Vapaamuurarit

Vapaamuurarit on maailmanlaajuinen liike, jonka tarkoitus on tukea jäsentensä moraalista kasvua. Vapaamuurarijärjestöt syntyivät 1700-luvulla Englannissa. Nimitys vapaamuurari juontaa juurensa keskiajalla syntyneisiin rakentajien kiltoihin.^[2][3] Eri maiden vapaamuurariyhdistyksissä on arvioitu olevan kahdesta miljoonasta kuuteen miljoonaa jäsentä. Vapaamuurarit kokoontuvat looseissa, joista muodostuvat kansalliset suurloosit. Kansainvälistä johtoa liikkeellä ei ole.^[3] Loosit vaalivat salaisten rituaalien mukaista toimintaa ja jäsenet kutsuvat toisiaan veljiksi.^[1] Rituaalien tarkoitus on henkinen kasvu symboliikan ja allegorian kautta. Jäsenyys on porrastettu eri asteisiin oppipojasta mestariin ja useissa looseissa myös näitä korkeampiin asteisiin.^[2][4]

Vapaamuurarien kesken ei tule käydä väittelyä politiikasta tai uskonnosta, joita pidetään kunkin jäsenen henkilökohtaisena asiana. Perinteisessä vapaamuurariudessa kuitenkin edellytetään uskoa Jumalaan tai korkeampaan voimaan ja jäseniksi pääsee vain miehiä.^[2][4] Ranskassa 1800-luvulla syntynyt Kansainvälinen yhteisvapaamuurarijärjestö eli Le Droit Humain hyväksyy jäsenikseen sekä miehiä että naisia.^[3] Historiallisesti etenkin katolinen kirkko on suhtautunut vapaamuurariuteen kielteisesti.^[2][3] Katolisissa maissa monet vapaamuurarit olivat vapaamielisiä deistejä, englanninkielisissä maissa taas protestanttisia kristittyjä.^[3] Vapaamuurareihin on kautta historian liitetty erilaisia syytöksiä, mutta vapaamuurarien perussääntö kieltää omaneduntavoittelun.^[4]

Suomessa ensimmäinen vapaamuurariloosi perustettiin vuonna 1756, mutta Venäjän vallan aikana järjestöt kiellettiin.^[2][1] Suomen Suurloosi perustettiin vuonna 1923 angloamerikkalaisen mallin mukaan. Nykyisin Suomen vapaamuurarilooseissa on noin 7300 jäsentä.^[1] Ruotsalaisen mallin mukaan toimiva Svenska Frimurare Orden i Finland hyväksyy jäseniksi vain kristittyjä.^[5] Yhteisvapaamuurarijärjestössä on parisataa jäsentä.^[6]

Vapaamuurarit on kansainvälinen yleisuskonnollinen liike, joka opettaa jäseniään symboliikan ja allegorioiden avulla. Opetus tapahtuu pääasiassa eri asteiden salaisten rituaalien muodossa.

Nykyaikaisen vapaamuurariuden katsotaan syntyneen vuonna 1717, kun englantilaiset vapaamuurariloosit perustivat keskusjärjestökseen Lontoon Suurloosin. Pappi James Anderson laati ”vapaamuurareiden perussäännön” vuonna 1723, joka loi pohjaa järjestölle.^[7] Vapaamuurariaate levisi 1700-luvulla sotilaiden, kauppiaiden, merenkulkijoiden ja muiden vapaiden miesten mukana eri puolille maailmaa.^[8] Vapaamuurareilla ei ole kansainvälistä organisaatiota eikä ylikansallista keskusjohtoa. Vapaamuurarijärjestöt ovat kansallisia, ja niiden väliset kansainväliset suhteet perustuvat kunkin kansallisen keskusjärjestön kahdenvälisiin suhteisiin muiden maiden vastaavien keskusjärjestöjen kanssa.

Valtavirran vapaamuurarius on mahdollista vain miehille, jotka uskovat yhteen Jumalaan tai korkeimpaan olentoon mutta jokaisen jäsenen jumalakäsitys on tämän yksityisasia, josta ei keskustella. Valtavirran vapaamuurarijärjestöissä samaan loosiin voi kuulua eri uskontokuntien edustajia ja myös uskontokuntiin kuulumattomia miehiä, jotka kuitenkin tunnustavat uskovansa jumalaan. Kuitenkin on myös puhtaasti kristillistä vapaamuurariutta, kuten ruotsalainen järjestelmä, joka toimii kaikissa Pohjoismaissa. Myös monet valtavirran eurooppalaisen vapaamuurariuden liitännäisasteet, myös Suomessa, edellyttävät jäseniltään kristillistä uskoa.

