Sisu SA-110
| Sisu SA-110 | |
|---|---|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Suomi |
| Valmistaja | Oy Sisu-Auto Ab |
| Valmistusvuodet | 1986 |
| Muut nimet | Kevyt-Masi[1] |
| Tuotantomäärä | 6 kappaletta[2] |
| Mitat ja massat | |
| Pituus | 6 500 mm |
| Leveys | 2 340 mm |
| Korkeus | 2 840 mm[3] |
| Akseliväli | 3 400 mm |
| Maavara | 600 mm[3] |
| Teho |
Deutz: 100 kW[3] Valmet: 110 kW |
| Polttoaine | dieselöljy[1] |
| Vetotapa | 4×4, tasauspyörästöjen lukot |
| Jarrut | levyjarrut |
Sisu SA-110 oli Sisu-Auton vuonna 1986 valmistama kevyen kaksiakselisen, nelivetoisen maastokuorma-auton prototyyppi. Auto oli osittain panssaroitu.[3]
Aloite ajoneuvon kehittämiseen tuli puolustusvoimilta, joka huhtikuussa 1983 tiedusteli Sisu-Autolta mahdollisuutta jalkaväen miehistönkuljetustehtäviin tarkoitetun kevyen maastokuorma-auton kehittämiseen. Puolustusvoimat suunnitteli tuolloin yli tuhannen ajoneuvon hankintaa. Sisu-Auto luovutti vuoden 1986 lopussa puolustusvoimille prototyypin testausta varten.[3] Erittäin maastokelpoista autoa nimitettiin "Unimogin tappajaksi".[2]
Teknisiä tietoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Moottorivaihtoehdoiksi tarjottiin Deutz BF 6 L 913 sekä Valmet 411 DSJ,[3] joka oli voimanlähteenä neljässä yksilössä.[1] Vaihteistona oli ZF-S5-35/2, joka oli kytketty Sisun omaa valmistetta olevaan alennusvaihteeseen. Autossa oli portaaliakselit ja levyjarrut. Rengaspaineita pystyi säätämään ohjaamosta käsin.[3]
Autossa oli vääntöjäykkä runko ja pyörien suuret liikevarat oli toteutettu jousituksella. Etuakselilla oli kierrejouset ja taka-akselilla paraabelilehtijouset.[3]
Lavalla oli tilaa 24 henkilölle. Kulku tapahtui takana ja sivuilla olleista avattavista kulkuaukoista.[3]
Ominaisuuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Testeissä auto todettiin liikkumisominaisuuksiltaan erittäin hyväksi ja sitä pidettiin maastokelpoisuudeltaan parhaana markkinoilla olleista pyöräajoneuvoista. Moottori käynnistyi 25 asteen pakkasessa. Autolla ajettiin 60 cm syvässä umpihangessa ja 75–85 cm:n syvyisessä vedessä ilman ongelmia. Auto nousi 30 asteen mäkiä ja sillä ajettiin 25 asteen nousuisen sorakasan yli vaivatta.[3]
Puutteina pidettiin moottorin liian pientä tehoa, väännön puutetta ja melutasoa; huippukierroksilla ohjaamossa mitattiin 88 dB lukemia. 9,4 metrin suuruista kääntösädettä pidettiin liian suurena ja kolmos- ja nelosvaihteiden välityksiä moitittiin.[3]
Auton korkea hinta oli yksi syy siihen, että sarjavalmistusta ei aloitettu. Se maksoi noin 85 % Masin ja puolet Pasin hinnasta.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Blomberg, Olli: Suomalaista Sisua vuodesta 1931 – Monialaosaajasta kuorma-autotehtaaksi, s. 136–137. (Kotimaista Valmettia...) Karjaa: Oy Sisu Auto Ab, 2006. ISBN 952-91-4918-2
- ↑ a b Blomberg, Olli: Suomalaista Sisua vuodesta 1931 – Monialaosaajasta kuorma-autotehtaaksi, s. 304. (Puolustuksellistakin painoarvoa) Karjaa: Oy Sisu Auto Ab, 2006. ISBN 952-91-4918-2
- ↑ a b c d e f g h i j k l Mäkipirtti, Markku: Puolustusvoimien moottoriajoneuvot 1960–2000 – Sisu SA-110, s. 141–144. Tampere: Apali Oy, 2006. ISBN 978-952-5026-50-4
