Tampereen elokuvajuhlat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tampereen elokuvajuhlien palkintogaala 2023.

Tampereen elokuvajuhlat (engl. Tampere Film Festival) on Tampereella järjestettävä vuosittainen lyhytelokuviin keskittynyt elokuvafestivaali. Tampereen elokuvajuhlat on Pohjoismaiden vanhin ja suurin lyhytelokuvafestivaali.[1] Festivaali kerää vuosittain noin 30 000 kävijää[2].

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Festivaali sai alkunsa Tampereen lyhytelokuvapäivistä, jotka järjestettiin helmi-maaliskuun vaihteessa vuonna 1969. Seuraavana vuonna järjestettiin opetusministeriön, Suomen elokuvasäätiön ja Tampereen kaupungin tuella ensimmäiset kansainväliset lyhytelokuvajuhlat.[1] Elokuvajuhlien alkuaikoina festivaalilla näytettiin vuosittain runsaat sata elokuvaa. 1990-luvun puolivälissä näytöksiä oli jo noin sata, ja elokuvia näytettiin viitisen sataa. Ammattilaisten käyttöön suunnattu Film Market sai alkunsa vuonna 1992.

Kansainvälinen kilpailu on järjestetty perustamisvuodesta lähtien. Vuonna 1978 päätettiin järjestää myös kilpailu kotimaisille elokuville otsikolla "kotimainen katselmus".[3] Vuonna 1983 nimi muutettiin kotimaiseksi kilpailuksi. Nykyinen muoto, jossa on omat sarjansa alle 30-minuuttisille ja yli 30-minuuttisille, tuli voimaan 1996. Alle 30-minuuttisten sarjaan hyväksytään animaatiot, fiktiot ja dokumentit. Yli 30-minuuttisten sarja on avoin myös kaikille genreille, mutta fiktiot eivät saa olla yli 60 minuuttisia.[4]

Tapahtuma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Festivaali järjestetään vuosittain maaliskuussa viikolla 10. Elokuvajuhlien kansainvälisen pääpalkinnon, Grand Prix'n, voittaja pääsee kisaamaan myös Oscar-ehdokkuudesta. Kotimaisen ja kansainvälisen kilpailun lisäksi festivaali tarjoaa laajan ja monipuolisen erikoisohjelmiston, jossa esitetään niin tuoreita kuin vanhempia, historiallisesti merkittäviä lyhyt-, dokumentti- ja animaatioelokuvia. Festivaalin oheistapahtumat koostuvat näyttelyistä, seminaareista, keskustelutilaisuuksista ja iltaklubeista.

Festivaali pyrkii kannustamaan nuorten elokuvantekijöiden esiinmarssia. Monet arvostetut elokuvaohjaajat ovatkin saaneet uransa ensimmäiset tunnustukset ja palkinnot Tampereen elokuvajuhlilla. Kotimaisen kilpailun festivaalivoittajiin lukeutuvat esimerkiksi Mika Kaurismäki vuonna 1981, Kaisa Rastimo vuonna 1988, Markku Pölönen vuonna 1993, John Webster vuonna 1999, Zaida Bergroth vuonna 2007 ja Mika Ronkainen vuonna 2013.

Festivaalin yhteydessä jaetaan rahalliselta arvoltaan Suomen suurin elokuva-alan palkinto, Risto Jarva -palkinto.[5]

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen elokuvajuhlilla jaetaan palkintoja kansainvälisessä sekä kotimaisessa kilpailussa. Kansainvälisessä kilpailusarjassa jaetaan pääpalkinnon Grand Prix'n lisäksi kolme kategoriapalkintoa, paras dokumentti, paras fiktio sekä paras animaatio. Yhdelle elokuvalle myönnetään Tampereen palkintoehdokkuus European Film Awards 2019 -kilpailussa. Lisäksi tuomaristolla on mahdollisuus jakaa kunniamainintoja ja yleisö valitsee yleisöpalkinnon.[6]

Kotimaisessa kilpailusarjassa jaetaan alle 30-minuuttisten sarjassa pääpalkinto, erikoispalkinto, nuorisotuomariston palkinto ja yleisöpalkinto. Yli 30-minuuttisten sarjassa jaetaan pääpalkinto ja erikoispalkinto. Lisäksi molemmissa sarjoissa jaetaan Kirkon mediasäätiön palkinto, opiskelijapalkinto sekä Risto Jarva -palkinto.[7]