Monissa maissa on suuria, niin sanottuja liberaaleja vapaamuurarijärjestöjä (joskus puhutaan myös ”mannermaisesta vapaamuurariudesta”), joita valtavirran vapaamuurariloosit eivät tunnusta vapaamuurariaatteeseen kuuluviksi. Joissain maissa, muun muassa Ranskassa, Belgiassa ja useissa latinalaisen Amerikan maissa, liberaalit vapaamuurarijärjestöt ovat jäsenmäärältään valtavirran vapaamuurarilooseja suurempia. Liberaalin vapaamuurariuden äitijärjestö on Grand Orient de France.

On olemassa myös tunnustuksetta jääneitä molempia sukupuolia jäsenikseen ottavia yhteisvapaamuurarijärjestöjä sekä pelkästään naisille tarkoitettuja vapaamuurarisuuntauksia. Suomessa on toiminut vuodesta 1920 saakka Kansainvälinen yhteisvapaamuurarijärjestö, joka on hyväksynyt naisia jäseneksi vuodesta 1893. Lisäksi Suomessa toimii ruotsinkielinen naisten vapaamuurarijärjestö. Vuonna 2018 Englannin Suurloosi tiedotti, että sukupuoltaan miehestä naiseksi jäseneksi liittymisen jälkeen korjanneiden transnaisten ei tarvitse erota järjestöstä.^[9]

Vapaamuurariksi haluavan on itse ilmaistava kiinnostuksensa jäsenyyteen, esimerkiksi ottamalla yhteyttä tuntemaansa vapaamuurariin. Vapaamuurariloosin jäseneksi pyritään kolmen järjestöön jo kuuluvan jäsenen suosituksesta. Tutkijalautakunnan suorittaman haastattelun jälkeen jäsenehdokkaan hyväksymisestä äänestetään loosissa. Jäseneksi pääsy edellyttää loosin muiden jäsenten yksimielistä hyväksymistä. Lopullinen jäseneksiotto tapahtuu vanhan perinteen mukaisesti noudattaen rituaalia, jossa jäseneksi pyrkivä henkilö sitoutuu säilyttämään järjestön salaisuudet antamassaan vakuutuksessa.

Kansainvälisesti vapaamuurareihin on arvioitu kuuluvan kahdesta miljoonasta kuuteen miljoonaa jäsentä^[3], joista Suomessa yli seitsemän tuhatta.^[1] Kuuluisia järjestön jäseniä ovat olleet muun muassa säveltäjät Wolfgang Amadeus Mozart^[10] ja Jean Sibelius^[11] sekä presidentti Risto Ryti^[12].

Nykyaikaisen vapaamuurariuden historian katsotaan alkaneen 1700-luvun alussa. Ensimmäinen suurloosi eli usean loosin yhteinen hallintoelin perustettiin Lontoossa 1717.^[13].

Vapaamuurarien toimintayksiköitä sekä myös vapaamuurarien kokoontumispaikkoja kutsutaan suomen kielessä looseiksi tai loošeiksi. Sana tulee työmaakoppia tarkoittavasta sanasta lodge.

Liikkeen 1700-lukua edeltäneiden varhaisempien juurien ja vaikutteiden on katsottu olevan keskiajalla syntyneissä muurarikilloissa ja -looseissa. Ensimmäistä kertaa termi vapaamuurari (engl. freemason) mainitaan kirjallisissa lähteissä vuonna 1376. Englannissa alettiin käyttää nimitystä vapaamuurarit joistakin erityisesti suurten katedraalien rakennustöihin osallistuneista kivi- ja rakentajamuurareista, joilla oli laillinen oikeus liikkua vapaasti eri puolilla Eurooppaa rakennustyömaalta toiselle, kun muu kansa ja myös suuri osa tavallisista muurareista oli varsin paikkaan sidottuja. Keskitetty vapaamuurariorganisaatio syntyi kuitenkin vasta nykyaikaisen spekulatiivisen vapaamuurariuden myötä.^[14]

Keskiajan killat olivat järjestäytyneet kolmiasteisesti: oppipojat, kisällit ja mestarit. Killan jäsenet saivat omalla ammattialallaan lailla säädetyn yksinoikeuden tietyssä kaupungissa tai hallitsijan vaikutusalueella, missä vain killan jäsenillä oli oikeus harjoittaa kyseistä ammattia. Killan jäsenyys edellytti sitoutumista ammattietiikkaan. Killoissa vaalittiin ja varjeltiin ammatillista tietämystä, hoidettiin liiketoimia ja ajettiin killan etua.

