Varainhankinta

Varainhankinta on rahoituksen hankkimiseen tähtäävää toimintaa, jota harjoittavat erilaiset yhdistykset, yritykset, ryhmät ja muut organisaatiot.^[1] Varainhankinnalla pyritään turvaamaan toiminnan jatkuvuus ja mahdollistamaan organisaation tavoitteiden toteuttaminen.

Varainhankinta on monille organisaatioille välttämätöntä toiminnan jatkuvuuden kannalta. Erityisesti yleishyödyllisille yhteisöille onnistunut varainhankinta mahdollistaa riippumattomuuden ulkopuolisesta rahoituksesta. Ulkopuolista rahoitusta haettaessa vaaditaan usein myös omarahoitusosuutta, mikä korostaa oman varainhankinnan merkitystä.^[2]

Käytännössä varainhankinta toteutuu usein tuotteiden tai palveluiden myynnin, tapahtumien järjestämisen sekä lahjoitusten keräämisen kautta.^[2]

Yhdistysten varainhankinta perustuu useisiin eri lähteisiin. Keskeisimpänä rahoitusmuotona toimivat jäsenmaksut, joiden suuruudesta päätetään yhdistyksen säännöissä. Yhdistykset voivat myös vastaanottaa lahjoituksia sekä järjestää rahankeräyksiä, joihin tarvitaan yleensä viranomaisen lupa. Monet yhdistykset harjoittavat myös pienimuotoista tuote- ja palvelumyyntiä sekä tekevät yritysyhteistyötä.^[2]

Suomessa varainhankintaa säädellään useilla eri laeilla. Rahankeräyslaki määrittelee rahankeräysten järjestämisen ehdot, ja yhdistyslaki asettaa puitteet yhdistysten taloudenhoidolle. Varainhankinnassa tulee huomioida myös kuluttajansuojalaki ja henkilötietolaki. Vuodesta 2020 alkaen on ollut mahdollista järjestää myös ilmoituksenvaraisia pienkeräyksiä, mikä on helpottanut erityisesti pienten yhdistysten varainhankintaa.^[3]

Yleishyödylliset yhteisöt nauttivat erityisasemaa varainhankinnan verotuksessa. Ne on vapautettu varainhankintatuottojen verotuksesta, kun toiminta täyttää yleishyödyllisyyden kriteerit. Elinkeinotoiminnan muodossa harjoitettava varainhankinta on kuitenkin veronalaista myös yleishyödyllisille yhteisöille.^[3]