Tioridatsiini

Tioridatsiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
10-[2-(1-metyylipiperidin-2-yyli)etyyli]-2-metyylisulfanyylifenotiatsiini
Tunnisteet
CAS-numero	50-52-2
ATC-koodi	N05AC02
PubChem CID	5452
DrugBank	DB00679
Kemialliset tiedot
Kaava	C21H26N2S2
Moolimassa	370,57 g/mol
SMILES	Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste	73 °C
Kiehumispiste	230 °C
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus	60 %
Proteiinisitoutuminen	95 %
Metabolia	Hepaattinen
Puoliintumisaika	21–25 tuntia
Ekskreetio	Ulosteiden mukana
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria	?
Reseptiluokitus
Antotapa	Oraalinen

Tioridatsiini on ns. ensimmäisen polven neuroleptilääke eli antipsykootti. Se kuuluu fentiatsiini-lääkeryhmän alalajiin piperidiinit. Sillä on sedatiivisia eli väsyttäviä vaikutuksia. Tioridatsiinia on käytetty vakavampien psykoosityyppisten häiriöiden hoidon ohella myös nk. pienessä psykiatriassa eli aikaisemmalta nimitykseltään neuroosien hoidossa. Lääkettä on usein käytetty terapian tukena ja unettomuuden hoitoon. Psykoosien hoidossa tioridatsiinin käyttö voi tulla kyseeseen, kun muut "lievemmät" neuroleptit eivät tehoa. Vastaavasti klotsapiinia (Leponex) voi pitää vielä tioridatsiiniakin tehokkaampana mutta myös huomattavia haittavaikutuksia omaavana lääkkeenä.^[1].

Tioridatsiini saattaa sille alttiilla henkilöillä pidentää sydämen QT-aikaa, mikä voi johtaa pahoihin rytmihäiriöihin (ns. kääntyvien kärkien takykardia, KKTT: "Torsades de Pointes").^[2] Lääke onkin tämän vuoksi vedetty Suomessa markkinoilta, mutta monet henkilöt, joilla vaihtoehtoiset lääkkeet eivät ole olleet tarpeeksi tehokkaita, käyttävät sitä yhä erityisluvalla.^[3]

Tioridatsiinin haittavaikutukset saattavat olla samantyyppisiä kuin kaikkein ensimmäisenä markkinoille tulleella ja aikanaan laajimmin käytössä olleella klooripromatsiinilla (kauppanimiä useita, Suomessa etenkin Largactil). Tioridatsiini saattaa herkistää ihoa valolle, mikä ilmentyy valo- eli aurinkoihottumana. Lääkkeellä on myös limakalvoja haitallisen paljon kuivattava ominaisuus, minkä johdosta hampaiden reikiintyminen saattaa kiihtyä huolimatta hyvästä suuhygieniasta. Miehillä lääkeaine saattaa joskus aiheuttaa siemensyöksyn estymistä^[4]. Tioridatsiinin suurehko suosio 1970- ja 1980-luvuilla saattoi perustua sen aiheuttamiin klorpromatsiinia vähäisempiin ekstrapyrimidaalioireisiin.

Tioridatsiinia ei suositella käyttettävän vakavia maksa- tai sydänsairauksia sairastavilla potilailla.

Tioridatsiinin pitoisuutta veriplasmassa voidaan seurata ja tarkkailla verikokein mahdollisimman hyvän hoitotasapainon saavuttamiseksi. Näytteeseen otetaan yksi 3 ml:n putkilo veriseerumia. Tioridatsiinin terapeuttista leveyttä pidetään varsin suurena. Näin ollen sitä on pidetty turvallisena lääkkeenä, mutta se saattaa aiheuttaa joillekin potilaille pitkän QT:n siirtymän sydämenrytmissä suurempia hoitoannoksia käytettäessä. Tämän vakavan haittavaikutuksen takia tioridatsiini on Suomessa vedetty markkinoilta ja sitä käytetään nykyään ainoastaan erityisluvalla.

Lääkkeen annostusmäärä psykooseissa ja skitsofreniassa voi olla huomattavan suuri, jopa 600 mg/vrk ja joskus sen ylikin. Annostelumäärä ei juurikaan poikkea klooripromatsiiniin verraten, mitä pidetään yleisenä vertailuasteikkona, antipsykoottisissa lääkkeissä. Pienessä psykiatriassa tyydytään huomattavasti vähäisempiin määriin. Yhteisvaikutusta muiden sedatiivien kera luonnollisestikin esiintyy. Tioridatsiini on myös jossain määrin käytetty alkoholistien vieroitushoidossa.

Suomessa tioridatsiini tuli markkinoille (kauppanimi Orsanil, valmistaja Orion Pharma) 1960-luvun puolivälin tietämillä, ja se on edelleen käytössä (erityisluvalla). Muita valmistenimiä ovat olleet Melleril (Sandoz) ja Stalleril (Star)^[4]. Suuremman suosion lääkeaine saavutti 1970- ja 1980-lukujen tietämillä.^[5]

• Yhtyneet Laboratoriot: Laboratoriokäsikirja, vuosilta 2002–2003 ja 2004–2005

• PubChem: Thioridazine (englanniksi)
• DrugBank: Thioridazine (englanniksi)
• KEGG: Thioridazine (englanniksi)
• ChemBlink: Thioridazine (englanniksi)