Sarvi

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Sarvi on monien eläinlajien parillinen, päästä ulkoneva rakenne, joka on usein suippo, terävä ja näyttävä. Eläintieteessä varsinaisia sarvia on kuitenkin vain sorkkaeläimillä. Eläimillä sarvet ovat usein taisteluvälineitä tai niitä käytetään mahtailuun tai tunnistamiseen.

• Nisäkkäillä sarvet ovat yleisimpiä sorkkaeläimillä, joilla sarvet ovat kallosta kasvavia luurakenteita. Urosten sarvet ovat usein naaraiden sarvia suuremmat. Onttosarvisten sorkkaeläinten sarvilla on pysyvä luuydin, joka on sarveistupen (tohlo) peittämä. Myös Antilocapridae-heimon hanka-antilooppien sarvissa on pysyvä luuydin. Hirvieläimillä aluksi samettisen nahan peittämät sarvet kasvavat ja putoavat vuosittain. Kirahveilla sarvia voi olla useita, jopa pariton määrä. Niiden sarvet ovat pieniä, tappimaisia ja nahan peittämiä, mutta muinaisuudesta tunnetaan hyvinkin komeasarvisia kirahvieläimiä. Virtahepoja, pekareita ja kameleita lukuun ottamatta kaikilla sorkkaeläinheimoilla (myös sioilla) on tai on ollut sarvekkaita edustajia.

• Kavioeläimissä tunnetuimmat sarvekkaat ovat sarvikuonot. Niiden sarvet eivät kuitenkaan ole sorkkaeläinten tapaan kallosta kasvavia luurakenteita, vaan ne koostuvat tiiviisti toisiinsa kiinnittyneistä sarveissäikeistä. Sarvi on muodostunut suureksi uhaksi sarvikuonoille, sillä sarvikuonon sarvet ovat haluttua tavaraa muun muassa jauhettuna potenssilääkkeenä ja perinteisten jemeniläisten jambiya-tikarien kahvoina. Muinaisissa kavioeläimissä sarvia esiintyi brontotereillä.

• Muissa nisäkäsryhmissä sarvia on esiintynyt jopa jyrsijöillä. Sarvivalasurosten kuuluisa "sarvi", jonka katsotaan antaneen alun yksissarvis-legendoille, on itse asiassa voimakkaasti pidentynyt etuhammas.

• Matelijoilla sarvimaiset ulokkeet ovat yleisiä muun muassa kameleonteilla. Monet dinosaurukset olivat sarvekkaita, tunnetuimpina esimerkkeinä kolmisarvilisko Triceratops ja muut Ceratopsidae-heimon hirmuliskot.

• Linnuista sarvinokilla on nokkansa päällä pitkänomainen, sarveksi kutsuttu keratiinista muodostunut uloke.

• Myös hyönteisillä esiintyy sarvimaisia rakenteita, onpa yksi kovakuoriainen, sarvikuonokas, saanut nimensäkin nisäkäs-"esikuvansa" mukaan.

Ihminen on suhtautunut sarviin hyvin monin tavoin. Komeat sarvipäiset eläimet ovat usein olleet haluttua riistaa, ja niiden päät sarvineen ovat koristaneet monen metsästäjän trofeehuoneen seiniä. Sarvia on käytetty hyödykkeinä esimerkiksi juoma-astioina ja kuppauksessa sekä koristeina. Antiikin tarustoista löytyy Sammon tavoin rikkauksia tuottava runsaudensarvi. Toisaalta sarvet liittyvät monessa, etenkin kristillisessä kulttuurissa paholaiseen, joka on sarvipäinen ja sorkkajalkainen. Viikingit esitetään populaarikulttuurissa usein hurjat, sarvekkaat kypärät päässään. Jotkut ruotsalaiset urheilukatsomossa käyttävät sellaisia kansallisuussymbolina. Ei kuitenkaan ole todisteita siitä, että viikingeillä olisi ollut sellaisia. Nykyään esiintyy myös sarvi-implantteja, metallisia, kalloon ruuvattavia esteettisiä istutteita. Muun muassa Espanjassa sarvet ovat parisuhteessa pettämisen symboli.

• Nupo
• Tuntosarvi