Pirates of the Caribbean: Vierailla vesillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pirates of the Caribbean: Vierailla vesillä
Pirates of the Caribbean:
On Stranger Tides
Virallinen elokuvajuliste.
Virallinen elokuvajuliste.
Ohjaaja Rob Marshall
Käsikirjoittaja Ted Elliot
Terry Rossio
Tuottaja Jerry Bruckheimer
Säveltäjä Hans Zimmer
Klaus Badelt
Kuvaaja Dariusz Wolski
Leikkaaja Michael Kahn
David Brenner
Wyatt Smith
Tuotantosuunnittelija John Myhre
Pukusuunnittelija Penny Rose
Lavastaja John Myhre
Erikoistehosteet H. Barclay Aaris
Pääosat Johnny Depp
Penélope Cruz
Ian McShane
Geoffrey Rush
Kevin McNally
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Walt Disney Pictures
Levittäjä Fórum Hungary
Netflix
Disney+
Ensi-ilta Yhdistynyt kuningaskunta 18. toukokuuta 2011
Suomi 18. toukokuuta 2011
Yhdysvallat 20. toukokuuta 2011
Kesto 137 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 250 000 000 $[1]
Tuotto 1 045 713 802 $[1]
Edeltäjä Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla (2007)
Seuraaja Pirates of the Caribbean: Salazar’s Revenge (2017)
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie

Pirates of the Caribbean: Vierailla vesillä (engl. Pirates of the Caribbean: On Stranger Tides) on vuonna 2011 ensi-iltansa saanut Pirates of the Caribbean -elokuvasarjan neljäs osa.[2] Sen on ohjannut aiemmista elokuvista poiketen Rob Marshall.[3] Pääosissa ovat Johnny Depp, Penélope Cruz, Ian McShane, Geoffrey Rush ja Kevin McNally.

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Jack Sparrow’n (Johnny Depp) epäonnistuttua yrityksessään pelastaa perämies Joshamee Gibbs (Kevin McNally) Lontoossa, heidät kummatkin viedään Kuningas Yrjö II:n (Richard Griffiths) eteen. Kuningas haluaa Jackin johtavan retkikunnan nuoruuden lähteelle ennen espanjalaisia. Retkikuntaa johtaa Jackin vanha vihollinen, Hector Barbossa (Geoffrey Rush), joka on saanut Kuninkaallisen laivaston kaapparikirjan menetettyään toisen jalkansa ja Mustan helmen. Jack karkaa, mutta hänen isänsä Teague (Keith Richards) löytää hänet ja varoittaa nuoruuden lähteen vaaroista. Hän myös kertoo jonkun esiintyvän Jackina. Huijariksi paljastuu Angelica Teach (Penélope Cruz), joka on Jackin vanha rakkaus ja laivaansa taikamiekallaan hallitsevan ja voodoo-magiaa harjoittavan Mustaparran (Ian McShane) tytär.

Jack kaapataan Mustaparran laivaan, Queen Anne’s Revengeen. Hänet pakotetaan kertomaan tie nuoruuden lähteelle sekä etsimään kaksi Ponce de Leónille kuulunutta hopeapikaria, joiden uskotaan olevan hänen kadonneessa laivassaan. Kun toisessa pikarissa on nuoruuden lähteen vettä ja toisessa sen lisäksi merenneidon kyynel, niin se joka juo veden jossa on kyynel, saa kaikki toisesta maljasta juoneen elinvuodet, myös vuodet jotka toinen olisi tullut elämään. Se joka juo veden, jossa ei ole kyyneltä, kuolee. Gibbs tuhoaa kartan nuoruuden lähteelle opeteltuaan reitin ulkoa ja lupautuu johdattamaan Barbossan lähteelle.

Mustaparta etsii lähdettä välttääkseen ennustetun kohtalokkaan tapaamisen ”yksijalkaisen miehen” kanssa ja suuntaa kohti Whitecapin lahtea. Siellä he kohtaavat verenhimoisen lauman merenneitoja, joista Mustaparta onnistuu kaappaamaan yhden Lähetyssaarnaaja Philip Swiftin (Sam Claflin) avustuksella. Lähetyssaarnaaja kiintyy merenneitoon ja antaa tälle nimen Syrena (Àstrid Bergès-Frisbey).

