Tikkalinnut
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Tikkalinnut | |
---|---|
Tammiraitatikka (Melanerpes carolinus) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: |
Tikkalinnut Piciformes Meyer & Wolf, 1810 |
Heimot | |
|
|
Katso myös | |
Tikkalinnut (Piciformes) on lintujen lahko.
Tikkalintuihin kuuluu luokittelusta riippuen 3–6 heimoa.[1][2] Entinen seppien (Capitonidae) heimo on nykyisin yhdistetty tukaanien (Ramphastidae) heimoon.[3] Joskus jakamarit ja laiskurit erotetaan tikkalinnuista omaan Galbuliformes-lahkoonsa.[4]
Suomessa tavatut lajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa on tavattu yhdeksän tikkalintulajia, jotka kaikki kuuluvat tikkojen (Picidae) heimoon.[5] Viher- ja tammitikka ovat satunnaisvieraita, mutta muut kuuluvat maan vakituiseen pesimälajistoon.
- Käpytikka – Dendrocopos major
- Pikkutikka – Dendrocopos minor
- Valkoselkätikka – Dendrocopos leucotos
- Tammitikka – Dendrocopos medius
- Palokärki – Dryocopus martius
- Käenpiika – Jynx torquilla
- Pohjantikka – Picoides tridactylus
- Harmaapäätikka – Picus canus
- Vihertikka – Picus viridis
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife Suomen arkisto (2000): Lahkot, heimot ja niiden lajimäärät (Arkistoitu – Internet Archive) Luettu 6.4.2011
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Piciformes (TSN 178140) itis.gov. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
- ↑ BirdLife Suomi: muutetut heimonimet (Arkistoitu – Internet Archive) Luettu 6.4.2011
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Galbuliformes (TSN 553434) itis.gov. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
- ↑ Suomessa tavatut lintulajit Rariteettikomitea, BirdLife Suomi. Luettu 6.4.2011