Natalia Karp
Natalia Karp (o.s. Weissman; 27. helmikuuta 1911 Krakova – 9. heinäkuuta 2007) oli puolalaissyntyinen pianisti.[1]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapsuus, nuoruus ja toinen maailmansota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karp syntyi menestyneen juutalaisen liikemiehen tyttärenä. Hän aloitti pianonsoiton 4-vuotiaana. 13-vuotiaana hän alkoi käydä heprealaista koulua, jossa opetettiin latinaa, hepreaa, saksaa ja puolaa. Karp halusi ammattipianistiksi ja sai kanttorina toimineen isoisänsä tuella vanhempansa suostumaan lähettämään hänet oppiin Berliiniin. Arthur Schnabel opetti häntä kahden vuoden ajan. Vuonna 1929 Karp toimi Berliinin filharmonikkojen solistina Frédéric Chopinin 1. pianokonserton esityksessä. Vastaanotto oli hyvä, mutta pian Karp joutui palaamaan kotiin Krakovaan, koska hänen äitinsä oli sairastunut. Äiti menehtyi sairauteensa, joten Karpin vastuulle jäi pikkuveljestä ja -siskosta huolehtiminen. Vuonna 1933 Karp meni naimisiin pianisti, juristi, musiikkikriitikko Julius Hublerin kanssa.[2] Puoliso sai surmansa taistellessaan Puolan joukoissa toisen maailmansodan puhjettua. Natsi-Saksan alkaessa pommittaa Krakovaa Karpin isää ja veljeä neuvottiin poistumaan, mutta Karp ei enää koskaan nähnyt heitä. Karp jäi siskonsa Helenan kanssa kiinni yrittäessään paeta Tarnówin ghetosta.[1]
Karp joutui siskonsa kanssa Płaszówin keskitysleirille 9. joulukuuta 1943. Hän selviytyi esiintymällä komentaja Amon Göthille; tämä salli Karpin elää kuultuaan tämän tulkinnan Frédéric Chopinin cis-mollinocturnesta ja suostui myös Karpin anomukseen tämän siskon selviytymisen puolesta. Kymmenen kuukautta Płaszówin keskitysleirillä oltuaan siskokset joutuivat Auschwitziin, josta molemmat vapautettiin vuonna 1945. He palasivat Krakovaan.[1] Karp jatkoi harjoittelua lokakuussa 1945 ja toimi 17. maaliskuuta 1946 Krakovan filharmonikkojen solistina Pjotr Tšaikovskin 1. pianokonserton esityksessä.[2] Toisen maailmansodan jälkeen Karp meni naimisiin Josef Karpfin kanssa.[1]
Elämä Isossa-Britanniassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pariskunta muutti 1940-luvun lopussa Lontooseen, jossa mies oli saanut työpaikan Puolan suurlähetystöstä. Karp muodosti f-kirjaimen poistamisella mieheltä omaksumastaan sukunimestä sen muodon, jolla tuli taiteilijana tunnetuksi. Karp esiintyi Isossa-Britanniassa muiden muassa Lontoon filharmonikkojen, Lontoon sinfoniaorkesterin[2] ja BBC:n sinfoniaorkesterin kanssa.[1] Hän esiintyi 1950–1970-luvuilla säännöllisesti paitsi eri puolilla Isoa-Britanniaa, myös muualla Euroopassa; hän esimerkiksi teki yhdeksän kiertuetta Saksaan. Hän teki sadoittain BBC-lähetyksiä ja esiintyi kahdesti Promsissa.[2]
Karpin ohjelmiston keskiössä oli Frédéric Chopinin tuotanto. Hän oli tiiviissä yhteistyössä Chopin-spesialisti Arthur Hedleyn kanssa ja pääsi kesäkuussa 1949 esiintymään Eaton Placeen samalla Broadwood-pianolla, jota Chopin itse oli soittanut siellä sata vuotta aiemmin hieman ennen kuolemaansa. 4. joulukuuta 1967 Karp piti Oskar Schindlerin kunniaksi yhteisen esiintymisen pianisti Hisayo Shimizun kanssa Westminsterin Church Housessa. Tilaisuus liittyi Martin Buber -rauhanpalkinnon myöntöön Schindlerille, ja Josephine Baker esiintyi samassa tapahtumassa. Kamarimusiikin alalla Karp toimi myös perustamassaan London Alpha -pianotriossa.[2]
Karpin mies kuoli vuonna 1993. Karp itse eli 96-vuotiaaksi. Hänellä oli kaksi tytärtä, joista toinen, kirjailija-toimittaja Anne Karpf, käsittelee äitinsä kokemuksia kirjassaan The War After (1996).[2]
