Skelleftejoki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Skelleftejoki
Skelleftejoen sijainti Pohjois-Ruotsissa
Skelleftejoen sijainti Pohjois-Ruotsissa
Maanosa Eurooppa
Maat Ruotsi
Läänit Västerbotten
Kunnat Skellefteå
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Skelleftejoen vesistö
Pinta-ala 11 731 km² [1]
Järvisyys 15 % [2]
Pääuoman pituus 410 km [3][4]
Pääuoman osuudet Skelleftejoki ←Seldutjåhkå ←Ikkesjåhkå
Joen uoman kohteita
Alkulähde Storavan, Arjeplog, Arvidsjauri, Ruotsi [5]
  65.6743°N, 18.1283°E
Laskupaikka Ursviken, Skellefteå, Skellefteån kunta
  64.7064°N, 21.1567°E
Läpivirtausjärvet Storavan (en), Hornavan, Uddjaure, Sädvajaure (en) (käännä suomeksi)
Sivu-uomat Malån (d), Klintforsån (d), Q10430439, Q10495526, Q49103639, Q60968489, Q10669879
Mittaustietoja
Lähdekorkeus 420 m mpy.
Laskukorkeus 0 m
Korkeusero 420 m
Pituus 208 km [5]
Kaltevuus 2,02 m/km
Keskiylivirtaama 420 m³/s [2]
Keskivirtaama 162,5 m³/s [2]
Keskialivirtaama 46 m³/s
Muuta
Muualla Wikimedia Commons
Lejonströmsbron ylittää Skelleftejoen Skellefteåssa

Skelleftejoki (myös Skelleftenjoki, ruots. Skellefte älv, Skellefteälven) on Ruotsissa Västerbottenin läänissä virtaava 208 kilometriä pitkä joki, joka muodostaa Skelleftejoen vesistössä sen 410 kilometriä pitkän pääuoman alajuoksun [3]. Pääuoma alkaa Ikkesjávrresta nimellä Seldutjåhkå 745 metrin tasossa meren pinnan yläpuolella, ja siihen liittyy eteläisempi Miergenisjåhkå ennen jokialueen merkittävintä järveä Uddjaurea. Joen valuma-alueen pinta-ala on 11 731 neliökilometriä ja se laskee Pohjanlahden perämereen Skellefteån keskustaajamassa. Joki saa alkunsa Norjan rajalta ja laskee Perämereen Skellefteån kaupungin kohdalla. Pääuomaa on muokattu voimakkaasti vesivoiman tuottamiseksi.[1][2][4][5][6][7][8][9][10] [a]

Skelleftejoen uomassa on 17 vesivoimalaitosta: Kvistforsen, Selsforsen, Krångfors, Granfors, Finnforsen, Båtfors, Rengård, Vargfors, Gallejaur, Grytfors, Bastusel, Slagnäs, Bergnäs, Riebnes, Sädva, Ringsele ja Sälla. Voimalaoiden yhteisteho on 1 069 megawattia ja niiden vuosituotanto on noin 4 245 gigawattituntia.[9]

  1. Asia on luettu ruotsinkielisestä wikipediasta artikkelista sv:Skellefteälven.
  1. a b Skelleftejoki (SE718882-175290) Vatteninformationssystem. Tukholma, Ruotsi: Länsstyrelsen. Viitattu 25.12.2020. (ruotsiksi)
  2. a b c d Om flödesstatistik för Sveriges vattendrag (Arkistoitu – Internet Archive) (Excel-tiedostoon, selitykset (Arkistoitu – Internet Archive)), 13.11.2009, viitattu, 990–1104, 25.12.2020 (ruotsiksi)
  3. a b Eklund, Anna: Sveriges vattendrag (PDF), Faktablad nr 44, 2010, SMHI, viitattu 21.3.2021 (ruotsiksi)
  4. a b Skelleftejoen vesistön pääuoman alku Lantmäteriet. Gävle: Lantmäteriet. Viitattu 18.3.2021.(ruotsiksi)
  5. a b c Skelleftejoenn yläjuoksu Lantmäteriet. Gävle: Lantmäteriet. Viitattu 18.3.2021.(ruotsiksi)
  6. Thoms-Hjärpe, Christina: Län och huvudavrinningsområden i Sverige (PDF),Faktablad nr 10, 2002, SMHI, viitattu 25.12.2020 (ruotsiksi)
  7. Skelleftejoen alajuoksu Lantmäteriet. Gävle: Lantmäteriet. Viitattu 18.3.2021.(ruotsiksi)
  8. Sjöar och vattendrag Luulaja: Länsstyrelsena. Viitattu 28.7.2014. (ruotsiksi)[vanhentunut linkki]
  9. a b Kuhlins, Leif: Skellefteälven, vattenkraft.info, viitattu 23.12.2020 (ruotsiksi)
  10. Weilin + Göösin tietosanakirja 5, s. 1800. Weilin + Göös, 1994.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv:Skellefteälven
Tämä maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.