Mustaparta lähettää Jackin hakemaan pikarit Ponce de Leónin laivasta. Jack löytää laivan kalliojyrkänteen reunalta ja laivasta Barbossan odottamassa. Barbossa kuitenkin haluaa ainoastaan kostaa Mustaparralle Mustan helmen ja jalkansa menettämisen, jonka hän itse katkaisi paetakseen Mustaparran loitsimasta laivasta. Pikareita ei löydy laivasta, jolloin Jack ja Barbossa liittoutuvat ja suuntaavat kohti pikarit vieneiden espanjalaisten leiriä varastaakseen ne.

Sillä välin Mustaparta on huijannut Syrenaa vuodattamaan kyynelen. Jack palaa pikarien ja Gibbsin kanssa. Hän lupaa antaa ne Mustaparralle ja johdattaa heidät lähteelle sillä ehdolla, että Mustaparta lupaa olla satuttamatta Angelicaa, antaa Jackin kompassin takaisin ja päästää Gibbsin lähtemään. He tekevät sopimuksen. Jack antaa kompassin Gibbsille ja tämä lähtee kompassin kanssa. Nuoruuden lähteellä Mustaparta ja hänen miehistönsä hyökää Barbossaa ja tämän joukkoja vastaan, ja tämän jälkeen espanjalaisia vastaan jotka ovat tuhoamassa nuoruuden lähdettä, uskoen että vain Jumala voi antaa iankaikkisen elämän. Barbossa iskee Mustapartaan myrkytetyn miekkansa. Angelica juoksee isänsä luo. Jack yrittää varoittaa Angelicaa miekan myrkystä, mutta liian myöhään, sillä Angelica on jo ehtinyt saada vahingossa viillon miekasta, kun hän on ottamassa miekkaa pois isästään. Barbossa julistaa Mustaparran maagisen miekan itselleen ja ottaa komentoon Mustaparran miehistön ja laivan. Queen Anne’s Revenge -laivan miehistö tuntee vapauden ja pois Mustaparran kidutuksesta Barbossan ansiosta ja suuntavat kurssia kohti Tortugaa.

Samaan aikaan kuolettavasti haavoittunut Philip karkaa kun nuori hyttipoika vapautti hänet siteistä, mutta palaa kuitenkin takaisin vapauttamaan Syrenan. Löydettyään pikarit Spaniard ottaa ne Angelicalta ja heittää syvään veteen. Syrena kuitenkin löytää ne ja antaa ne Jackille, minkä jälkeen Syrena hakee Philipin ja he katoavat syvyyksiin. Kun Angelica ja Mustaparta makaavat kumpikin kuolemaisillaan, Jack tuo täyttämänsä pikarit heille. Jack yrittää vakuuttaa Angelicaa juomaan kyynelveden, mutta Mustaparta nappaa ja juo sen. Mustaparta pyytää tytärtään uhraamaan itsensä hänen hyväkseen. Angelica on samaa mieltä isänsä kanssa ja juo kyynelettömän veden, Jackin ollessa eri mieltä asiasta. Tämän Jack oli kuitenkin arvannut etukäteen, minkä vuoksi hän oli vaihtanut maljat niin, että Angelica jää henkiin ja Mustaparta kuolee. Mustaparran ruumis pyyhkiintyy veden mukana ja vain luut jäävät. Angelica vihastuu Jackille.

Jack jättää Angelican autiosaarelle, joka tosin on suositun laivareitin varrella. Jack antaa Angelicalle aseen, joka on ladattu. Angelica kertoo Jackille aarteesta jolla voi hallita tuulia ja vuorovesiä. Hän myös väittää odottavansa lasta Jackille. Viimein Angelica kuitenkin paljastaa rakastavansa Jackia. Jack kertoo myös aina rakastaneensa, vielä rakastavansa ja tulevaisuudessa rakastamaan Angelicaa. Jack kumartuu ja melkein suutelee Angelicaa, mutta lähteekin yhtäkkiä juoksemaan veneeseensä. Angelica käyttää ainoan luotinsa siihen että yrittää osua Jackiin, mutta ampuu ohi. Jack palaa Gibbsin - jolla on Musta helmi pullossa ja säkillinen muita laivoja - luokse. He kävelevät pitkin rantaa. Gibbs ihmettelee miksei Jack itse juonut kyynelvettä ja antaa Angelican sekä Mustaparran kuolla. Jack toteaa merirosvon elämän sopivan hänelle, ja että on parempi jäädä salaisuudeksi milloin aika koittaa, vaikka eihän sitä tiedä vaikka eläisi ikuisen elämän. Elokuvan lopussa on post-op-kohtaus, jossa Angelica istuu saarella ja saarelle ajelehtii Jackista tehty voodoo-nukke. Angelica ottaa Jack-nuken käteensä ja virnistää tyytyväisenä.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Johnny Depp  Jack Sparrow  
 Geoffrey Rush  Hector Barbossa  
 Penélope Cruz  Angelica Teach  
 Ian McShane  Mustaparta  
 Kevin McNally  Joshamee Gibbs  
 Sam Claflin  Philip  
 Àstrid Bergès-Frisbey  Syrena  
 Stephen Graham  Scrum  
 Greg Ellis  luutnantti Theodore Groves  
 Óscar Jaenada  Spaniard  
 Richard Griffiths  Kuningas Yrjö II  
 Anton Lesser  Lordi Carteret  
 Richard Thomson  Derrick  
 Christopher Fairbank  Ezekiel  
 Paul Bazely  Salaman  
 Gemma Ward  Tamara  
 Bronson Webb  kokki  
 John Bryant Davila  Mustaparran miehistönjäsen  
 Judi Dench  Nainen (cameo)  
 Robbie Kay  Hyttipoika 