Rakennusalan killoissa ja vapaamuurareiden parissa säilyivät keskiajan myllerrysten läpi klassiset, antiikin Roomasta periytyvät rakennustaidot ja niiden edellyttämä vaativa matemaattinen, geometrinen ja muu tieto. Näitä tietoja sovellettiin muun muassa katedraalien rakentamiseen. On väitetty, että ainakin osa nykyaikaisenkin vapaamuurariuden symboliikasta ja rituaaleista periytyisi jo noilta keskiajan kivimuurareilta.

Nykyaikaisen vapaamuurariuden historian alkuajat osuvat myös yhteen deismin kukoistuskauden kanssa 1700-luvulla. Deismin ja vapaamuurarien ajattelun väliltä on löydettävissä yhtymäkohtia kuten usko jumalaan, mutta epädogmaattisuus teologiassa kuten neutraalin ilmaisun Suuri Arkkitehti käyttäminen Jumalasta. Jotkut merkittävät deistisen filosofian puolestapuhujat ja edustajat kuten Voltaire ja Benjamin Franklin olivatkin myös vapaamuurareita.

Romaanisissa maissa vapaamuurariudesta tuli katolisen kirkon politiikan vuoksi liberaalien aatteiden vaalija. Portugalissa ja Espanjassa inkvisitio vainosi vapaamuurareita. 1800-luvun Italiassa useat vapaustaistelijat olivat vapaamuurareita.^[2]

Katolinen kirkko on suhtautunut torjuvasti vapaamuurariuteen muun muassa sillä perusteella, että se on katsonut vapaamuurariuden edustavan deististä uskontoa, joka kilpailee kirkon oman julistuksen kanssa.^[15][16]. Useat paavit ovat tuominneet vapaamuurariuden kristitylle sopimattomaksi, ja etenkin katolisia pappeja on rangaistu, mikäli heidän kuulumisensa muurareihin on tullut Vatikaanin tietoon.^[17]

Vapaamuurarit ovat kuitenkin kieltäneet vapaamuurariuden olevan uskontokunta tai deistinen liike ja katsovat yleensä uskonnollisen vakaumuksen olevan jokaisen vapaamuurarin yksityisasia. Jotkut vapaamuurariuden haarat voivat kuitenkin edellyttää jäseniltään kristillisen kirkon jäsenyyttä, kun taas joissakin muissa haaroissa ei vapaamuurareilta edellytetä edes uskoa jumalaan.

Monet valtiot ovat pelänneet vapaamuurariuden olevan vallankumouksellista toimintaa. Sosialistiset, kommunistiset, natsistiset ja islamilaiset hallitukset ovat kieltäneet vapaamuuraritoiminnan. Adolf Hitler kielsi toiminnan Kansallissosialistisessa Saksassa, kuten myös Saksan miehittämissä valtioissa. Hitlerin lukemassa Siionin viisaiden pöytäkirjat -pamfletissa vapaamuurarien sanottiin olevan juutalaisten kontrolloima järjestö. Samoin teki Benito Mussolini Italiassa, Riveras ja Francisco Franco Espanjassa, Augusto Pinochet Chilessä, Antonio Salazar Portugalissa, Saddam Hussein Irakissa, Ajatollah Khomeini Iranissa ja Neuvostoliiton johto Venäjällä. Saksassa Hitler katsoi että vapaamuurarit ovat yhteistyössä juutalaisten kanssa, natsien mielestä vapaamuurarius tulisi hävittää sen humanistisen, suvaitsevaisen ja liberalistisen piirteen takia. Vapaamuurareita sen vuoksi pidätettiin ja tuhottiin, niinpä arviolta 80 000–200 000 vapaamuuraria tapettiin.^lähde? Mussolini piti vapaamuurareita fasismin pettäjinä. Suurmestari Italiassa lähetti julkisen kirjeen Mussolinille, jossa fasismi tuomittiin ja demokratiaa puolustettiin. Se jälkeen pidätettiin satoja vapaamuurareita ja lähetettiin maanpakoon. Kaksikymmenluvulla tapettiin noin 100 vapaamuuraria ja heidän kotinsa ryöstettiin. Iranissa islamilaisen vallankumouksen jälkeen vapaamuurarius kiellettiin, yli 200 vapaamuuraria mestattiin ja monet joutuivat pakenemaan maasta.

Kun vapaamuurarius on haluttu joskus yhdistää vanhempiin uskonnollisiin perinteisiin, veljeskunnan juurien on voitu haluta nähdä ulottuvan jopa muinaiseen Egyptiin. Väitteille vapaamuurariuden tuhansien vuosien historiasta ja muinaisista perinteistä, jotka olisivat säilyneet tähän päivään asti, ei löydy kuitenkaan historiantutkimuksen näkökulmasta pohjaa.

