Suicide

Suicide
Suicide vuonna 1988.
Tiedot
Toiminnassa	1970–2016
Tyylilaji	synthpop, electronic, no wave
Kotipaikka	New York, Yhdysvallat
Laulukieli	englanti
Jäsenet	Alan Vega, laulu Martin Rev, syntetisaattori, rumpukoneet
Levy-yhtiö	Red Star Records ZE Records
Infobox OKNimi-testi OK

Suicide oli yhdysvaltalainen protopunkyhtye, joka perustettiin New Yorkissa vuonna 1970. Duon muodostivat laulaja Alan Vega ja kosketinsoittaja Martin Rev.^[1]

Sitä pidetään yhtenä punk-tyylin pioneereista. Yhtyeen kokeellista musiikkia on usein kutsuttu minimalistiseksi, ja sen ensimmäistä albumia Suicide pidetään yleisesti merkittävänä elektronisen musiikin klassikkona. Se äänitettiin ja julkaistiin vuonna 1977.

Laulaja Alan Vega (Alan Bermowitz) perusti Suicide-yhtyeen yhdessä kosketinsoittaja Martin Revin (Martin Reverby) kanssa New Yorkissa 1970-luvun alussa. Nimi Suicide sai inspiraationsa Satan Suicidesta, Vegan suosikkisarjakuva Ghost Riderin henkilöhahmosta.^[1] Vuoteen 1975 mennessä Rev oli hankkinut 1950-luvun rumpukoneen, joka laajensi yhtyeen musiikillisia mahdollisuuksia. Vega oli saanut käsiinsä kaksiraitanauhurin, jonka avulla Suicide pystyi tekemään ensimmäiset demonsa. Samaan aikaan New Yorkin musiikkiskeneä mullisti uusi aalto bändejä (Ramones, Television, Patti Smith Group, Blondie, Talking Heads), jotka esiintyivät Suiciden tavoin säännöllisesti CBGB-klubilla. Suicide oli ensimmäisiä New Yorkin yhtyeitä, joka luonnehti musiikkiaan punkiksi.

Vuoden 1977 puolivälissä Suicide sai sopimuksen pienelt�� ranskalaiselta levy-yhtiöltä Red Star. Bändin nimeä kantava debyyttialbumi Suicide julkaistiin jo samana vuonna. Vegan rockabilly vaikutteinen laulu taistelee albumilla sykkiviä rumpukoneita ja Revin riitasointuisia koskettimia vastaan. Albumin keskipiste on noin 7 minuuttia kestävä, hypnoottinen ”Frankie Teardrop” -kappale, joka kertoo Vietnam-sotaveteraanista, joka murhaa perheensä.^[1] Albumi valittiin aikoinaan Rolling Stone -lehden kaikkien aikojen parhaiden albumien listalle.^[2] Harvakseltaan levyttänyt Suicide julkaisi urallaan yhteensä viisi studioalbumia, vaikka ehtikin olla kasassa aina Vegan kuolemaan saakka.^[3]

Laulusolisti Alan Vega kuoli 16. heinäkuuta 2016, 78-vuotiaana.^[4]

Suicide-albumien lisäksi Alan Vega ja Martin Rev julkaisivat useita soololevyjä sekä esiintyivät muiden artistien kanssa. Alan Vega oli esimerkiksi mukana suomalaisten muusikoiden Mika Vainion ja Ilpo Väisäsen johtamassa VVV-yhtyeessä (Vainio/Väisänen/Vega).^[5] Martin Rev puolestaan vieraili 22-Pistepirkko-yhtyeen vuonna 1996 julkaistulla Zipcode-albumilla.^[6] Alan Vegalla oli myös merkittävä ura kuvataiteilijana.

Suiciden kokeellinen musiikki ei saavuttanut koskaan suurta kaupallista suosiota. Se sai aina ristiriitaisen vastaanoton, esimerkiksi vuonna 1978 se esiintyi punk-yhtye The Clashin lämmittelybändinä ja raivostunut yleisön edustaja heitti kirveen laulajaa kohti.^[1] Suicide-yhtyeen musiikkia pidetään kuitenkin nykyään vaikutusvaltaisena, koska se vaikutti punkin, elektronisen musiikin, post punkin ja industrialin sekä synth popin kehittymiseen. Suicide toimi innoittajana mitä moninaisemmalle joukolle artisteja. Suiciden musiikin kerrotaan vaikuttaneen esimerkiksi Nine Inch Nailsin, U2:n, Radioheadin, New Orderin, Depeche Moden ja Daft Punkin uraan. Myös Bruce Springsteen teki oman versionsa Suiciden kappaleesta ”Dream Baby Dream” vuonna 2014.^{[2] [3]}

• Suicide (1977)
• Alan Vega - Martin Rev (1980)
• A Way of Life (1988)
• Why Be Blue (1992)
• American Supreme (2002)

• 21½ Minutes in Berlin/23 Minutes in Brussels (1978)
• Half Alive (1981)
• Ghost Riders (1986)
• Zero Hour (1997)
• Attempted: Live at Max's Kansas City 1980 (2004)
• Live 1977-1978 (2008)

• 23 Minutes Over Brussels (1978)
• 22/1/98 (1998)

• "Cheree" / "I Remember" (1978)
• "Dream Baby Dream" / "Radiation" (1979)