Uikujoen kalliopiirrosalue

Uikujoen kalliopiirrokset on yhteisnimitys kalliopiirroksille, jotka sijaitsevat Uikujoen suistoseudun koskissa ja niiden rannoilla Karjalan tasavallassa Venäjällä. Alue sijaitsee lähellä Belomorskin kaupunkia, noin 6 kilometriä Vienanmeren rannikolta sisämaahan. Kuvakenttiä on 38, ja niihin on hakkaamalla piirretty noin 2 300 kuviota. Zalavrugan piirrokset ovat kuuluisia niiden kivikautista elämää esittävistä kohtauksistaan. Paikalla suoritetuista kaivauksista on löydetty kivikautisia esineitä. Vuonna 2021 Uikujoen kalliopiirrokset hyväksyttiin Unescon maailmanperintöluetteloon yhdessä Äänisen kalliopiirrosten kanssa.^[1]

Piirroskentät sijaitsevat jokisaarissa Vygostrovin voimalaitoksen lähellä Uikujoen pääuoman varrella. Voimalatyömaan järjestelyt ovat muuttaneet veden virtauksia koskessa: vesi ei enää kuohu entiseen tapaan ja kuvakenttien välisten uomien veden pinta on laskenut. Suurimmassa Bolšoi Malinin saaressa ovat kuvakentät Staraja Zalavruga (”Vanha Zalavruga”) ja Novaja Zalavruga (”Uusi Zalavruga”). Muita kuvakenttiä ovat Besovy Sledki -saarella olevat kaksi kuvaryhmää, Jerpin Pudas -saaren kolme kuvaryhmää ja kolme muuta kuvakenttää pienten ”Nimettömien saarten” kallioilla.^[2][3]

Eri kuvakentissä on yhteensä 2 300 kuvaa, jotka jakaantuvat seuraavasti (tilanne 2009): Staraja Zalavruga (216 kuvaa), Novaja Zalavruga kentät 1–27 (yhteensä 1 176 kuvaa), Nimettömien saarten kentät 1–4 (31 kuvaa), Jerpin Pudas kentät 1–3 (yhteensä 157 kuvaa), Besovy Sledki pohjoinen (470 kuvaa), Besovy Sledki eteläinen (60 kuvaa) ja Zolotets (19 kuvaa).^[4][5]

Paikalliset asukkaat kertoivat vuonna 1926 ensimmäisistä Uikujoen piirroksista etnologi Aleksandr Linevskille, joka dokumentoi Besovy Sledkin saarelta piirrosryhmän ja julkaisi sen vuonna 1939. Vladislav Ravdonikas löysi lisää piirroksia 1930-luvulla. Hän löysi lisää kuvia Besovy Sledkiltä, Jerpin Pudasilta uuden kuvaryhmän ja vielä Bolšoi Malinin saarelta Staraja Zalavrugan kuvakentän. Ravdonikas julkaisi kaikki 1930-luvun puoleen väliin mennessä havaitut kuviot kaksiosaisessa kirjassa Les Gravures Rupestres des Bords du lac Onega et de la mer Blanche vuosina 1936–1938. Kirjoissa julkaistiin noin 600 piirrosta. Teos teki Uikujoen piirrosalueesta kuuluisan.^[2]

Vesivoimalaitoksen suunnittelun alettua suoritettiin piirrosetsinnät Uikujoen alajuoksulla. Vuosina 1957–1970 havaittiin yli 100 muinaista asuinpaikkaa tai arkeologista kohdetta aikakaudelta, joka alkaa mesoliitiselta kaudelta ja päättyy keskiaikaan. Näiden lisäksi Zalavrugan läheltä löydettiin 26 uutta piirrosryhmää (Novaja Zalavruga) jokihiekan ja soran peittämältä hehtaarin suuruiselta alalta.^[3] Lisäksi Juri Savvatejev löysi kuvaryhmiä joen keskellä olevilta pieniltä saarilta ja niiden viereiseltä Jerpin Pudas -saarelta vuosina 1968–1969.^[2] Hän julkaisi laajan teoksen aiheesta 1970.^[6]