Vanhoissa kivimuurarien säännöissä on mainittu tärkeimpänä vaatimuksena korostaa uskollisuutta kirkolle ja sen opetukselle sekä harhaoppien välttämistä.^[18]

Käsitykset vapaamuurariutta yhdistävistä keskeisistä opeista, symboleista ja arvoista (vapaamuurariuden maamerkit; engl. Masonic Landmarks) ovat jossain määrin vaihdelleet historian aikana, mutta sellaisina on klassisessa vapaamuurariudessa pidetty veljeyden ihanteiden ohella yleensä ainakin seuraavia:

• usko jumalaan tai korkeampaan voimaan (Käsitys jumalasta voi vaihdella; yleensä sen määrittely jätetään kunkin vapaamuurarin omaksi asiaksi. Uskonnollista tai myöskään poliittista keskustelua looseissa ei yleensä sallita.)
• pyhä lain kirja olennaisena osana loosien rekvisiittaa (Sitä ei kuitenkaan määritellä tarkemmin, mikä tuo pyhä kirja on. Jokainen vapaamuurari voi tulkita sen haluamallaan tavalla.) Joissakin looseissa voidaan pitää esillä esimerkiksi Raamattua ja Koraania tasavertaisina pyhinä kirjoina.

Muina vapaamuurariuden peruspiirteinä on voitu joskus pitää myös kultaista sääntöä, iankaikkisen elämän toivoa, vapaamuurareiden omia symboleja ja kertomuksia muun muassa Hiram Abiffista, vapaamuurariuden yleismaailmallisuutta ja niin edelleen.

Koska vapaamuurariuden perustavien tunnuspiirteiden tulkinta on vaihdellut, on se johtanut joskus ristiriitoihin erilaisten vapaamuurariloosien välillä ja siihen, että osaa looseista ei ole tunnustettu aidoksi vapaamuurariudeksi jonkin toisen vapaamuurariuden määritelmän mukaan. Ristiriitoja on eniten aiheuttanut suhtautuminen uskontoihin sekä naisten jäsenyyteen.

Yleensä miesvapaamuurarijärjestön jäseneksi haluavan tulee:

• Olla mies, joka haluaa liittyä omasta vapaasta tahdostaan.
• Uskoa Korkeampaan olentoon (jonka tulkinta on jäseneksi pyrkivän yksityisasia). Jotkut vapaamuurariuden suuntaukset, kuten esimerkiksi Suomea lukuun ottamatta Pohjoismaissa pääasiallisesti harjoitettu ruotsalainen riitti, hyväksyvät jäsenikseen yksinomaan kristittyjä.
• Olla vähintään 18–25-vuotias (ikä riippuu loosin säännöistä. Joissain tapauksissa jäsenen poika voi päästä varhaisemmalla iällä kuin muut).
• Omata hyvä moraali ja maine.
• Olla täysissä mielen ja ruumiin voimissa (menneisyydessä loosit ovat kieltäytyneet ottamasta fyysisesti vammaisia; nykyään tätä ei käytetä ehdokasta vastaan)
• Olla vapaana syntynyt (ei syntynyt orjana tai maaorjana).^[19] Kuten edellinen sääntö, tämäkin on mukana historiallisista syistä ja voidaan tulkita samoin kuin onko henkilö kykenevä tekemään testamenttinsa. Jotkut ovat poistaneet tämän säännön.
• Ja hänellä on oltava järjestöstä esittäjä sekä kaksi hänet tuntevaa suosittelijaa.

Kukin on halutessaan vapaa eroamaan jäsenyydestä. Sen voi myös menettää, mikäli jäsen on esimerkiksi syyllistynyt yhteiskunnan kannalta rangaistavaan tekoon.^[20]

• Vapaamuurarit Suomessa
• Skottilainen riitti
• Yorkin riitti

• MacNulty, W. Kirk: Vapaamuurarit. Symbolit, salaisuudet, merkitys. ((Freemasonry. Symbols, Secrets, Significance, 2006.) Suomentanut Tuija Tuomaala) Helsinki: Tammi, 2007. ISBN 978-951-31-4038-0

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vapaamuurarit.

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Vapaamuurarit.

• Suomen suurloosi.
• Kansainvälinen Vapaamuurarijärjestö Miehille ja Naisille Le Droit Humain Suomen Liitto.
• Masonicinfo.com. (englanniksi)
• William Morgan: The Mysteries of Free Masonry. Project Gutenberg. (englanniksi)

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.