Urheiluvuosi 2007

Urheiluvuodet
1997 • 1998 • 1999 • 2000 • 2001 • 2002 • 2003 •    2004 • 2005 • 2006 – 2007 – 2008 • 2009 • 2010 •    2011 • 2012 • 2013 • 2014 • 2015 • 2016 • 2017
Vuodet
2004 • 2005 • 2006 – 2007 – 2008 • 2009 • 2010

Urheiluvuosi 2007 käsittelee vuoden 2007 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

• Maailmanmestaruuskilpailut Åressa, Ruotsissa 3.–18.2. Isäntämaan Anja Pärson voitti henkilökohtaisissa lajeissa kolme kultaa ja yhden pronssin sekä joukkuekilpailussa hopeaa, ja hänestä tuli ensimmäinen alppihiihtäjä, joka on urallaan voittanut maailmanmestaruuden jokaisessa alppihiihdon henkilökohtaisessa lajissa. Norjan Aksel Lund Svindal voitti kultaa syöksylaskussa ja suurpujottelussa, Itävaltalainen Mario Matt voitti kultaa pujottelussa ja joukkuekilpailussa. Itävaltalaisista maailmanmestariksi hiihti myös Nicole Hosp suurpujottelussa. Mitaleille ylsi kaikkiaan yhdeksän maata.^[1]
• Maailmancupkaudella 2006–2007 miesten kokonaiskilpailun voitti Norjan Aksel Lund Svindal 13 pisteen erolla Itävallan Benjamin Raichiin ja naisten kokonaiskilpailun Itävallan Nicole Hosp.^[2]

• Ferrarilla ajanut suomalainen Kimi Räikkönen voitti Formula 1 -sarjan maailmanmestaruuden. Hän voitti kauden 17 osakilpailusta kuusi, muun muassa kaksi viimeistä. Toiseksi sijoittui McLarenilla ajanut britti Lewis Hamilton ja kolmanneksi saman tallin espanjalainen Fernando Alonso, molemmat yhden pisteen Räikköselle hävinneenä. Hamilton ja Alonso voittivat kumpikin neljä osakilpailua sekä Ferrarin toinen kuljettaja, brasilialainen Felipe Massa kolme. Tallien mestaruuden voitti Ferrari ja McLarenin pisteet hylättiin.^[3]
• Rallin maailmanmestaruuden voitti neljännen peräkkäisen kerran Citroënilla ajanut ranskalainen Sébastien Loeb neljän pisteen erolla suomalaiseen Ford-kuljettajaan Marcus Grönholmiin ja 17 pisteen erolla toiseen suomalaiseen Ford-kuljettajaan Mikko Hirvoseen. Kauden aikana ajettiin 16 osakilpailua ja Loeb voitti niistä kahdeksan, Grönholm kuusi sekä Hirvonen kaksi. Tallien mestaruuden voitti Ford.^[4]
• American Le Mans -sarjan mestaruuden GT2-luokassa voittivat suomalainen Mika Salo ja brasilialainen Jaime Melo.^[5]

• Masters-turnaus 5.–8.4. Augustassa. Yhdysvaltain Zach Johnson voitti kahden lyönnin erolla maanmieheensä Tiger Woodsiin sekä eteläafrikkalaisiin Rory Sabbatiniin ja Retief Gooseniin.^[6]
• Yhdysvaltain avoin turnaus 14.–17.6. Oakmontissa, Pennsylvaniassa. Argentiinalainen Ángel Cabrera voitti yhden lyönnin erolla yhdysvaltalaisiin Jim Furykiin ja Tiger Woodsiin.^[7]
• Britannian avoin turnaus 19.–22.7. Carnoustiessa, Skotlannissa. Irlantilainen Pádraig Harrington voitti uusinnassa espanjalaisen Sergio Garcían.^[8]
• PGA Championship 9.–12.8. Tulsassa. Tiger Woods saavutti uransa 13. Major-voiton kahden lyönnin erolla maanmieheensä Woody Austiniin.^[9]