Aiemmissa elokuvissa Jack Sparrow’ta näytellyt Johnny Depp lupautui elokuvaan ennen kuin käsikirjoituksen kirjoittaminen oli aloitettu.[4] Myös Geoffrey Rush ilmaisi halunsa jatkaa Hector Barbossan näyttelemistä neljännessä elokuvassa. Deppin ja Rushin lisäksi Ian McShane näyttelee elokuvassa tunnettua merirosvoa, Mustapartaa, ja Penélope Cruz hänen tytärtään ja Jack Sparrow’n kiinnostuksen kohdetta.

Aiemmissa osissa Will Turneria esittänyt Orlando Bloom ja Elizabeth Swannia esittänyt Keira Knightley eivät olleet enää kiinnostuneita uusimaan roolejaan elokuvassa.

Elokuvan kuvaukset alkoivat 14. kesäkuuta 2010.[5] Elokuvaa on kuvattu Pinewood Studiossa Englannissa sekä suurelta osin Havaijilla.[6]

Suomessa elokuva keräsi avausviikonloppunaan 114 222 katsojaa ja tuotti lipputuloja yli 1,2 miljoonaa euroa. Ainoastaan 007 Quantum of Solace on tuottanut enemmän. Maailmanlaajuisesti elokuvan avaustulos oli kaikkien aikojen neljänneksi suurin. Sen edellä ovat ainoastaan Harry Potter ja puoliverinen prinssi, Spider-Man 3 – Hämähäkkimies 3 sekä Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla.[7]

Elokuvan musiikkikappaleet ovat:

  1. Guilty of Being Innocent of Being Jack Sparrow
  2. Angelica
  3. Mutiny
  4. The Pirate That should Not Be
  5. Mermaids
  6. South of Heaven’s Chanting Mermaids
  7. Palm Tree Escape (Feat. Rodrigo y Gabriela)
  8. Blackbeard
  9. Angry and Dead Again
  10. On Stranger Tides
  11. End Credits
  12. Guilty of Being Innocent of Being Jack Sparrow (Remixed by DJ Earworm)
  13. Angelica (Grant Us Peace Remix) (Remixed by Ki: Theory)
  14. The Pirate That Should Not Be (Remixed by Photek)
  15. Blackbeard (Remixed by Super Mash Bros & Thieves)
  16. South of Heaven's Chanting Mermaids (Remixed by Paper Diamond)
  17. Palm Tree Escape (Remixed by Adam Freeland)
  18. Angry and Dead Again (Remixed by Static Revenger)
  1. a b Pirates of the Caribbean: On Stranger Tides Box Office Mojo. Amazon.com. Viitattu 22.8.2011.
  2. Release dates for Pirates of the Caribbean: On Stranger Tides IMDb. Viitattu 31.1.2010. (englanniksi)
  3. Full cast and crew for Pirates of the Caribbean: On Stranger Tides IMDb. Viitattu 4.10.2009. (englanniksi)
  4. Trivia for Pirates of the Caribbean: On Stranger Tides IMDb. Viitattu 3.1.2010. (englanniksi)
  5. Box office / business for Pirates of the Caribbean: On Stranger Tides IMDb. Viitattu 3.1.2010. (englanniksi)
  6. Filming locations for Pirates of the Caribbean: On Stranger Tides IMDb. Viitattu 19.7.2010. (englanniksi)
  7. Piraattileffa täytti teatterit Iltalehti. 24.5.2011. Arkistoitu 25.5.2011. Viitattu 24.5.2011.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]