Treffit

Treffit (ruots. träff, tapaaminen) on slangia ja tarkoittaa sovittua tapaamista, etenkin seurustelutarkoituksessa.^[1]

Treffejä ennalta tuntemattoman henkilön kanssa sanotaan sokkotreffeiksi. Sokkotreffien tarkoitus on uusiin ihmisiin tutustuminen. Sinkkujen tekemien treffien tarkoitus on seuran hakeminen. Laajemmassa mielessä treffit tarkoittavat seuranhakua esimerkiksi internetin tai lehtien seuranhakupalstojen ilmoitusten perusteella tehtyjä treffejä.

Lehdissä olevissa seuranhakuilmoituksissa on jokin tunniste (nimimerkki tai numero), jonka perusteella halukkaat lehden lukijat voivat lähettää lehden toimitukseen kirjeen edelleenlähetettäväksi ilmoituksen tekijälle. Vain lehden toimitus tietää ilmoituksentekijän yhteystiedot. Ilmoituksen tehnyt voi vapaasti vastata vastauksiin tai olla vastaamatta.

Internetin seuranhakupalveluissa (engl. Online Dating Service) on mahdollisuus luoda oma ilmoitus toisten nähtäväksi. Ilmoituksessa palvelun käyttäjä kuvailee itseään sekä toiveitaan kumppanista. Palvelussa voi olla sovitustoiminto, joka etsii hakukriteerit täyttävät ilmoitukset.

Suurimpia kansainvälisiä kaupallisia deittisivustoja ovat Badoo, Plenty of Fish (POF), Match.com, Twoo.com, Zoosk ja Tinder. Yleisdeittien lisäksi on kehitetty palveluita eri ihmisryhmille esimerkiksi iän, uskonnon, rodun tai seksuaalisen suuntautumisen mukaan. Tämän ryhmän tunnettuja deittipalveluita ovat esimerkiksi seksuaalivähemmistöille suunnattu Grindr, kristityille suunnattu Christian Mingle sekä yli 50-vuotiaille tarkoitettu 50plusmatch.

Suosittuja suomalaisia deittisivustoja ovat esimerkiksi Suomi24 Treffit, E-kontakti ja Deitti.net. Suomessa on jo vuosia toiminut myös pienempiä erikoisdeittejä, kuten kristillinen Kotisataman Deitti^[2] ja uushenkinen Aurinkokivi Deitti.^[3]

Sivustot rahoittavat toimintansa mainoksilla tai käyttäjiltä perittäviltä maksuilla. Kuukausikulut maksullisissa sivustoissa ovat 10–120 euroa.^[4] Pienissä erikoisdeiteissä kuukausihinnat voivat olla halvempiakin. Suurin osa nettideittailusta tapahtuu vielä muilla kuin kaupallisilla sivustoilla. Tutkimuksessa nuorista kumppanin oli löytänyt deittipalveluista 9,8 % ja sosiaalisesta mediasta 5,8 %.^[5] Vuosina 2005–2012 jo kolmannes yhdysvaltalaisista aviopareista oli tavannut toisensa netissä. Näistä 45 % löysi kumppanin deittipalvelun kautta. Kumppanin muualta netistä löysi 55 %.^[6][7]

Treffisivustoilla ja sähköpostein mainostaen deittailijoita on vaanimassa nettihuijareita (engl. Scammers) ansaintatarkoituksessa. Huijarit luovat profiilisivuja erinomaisin valokuvin. Huijarien kirjeitä nimitetään myös nigerialaiskirjeiksi romanssihuijauksissa (engl. Romance Scam).^[8][9]

Vuonna 2015 Isossa-Britanniassa tilastoitiin 400 rikosta, joihin liittyy Tinder-mobiilideittisovellus. Näiden joukossa oli esimerkiksi raiskauksia, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja murhan yritys. Yleensä rikosilmoitukset koskivat väkivalta- tai seksuaalirikoksia.^[10]

Seuranhakupalveluja on myös radiossa ja televisiossa.

• Niemelä, Minni & Malmi, Pasi: Nettideitit: Uusi onni verkosta? Helsinki: Tammi, 2011. ISBN 978-951-31-5896-5

• Terhi Simola & Janne Junttila: Deittailu on tuuripeliä, myös verkossa. Kuningaskuluttaja 18.4.2013.