Jan Gjerde havaitsi uusia kuvioita kenttätöissä vuosina 2003 ja 2004. Myöhemmin Nadežda Lobanova havaitsi Staraja Zalavrugalta uusia kuvioita vanhojen sisältä ja läheisen kaivauskohteen läheltä Zolotetsin kuvakentän.^[4]. Nykyään piirroksia arvioidaan olevan noin 2300.^[2]

Kalliopiirrosten ajoittamiseen ei ole suoraa menetelmää, ja Uikujoen piirroksia on ajoitettu vain erilaisilla epäsuorilla menetelmillä. Ravdonikas päätteli vuonna 1938 kuvien tyylin perusteella niiden olevan 4 000 vuotta vanhoja.^[2]

Maankohoamisen perusteella voidaan määrittää niin sanottu ”varhaisin mahdollinen piirtämisajankohta”, joka tarkoittaa aikaa, jolloin kuvakentän kallio nousi merestä maankohoamisen seurauksena ja piirtäminen tuli mahdolliseksi. Monet tutkijat pitävät todennäköisenä, että kuvat piirrettiin kallioon heti kun se oli merenrantaa. Näin on päätelty lähes kaikissa Pohjois-Euroopan piirros- ja maalauskohteissa, jossa tämä on ollut mahdollista.^[2]

Uikujoen kuvat sijaitsevat 14,5–21 metriä meren nykypintaa ylempänä, ja Juri Savvatejev ryhmineen ajoitti piirrokset tämän ja maankohoamiskäyrien perusteella aikaan 4700–3300 BP (kalibroituna 3520–1530 eaa.). Nykytutkijat A. M. Žulnikov ja Nadežda Lobanova ajoittavat piirrokset 6000–5000 BP (kalibroituna noin 4000–3000 eaa.).^[2][6]

Alueella suoritetut kaivaukset tukevat osittain näitä arvioita. Besovy Sledkin kaivausten löydökset ajoitettiin vuosille 4350–3090 eaa. Ylimpänä sijaitsevan Jerpin Pudaksen (19,5–21 metriä mpy) saaren kaivauksen löydökset ajoitettiin vuosille 5560–4180 eaa. Alimpana ovat Zalavrugan kentät, 14,5–16,8 metriä mpy, ja sen läheltä löydetyt nuotionpohjat on ajoitettu vuosille 2840–2450 eaa.^[2]

• Gjerde, Jan Magne: Rock Art and Landscapes: Studies of Stone Age rock art from Northern Fennoscandia. (Doctoral thesis, 506 p) Tromsö, Norway: University of Tromsö, 2010. Tiivistelmä ja kirjan pdf-tiedostot. (englanniksi)
• Stoljar, Abram: Muinaskarjala vaimuvara, s. 76-120. (julkaisusta Mäetagused Vol.17/18) Tarto: FB and Media Group of LM, 2000. ISSN 1406-9938 Teoksen verkkoversio (pdf). (viroksi)
• Gorodilov, A.Y. (editor): Кольский сборник - Посвящается 60-летию Владимира Яковлевича Шумкина. Saint-Petersburg: Russian Academy Of Sciences, 2007. Teoksen verkkoversio (pdf). (venäjäksi) (Arkistoitu – Internet Archive)

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uikujoen kalliopiirrosalue.

• Lobanova, Nadezdha: Karelian petroglyphs: problems of protection and reasonable use, s. 171-182. (julkaisussa "People, material culture and enviroment in the north" (Studia humaniora ouluensia 1)) Oulu: Oulun yliopisto, 2006. ISBN 951-42-8133-0 Teoksen verkkoversio (pdf). (englanniksi)
• Archeological Complex "Belomorskie Petroglyphs" (Arkistoitu – Internet Archive). Karelia. Tourism portal. www.ticrk.ru
• Uikujoen piirrosalue Google Maps-kartalta
• Pottier, Erica: Joutsenet Äänisen kalliokaiverruksissa, 2020