• Naisten maailmanmestaruuskilpailut 10.–30.9. Kiinassa. Loppuottelussa Saksa voitti Brasilian 2–0 ja pronssiottelussa Yhdysvallat voitti Norjan 4–1. Turnauksen parhaaksi pelaajaksi valittiin Brasilian Marta, joka oli seitsemällä maalillaan myös kisojen paras maalintekijä.^[10]
• UEFA-cupin loppuottelu 16.5. Glasgow'ssa, Skotlannissa. Espanjalaisseura Sevilla voitti saman maan Espanyolin rangaistuspotkukilpailussa 3–1 varsinaisen peliajan ja jatkoajan päätyttyä tasan 1–1.^[11]
• Mestarien liigan loppuottelu 23.5. Ateenassa, Kreikassa. Italialaisseura AC Milan voitti englantilaisen Liverpoolin 2–1.^[12]

• Naisten maailmanmestaruuskilpailut 3.–10.4. Kanadassa. Kanada voitti loppuottelussa Yhdysvallat 5–1. Pronssiottelussa Ruotsi voitti Suomen 1–0.^[13]
• Miesten maailmanmestaruuskilpailut 27.4.–13.5. Moskovassa, Venäjällä. Mukana oli 16 joukkuetta. Kanada voitti loppuottelussa Suomen 4–2. Pronssiottelussa Venäjä voitti Ruotsin 3–1. Pistepörssin ykkönen oli Ruotsin Johan Davidsson (7+7=14) ja paras maalintekijä Venäjän Aleksei Morozov (8). Kisojen parhaaksi pelaajaksi valittiin Kanadan Rick Nash. Tähdistökentälliseen valittiin Morozovin ja Nashin lisäksi hyökkääjistä Venäjän Jevgeni Malkin, puolustajista Venäjän Andrei Markov ja Suomen Petteri Nummelin sekä Suomen maalivahti Kari Lehtonen.^[14]
• NHL:n mestaruuden voitti Anaheim Ducks, joka oli Stanley Cupin loppuotteluissa Ottawa Senatorsia parempi otteluvoitoin 4–1. Runkosarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin pistepörssin voittanut Pittsburgh Penguinsin Sidney Crosby ja pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi Anaheimin Scott Niedermayer.^[15]

• Miesten Euroopan-mestaruuskilpailut 3.–16.9. Espanjassa. Madridissa pelatussa loppuottelussa Venäjä voitti Espanjan 60–59, ja pronssia sai Liettua.^[16]
• Naisten Euroopan-mestaruuskilpailut 24.9.–7.10. Italiassa. Loppuottelussa Venäjä voitti Espanjan 74–68, ja pronssille sijoittui Valko-Venäjä.^[17]
• NBA:n loppuotteluissa San Antonio Spurs voitti Cleveland Cavaliersin otteluvoitoin 4–0. Runkosarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Dallas Mavericksin Dirk Nowitzki ja loppuotteluiden arvokkaimmaksi pelaajaksi San Antonion Tony Parker.^[18]

• Miesten maailmanmestaruuskilpailut 19.1.–4.2. Saksassa. Loppuottelussa Saksa voitti Puolan 29–24. Pronssiottelussa Tanska voitti Ranskan 34–27.^[19]
• Naisten maailmanmestaruuskilpailut 2.–16.12. Ranskassa. Loppuottelussa Venäjä voitti Norjan 29–24. Pronssiottelussa Saksa voitti Romanian 36–35.^[20]

• Miesten Euroopan-mestaruuskilpailut 6.–16.9. Venäjällä. Moskovassa pelatussa loppuottelussa Espanja voitti Venäjän 3–2, ja pronssille sijoittui Serbia.^[21]
• Naisten Euroopan-mestaruuskilpailut 20.–30.9. Belgiassa ja Luxemburgissa. Loppuottelussa Italia voitti Serbian 3–0, ja pronssille sijoittui Venäjä.^[22]

• Ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaruussarjassa unkarilainen Gábor Talmácsi voitti 125-kuutioisten, espanjalainen Jorge Lorenzo 250-kuutioisten ja australialainen Casey Stoner MotoGP-luokan mestaruuden.^[23]
• Enduron maailmanmestaruussarjassa suomalainen Juha Salminen voitti E1-luokan, saman maan Mika Ahola E2-luokan ja espanjalainen Iván Cervantes E3-luokan mestaruuden.^[24]

• Uzbekistanilaisesta Ruslan Tšagajevista tuli ammattinyrkkeilyn WBA-liiton raskaan sarjan maailmanmestari, kun hän voitti 14.4. Stuttgartissa pistetuomiolla siihen saakka ammattilaisurallaan 46 ottelua voitokkaasti nyrkkeilleen venäläisen Nikolai Valujevin.^[25][26] Venäläinen Sultan Ibragimov nousi WBO-liiton raskaan sarjan maailmanmestariksi, kun hän 2.6. Atlantic Cityssä voitti yhdysvaltalaisen Shannon Briggsin kiistattomalla pistetuomiolla.^[27] Ibragimov puolusti titteliään menestyksekkäästi 13.10. Moskovassa 44-vuotiasta Evander Holyfieldiä vastaan.^[28]
• Amatöörinyrkkeilyn miesten maailmanmestaruuskilpailut 23.10.–3.11. Chicagossa, Yhdysvalloissa. Ohjelmassa oli 11 painoluokkaa. Venäjä voitti kolme kultamitalia. Kahteen kultamitaliin ylsivät Yhdysvallat ja Italia, jonka Clemente Russo ja Roberto Cammarelle voittivat kaksi raskainta sarjaa.^[29]

• Maailmanmestaruuskilpailut 22.2.–4.3. Sapporossa, Japanissa. Kisojen menestyjämaat olivat viisi kultamitalia koonneet Norja ja Suomi. Mitaleille pääsi kaikkiaan 14 maata. Miesten hiihdossa norjalaiset Odd-Bjørn Hjelmeset ja ampumahiihtäjänä paremmin tunnettu Lars Berger voittivat yhden henkilökohtaisen matkan ja viestin. Naisten puolella Suomen Virpi Kuitunen voitti kultaa 30 kilometrillä, parisprintissä ja viestissä sekä sai vielä pronssia henkilökohtaisessa sprintissä. Yhdistetyssä Suomen Hannu Manninen voitti kultaa sprinttikilpailussa ja joukkuekilpailussa, ja normaalikilpailun paras oli Saksan Ronny Ackermann. Mäkihypyssä mestaruudet menivät Puolan Adam Małyszille, Sveitsin Simon Ammannille ja Itävallan joukkueelle.^[30]
• Keski-Euroopan mäkiviikko 30.12.2006–7.1.2007. Norjan 21-vuotias Anders Jacobsen voitti kokonaiskilpailun ennen Itävallan 17-vuotissyntymäpäiväänsä viettänyttä Gregor Schlierenzaueria ja Sveitsin Simon Ammannia. Schlierenzauer voitti kaksi osakilpailua, Jacobsen yhden ja Sveitsin Andreas Küttel yhden kierroksen mittaiseksi huonon sään takia kutistuneen Garmisch-Partenkirchenin uudenvuodenpäivän kilpailun.^[31][32]

• Italian ympäriajo 12.5.–3.6. Kilpailun voitti isäntämaan Danilo Di Luca 1.55 minuutin erolla Luxemburgin Andy Schleckiin ja 2.25 minuutin erolla maanmieheensä Eddy Mazzoleniin.^[33]
• Ranskan ympäriajo 7.–29.7. Ison-Britannian Lontoosta alkaneen kilpailun voitti Espanjan Alberto Contador 23 sekunnin erolla Australian Cadel Evansiin ja 31 sekunnin erolla yhdysvaltalaiseen Levi Leipheimeriin.^[34]
• Espanjan ympäriajo 31.8.–23.9. Kilpailun voitti venäläinen Denis Menšov 3.31 minuutin erolla espanjalaiseen Carlos Sastreen ja 3.46 minuutin erolla saman maan Samuel Sáncheziin.^[35]

