Paavo Säippä
Paavo Erkki Säippä (1. lokakuuta 1902 Ylitornio – 14. joulukuuta 1991 Kauniainen) oli suomalainen virkamies, koulutukseltaan lakitieteen kandidaatti ja varatuomari.[1] Hän sai useita kunniamerkkejä ja vuonna 1951 hallitusneuvoksen arvonimen.[2]
Paavo Säipän isä oli tukkukauppias K. J. Säippä.[3] Paavo Säippä suoritti ylemmän oikeustutkinnon vuonna 1925 ja sai varatuomarin arvon vuonna 1928. Hän toimi Ylitornion ja Turtolan (nykyisin Pello) nimismiehenä vuosina 1927–1930, Rovaniemen kauppalanjohtajana vuosina 1930–1933 sekä Lahden kaupunginjohtajana vuosina 1933–1938.[4][5]
Valtiollisen poliisin päällikkönä hän työskenteli vuosina 1938–1941. Nimitykseen vaikuttivat voimakkaasti sisäministeri Urho Kekkonen ja Maalaisliiton keskeinen hahmo Kaarlo Hillilä.[6] Jälkimmäinen toi Säipän esiin, ja Kekkonen haki valinnalle tuen Väinö Tannerilta.[7] Säippä ryhtyi sisäministerin tuella valmistelemaan IKL:n lakkauttamista ja pani vuonna 1938 toimeen laajoja kommunistipidätyksiä ja talvisodan alla turvasäilöönottoja. Säipän kausi valtiollisessa poliisissa jäi lyhyeksi Suomen Saksa-suuntauksen vahvistuessa. Päällikön paikalle kaivattiin asevelihenkisempää miestä, ja Säippä sai lähteä tammikuussa 1941. Häntä seurasi tehtävässä varatuomari Arno Anthoni. Entisen Etsivän keskuspoliisin päällikkö Esko Riekki ja apulaispäällikkö Bruno Aaltonen sekä Suomen aseveljien liitto olivat Säipän eron taustalla.[8][2]
Säippä siirtyi Ylitorniolle K. J. Säippä Oy:n johtokunnan puheenjohtajaksi ja toimitusjohtajaksi. Kun valtiovarainministeriössä avautui Kekkosen pääministerikaudella vuonna 1951 yleisen osaston päällikön virka, Säippä haki sitä ja sai viran. Kun Kekkosesta oli tullut presidentti, Säippä yleni kansliapäälliköksi vuonna 1959. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1969.[5][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Silvennoinen, Oula: Salaiset aseveljet: Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyö 1933–1944, s. 316. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21501-1
- Suomi, Juhani: Urho Kekkonen 1936–1944: Myrrysmies. Otava, 1986. ISBN 951-1-06567-X
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Seppinen, Ilkka: ”Säippä, Paavo (1902–1991)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 532–533. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c Lackman, Matti: "Ensimmäisen tasavallan" turvallisuuspoliisi 1918-1944, s. 229. Teoksessa Ratakatu 12. Suojelupoliisi 1949-2009. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35243-4
- ↑ Tanner, Väinö: Nuorukainen etsii sijaansa yhteiskunnassa, s. 13. Tammi, 1951.
- ↑ Kunnallishallinto Lahden kaupungissa vuoteen 1945 asti Kuka, Mitä, Lahti -sivusto. Lahden kaupunginmuseo. Arkistoitu 16.1.2014. Viitattu 25.5.2013. (suomeksi)
- ↑ a b Tolonen, Jaana (toim.): Suomen lakimiehet – Finlands jurister 1988, s. 1062. (Suomen Lakimiesliiton kirjasarja, 99) Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 1988. ISSN 0585-9530 ISBN 951-640-395-6
- ↑ Silvennoinen (2008), s. 117.
- ↑ Suomi (1986), s. 88.
- ↑ Silvennoinen (2008), s. 171–173.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Simola, Matti: Ratakatu 12: Suojelupoliisi 1949–2009. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35243-4
|
Edeltäjä: Kaarlo Hillilä |
Rovaniemen kaupunginjohtaja 1930–1933 |
Seuraaja: Kaarlo Hillilä |
| Edeltäjä: Esko Riekki |
Valtiollisen poliisin (Valpo) päällikkö 1938–1941 |
Seuraaja: Arno Anthoni |
Arvi Hällfors (1930–1931) |
Eero H. I. Tammio (1931–1933) |
Paavo Säippä (1933–1938) |
Uuno Takki (1938–1942) |
Olavi Kajala (1942–1967)
Teemu Hiltunen (1967–1980) |
Seppo Välisalo (1980–1995) |
Kari Salmi (1995–2003) |
Tarmo Pipatti (2003–2007) |
Jyrki Myllyvirta (2007–2018) |
Pekka Timonen (2018–2023)
Niko Kyynäräinen (2023–)
