituus on määritetty valmiiksi laskettujen Paikkatietoikkunan uomaverkoston pituusarvoista ja niiden jatkeeksi on lisätty latvaojien kolmen kilometrin pituinen osuus. Pääuoman pituus on näin ollen noin 19 kilometriä.^[3][2]

Joen sivu-uomista on vähän tietoa eikä karttoihin ole merkitty edes niiden nimiä. Vaunusuon kanavan rinnalla on kummallakin puolella johto-ojat, jotka keräävät Vaunusuon sadevesiä vieden niitä joensuuta kohti. Myös Liekoveden rantapenkereitä seuraavat johto-ojat kuuluvat tähän ojasysteemiin, jonka vedet tyhjennetään joensuun pumppaamolla Liekoveteen. Tähän johto-ojaan on johdettu pelloilta muutama kuivatusoja. Kanavan pohjoispäähän yhtyy koillisesta tuleva Lattio-oja. Sen valuma-alueen pinta-ala on 10,4 neliökilometriä ^[2] ja Lattio-oja kerää Kolunmaan suunnalta metsä- ja suo-ojien vesiä Vaununperälle. Valuma-alueella sijaitsevat Iso-Lattio, Pikku-Lattio sekä Himmaa. Keskijuoksulla jokeen yhtyy pieniä metsäojia. Lakkiniemessä pääuomaan yhtyy oikealta pohjoisesta virtaava ja samanveroinen jokihaara Koiranoja. Koiranojan valuma-alueen pinta-ala on 15,5 neliökilometriä. Sillä on mittaa valuma-alueensa ainoalta järveltä Kotajärveltä 6,4 kilometriä. Kotajärven pohjoispuolella sijaitsee vielä piskuinen Koukkujärvi. Lakkiniemeen koillisesta tulevan ojan valuma-alueella sijaitsevat ojitettu Teerisuo ja Valkeajärvi.^[3][2]

Lakkiniemestä alkavan pääuoman yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala on 16,9 neliökilometriä. Pääuoman idästä tuleva osuus alkaa Kyynärjärvestä ja sen uoman reitti metsästä peltoalueelle on koskien rikkomaa ^[6]. Sen itärantaan laskee Miekkajärvestä alkava 3–4 kilometriä pitkä Metsäjoki. Miekkajärven pohjoispuolella sijaitsevat Nevarannansuon vieressä Joutsijärvi ja Uuhisuon eteläpuolella Tervalammi. Nämä muodostavat pääuoman valuma-alueen pohjoisimmat osat.^[3][2]

Kuninkaankartoissa 1700-luvun lopulta on Liekoveden pohjoisrantaan kulkenut Vaunutie, joka on ylittänyt Vaunujoen jollakin tapaa. Vaunusuo oli tunnettu vaikeakulkuisena ja sen kuivattaminen niittymaaksi on aloitettu varhain.^[4]

Antero Warelius julkaisi vuonna 1853 kirjasen ”Kertomus Tyrvään pitäjästä”, jossa hän kuvaili Waunujoen alkavan ”Mouhijärven pitäjässä Joutsijärvestä, Miekkajärvestä, Kyynärjärvestä, Walkiajärvestä, Humalisjärvestä ja kahdesta Laitiojärvestä, jotka kaikki olivat vähäisiä lampia”. Hän huomautti vielä, että ”Waunujoen latvalla on Lampijärvi merkillinen siitä, että miesmuistin aikana on kasvanut kamara sen pinnalle, kannatava ihmisen ja viljeltävä niittuna, vaikka kyllä keinuu ja paikoin on vielä avoimia upanteita; kamaran alla sanotaan olevan kalojakin.” Hän käytti nimestä välillä muotoja Waunojoki ja Vaunujoki. Vaunujoen latva sijaitsi hänen mukaansa Lakkiniemenmaalla.^[10]

Vuoden 1855−56 Kalmbergin kartastossa ei joen nimeä ole kirjoitettu näkyviin. Sen sijaan kartassa olisi pienen Lampijärven kohdalla peltoa ja sen ympärillä neljän torpan talot. Vaunujoen nykyisellä alajuoksulla, eli Vaunusuon alueella, oleva laaja peltoaukea oli tuolloin vielä niittymaata, jonka metsänreunoja oli otettu vasta viljelyyn. Siellä sijaitsivat länsipuolella Liuhalan maatalo, Luupalan kylä ja Winkkilän kylä, sekä itäpuolella Nuupalan kylä. Lisäksi niittymaan pohjoispuolella Vaununperällä ja Myllymaalla oli suota raivattu peltomaaksi lukuisten torppien toimesta. Sinne on siirtynyt asutusta Isonvihan jälkeen ^[5]. Koko Vaunusuon niittyalue oli 1900-luvulle tultaessa raivattu viljeltäväksi peltomaaksi.^[11][4]

Vaunujoessa ja Lattio-ojassa on toiminut 1800- ja 1900-luvulla useita vesivoimalla toimivia myllyjä ja pärehöyliä.^[4]

Unto Salo mainitsi joen entiseksi nimeksi Koiranoja, jonka yläjuoksulla olisi sijainnut Kotajärvi. Sellainen siellä onkin, mutta varsin kaukana. Tätä lampea etelämpänä on Kotajärvenmaa, jossa olisi Salon mukaan sijainnut peltomaaksi ja metsäiseksi suomaaksi kuivatettu Kotajärvi, jonka kohdalla lukee kartoissa Protolammi.^[12] Salon tarkoittama Kotajärvi on voinut olla Wareliuksen Lampijärvi. Kuvauksen perusteella sitä olisi kuivatettu ja samalla ihmetelty hetteikön muodostumista. Kuivatetun järven tieto jää siten epävarmaksi. Sen sijaan joen karttanimen käyttö on todistettavasti ollut horjuvaa. Warelius toisti Waunujoen nimeä 1850-luvulta, mutta sen kanssa on voinut esiintyä rinnakkaisnimenä myös Koiranoja. Tätä nimeä käytettiin vuonna 1930 julkaistussa Tyrvään taloudellisessa kartassa ^[13]. Koiranojaa käytetään edelleen pohjoisimmasta latvahaarasta, joka jää kuivatetun Kotajärven tai Lampijärven yläpuolisille alueille. Myöhemmissä peruskartoissa vuodelta 1961 esiintyy taas se toinen nimi, tosin muodossa Vaununjoki.^[14][15]

Tyrvään vesivoimalaitoksen yhteydessä vuosina 1946–1950 padottiin Hartolankosken lisäksi myös Liekoveden rannat maapadoilla. Vaunujoen äyräät olivat kuitenkin niin matalia, että joelle rakennettiin patovallit 3,0 kilometrin pituselle matkalle. Näin säästettiin jo viljelyyn otetut maat maatalouden käyttöön. Padottava vesiallas täyttyi kuitenkin hitaasti ja se oli täynnä vasta vuonna 1957 ^[4].^[3][2][16]

• Pihlajamäki, Veikko & Mustanoja, Aarne: Muistoja Sammaljoelta ja Vaunujoen varsilta. Vammala: Tyrvään seudun kotiseutuyhdistys, 1990. ISBN 951-9279-25-3