• Rugby unionin maailmanmestaruuskilpailut 7.9.–20.10. Ranskassa, Skotlannissa ja Walesissa. Pariisissa pelatussa loppuottelussa Etelä-Afrikka voitti Englannin 15–6. Pronssiottelussa Argentiina voitti Ranskan 34–10.^[36]

• Australian avoin turnaus 15.–28.1. Miesten kaksinpelin loppuottelussa sveitsiläinen Roger Federer voitti chileläisen Fernando Gonzálezin 3–0. Naisten kaksinpelin loppuottelussa yhdysvaltalainen Serena Williams voitti venäläisen Marija Šarapovan 2–0 ja saavutti uransa kahdeksannen Grand Slam -mestaruuden.^[37]
• Ranskan avoin turnaus 27.5.–10.6. Miesten kaksinpelin loppuottelussa espanjalainen Rafael Nadal voitti Roger Federerin 3–1. Naisten kaksinpelin loppuottelussa belgialainen Justine Henin voitti serbialaisen Ana Ivanovićin 2–0.^[38]
• Wimbledonin turnaus 25.6.–8.7. Roger Federer voitti miesten kaksinpelin loppuottelussa Rafael Nadalin 3–2 ja saavutti viidennen perättäisen Wimbledon-mestaruutensa. Naisten kaksinpelin loppuottelussa yhdysvaltalainen Venus Williams voitti ranskalaisen Marion Bartolin 2–0.^[39]
• Yhdysvaltain avoin turnaus 27.8.–9.9. Miesten kaksinpelin loppuottelussa Roger Federer voitti serbialaisen Novak Đokovićin 3–0 ja saavutti 12. Grand Slam -mestaruutensa. Naisten kaksinpelin loppuottelussa Justine Henin voitti venäläisen Svetlana Kuznetsovan 2–0 ja saavutti seitsemännen Grand Slam -mestaruutensa.^[40]
• Fed Cupin loppuottelu 15.–16.9. Moskovassa, Venäjällä. Venäjä voitti Italian 4–0.^[41]
• Davis Cupin loppuottelu 30.11.–2.12. Portlandissa, Yhdysvalloissa. Yhdysvallat voitti Venäjän 4–1.^[42]

• Pitkän radan maailmanmestaruuskilpailut 17.3.–1.4. Melbournessa, Australiassa. Kisoihin osallistui 171 maata ja 2 200 urheilijaa. Mitalitilaston kärjessä olivat 21 kultamitalia voittanut Yhdysvallat, 11 kultamitalia voittanut Venäjä sekä yhdeksän kultamitalin Australia ja Kiina. Mitaleille ylsi kaikkiaan 27 maata. Uimahypyissä Kiina voitti yhdeksän kymmenestä kultamitalista. Ratauimareista Yhdysvaltain Michael Phelps voitti ennätykselliset seitsemän kultamitalia ja Australian Lisbeth Lenton viisi. Phelpsin kultamitaleista viisi tuli henkilökohtaisista lajeista.^[43]

• XI yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut 25.8.–2.9. Osakassa, Japanissa. Kisoihin osallistui 203 maata ja yli 2 000 urheilijaa. Yhdysvaltalaiset pikajuoksijat Tyson Gay ja Allyson Felix voittivat kolme kultamitalia, ja samasta maasta neljännesmaileri Jeremy Wariner sekä kestävyysjuoksija Bernard Lagat voittivat kaksi kultamitalia. Yhdysvallat oli mitalitilaston ylivoimainen ykkönen 14 kultamitalilla.^[44]
• Maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailut 24.3. Mombasassa, Keniassa. Miesten maailmanmestaruuden voitti eritrealainen Zersenay Tadese ja naisten mestaruuden kenialaissyntyinen alankomaalainen Lornah Kiplagat. Kenia voitti miesten ja Etiopia naisten joukkuekilpailun.^[45]

• Suomen urheilu 2007

• Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 28. Minerva Kustannus Oy, 2007. ISBN 978-952-492-013-1
• Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 29. Minerva Kustannus Oy, 2008. ISBN 978-952-492-156-5

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 2007 Wikimedia Commonsissa