Grand Prix -palkinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1970: 79 primaveras, Santiago Alvarez (Kuuba)
  • 1971: Rantojen miehet, Hannu Peltomaa (Suomi)
  • 1973: Chrikales, Marta Rodriguez, Jorge Silva (Kolumbia)
  • 1974: La Primera página, Sebastian Alarcon (Neuvostoliitto)
  • 1975: Bölcs mesterek, okos szerkezetek, Vince Lakatos (Unkari/Bulgaria)
  • 1976: Campesinos, Marta Rodriguez, Jorge Silva (Kolumbia)
  • 1977: Poezd pamyati, Nikolai Serebrjakov (Neuvostoliitto)
  • 1978: A piacere - Tetszés Szerint, Zoltán Huszárik (Unkari)
  • 1979: They Are Killing The Horse, Mushtaq Ali Gazdar (Pakistan)
  • 1980: An Encounter With Faces, Vinod Chopra (Intia)
  • 1981: Survival Run, Robert Charlton (Yhdysvallat)
  • 1982: En Stad Under Huden, Johan Donner (Ruotsi)
  • 1983: Mindrák, Milos Macourek, Jaroslav Doubrava, Adolf Born (Tšekkoslovakia)
  • 1984: The Snowman, Dianne Jackson (Iso-Britannia)
  • 1985: Byker, Sirkka-Liisa Konttinen (Iso-Britannia)
  • 1986: Getekende mensen, Harrie Geelen (Alankomaat)
  • 1987: Før gæsterne kommer, Jon Bang Carlsen (Tanska)
  • 1988: Eine murul (Breakfast On The Grass), Priit Pärn, Neuvostoliitto
  • 1989: Devant le mur, Daisy Lamothe (Ranska)
  • 1990: Kitchen Sink, Alison Maclean (Uusi-Seelanti)
  • 1991: De Craciun ne-am luat ratia de libertate, Catalina Fernoaga, Cornel Mihalache (Romania)
  • 1992: Året gjennom Bøfjord, Morten Skallerud, Norja
  • 1993: Neonovi prikazki, Eldora Atanassova Traykova (Bulgaria)
  • 1994: Wallace & Gromit in the Wrong Trousers, Nick Park (Iso-Britannia)
  • 1995: Quelque chose de différent, Bruno Rolland (Ranska)
  • 1996: Cicha przystan, Mariusz Malec (Puola)
  • 1997: Many Happy Returns, Marjut Rimminen (Iso-Britannia)
  • 1998: Un Jour, Marie Paccou (Ranska)
  • 1999: Youfek, Mahvash Shaykh-Aleslami (Iran)
  • 2000: Four Corners, Ian Toews (Kanada)
  • 2001: Hyppääjä, PV Lehtinen (Suomi)
  • 2002: Intolerance II: The Invasion, Phil Mulloy (Iso-Britannia)
  • 2003: The Projectionist, Michael Bates (Australia)
  • 2004: Utvecklingssamtal, Jens Jonsson (Ruotsi)
  • 2005: Gjennom mine tykke briller, Pjotr Sapegin (Norja/Kanada)
  • 2006: Eût-elle été criminelle... (Even if She Had Been Criminal...), Jean-Gabriel Periot (Ranska)
  • 2007: Milan, Michaela Kezele (Saksa)
  • 2008: Madame Tutli-Putli, Chris Lavis, Maciek Szczerbowski (Kanada)
  • 2009: Ahendu nde sapukai, Pablo Lamar (Paraguay)
  • 2010: Lumikko, Miia Tervo (Suomi)
  • 2011: Händelse vid Bank, Ruben Östlund (Ruotsi)
  • 2012: Posledný Autobus, Martin Snopek, Ivana Laucikova (Slovakia)
  • 2013: The Mass of Men, Gabriel Gauchet (Iso-Britannia)
  • 2014: Bum-bum doch' rybaka, Ivan Maximov (Venäjä)[8]
  • 2015: Kastrats Kuilis, Raitis Abele, Lauris Abele (Latvia)[9]
  • 2016: The Living Need Light, the Dead Need Music (Vietnam 2014)[10]
  • 2017: Scris/Nescris, Adrian Silisteanu (Romania)
  • 2018: Intimity, Elodie Dermange (Sveitsi)
  • 2019: Dulce, Angello Faccini, Guille Isa (Yhdysvallat, Kolumbia, Peru)[11]
  • 2020: Bab Sebta, Randa Maroufi (Ranska, Marokko)
  • 2021: Al-Sit, Suzannah Mirghani (Qatar, Sudan)
  • 2022: Babičino seksualno življenje, Urška Djukić, Émilie Pigeard (Slovenia, Ranska)
  • 2023: Das Rotohr, Paul Drey (Saksa)
  • 2024: Wander to Wonder, Nina Gantz (Alankomaat, Belgia, Ranska)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Tampereen elokuvajuhlat: Tampereen elokuvajuhlien historia Viitattu 4.3.2010
  2. ↑ https://tamperefilmfestival.fi/tampereen-elokuvajuhlien-kavijatavoite-ylittyi/
  3. ↑ Raimo Silius: Alussa oli lyhytelokuva, s. 60. Tampereen elokuvajuhlat ry, 2011.
  4. ↑ Raimo Silius: Alussa oli lyhytelokuva, s. 68. Tampereen elokuvajuhlat ry, 2011.
  5. ↑ https://tamperefilmfestival.fi/tuomaristot/palkinnot-2019/ (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 19.3.2019
  6. ↑ Palknnot tamperefilmfestival.fi. Arkistoitu 30.3.2019. Viitattu 19.3.2019.
  7. ↑ Tampere Film Festival tamperefilmfestival.fi. Arkistoitu 30.3.2019. Viitattu 2.4.2019.
  8. ↑ Mattila, Ilkka: Venäläisanimaatiolle pääpalkinto Tampereella 9.3.2014. HS.fi. Viitattu 8.4.2014.
  9. ↑ IMDB imdb.com. Viitattu 19.3.2019.
  10. ↑ Markus Määttänen: Filkkareilla palkittu Hamy Ramezan: Omistan palkinnon ylpeille pakolaisille vastaanottokeskuksissa; Aamulehti 13.3.2016[vanhentunut linkki]
  11. ↑ Tampere Film Festival tamperefilmfestival.fi. Arkistoitu 30.3.2019. Viitattu 19.2.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tampereen_elokuvajuhlat&oldid=22826787”