Merisatama

Merisatama (ruots. Havshamnen) sijaitsee Helsingin eteläkärjessä Kaivopuiston ja Ullanlinnan kaupunginosissa. Se on ensisijaisesti pursiseurojen ympäröimä pienvenesatama, mutta tietyt turistiveneet^selvennä pysähtyvät myös satamassa. Merisatamassa on myös lähisaariin sekä kauempana sijaitsevaan Pihlajasaareen liikennöivien vesibussien laituripaikat. Merisatama muodostaa yhden Suomen suurimmista pien­veneiden satama-alueista: pursiseuroilla ja kaupungilla on alueella yhteensä noin 1 200 satamapaikkaa. Tämä vastaa kymmenes­osaa kaikista Helsingin kahdestatoistatuhannesta venepaikasta.^[1]

Merisataman erottaa avomerestä usean kalliosaaren ketju, jotka antavat suojaa tuulilta ja Suomenlahden aalloilta. Saariin pääsee kesäisin vain lautalla, mutta talvisin asennetaan ponttonisilta Uunisaarten ja mannermaan välille.^[2] Merisataman saaret ovat Pohjoinen ja Eteläinen Uunisaari, Liuskasaari, Liuskaluoto ja Sirpalesaari. Eteläisen Uunisaaren ja Liuskasaaren yhdistää aallonmurtaja. Kaikilla saarilla toimivat kesäravintolat. Sirpalesaarella ja Liuskasaarella toimivat pursiseurat SPS ja HSS, samoin Merisataman itäpuolella olevalla Särkällä Merenkävijät.

Mantereella rantaa pitkin kulkevat kadut ovat Ullanlinnassa Meri­sataman­ranta sekä Kaivopuiston ympäri rantaa pitkin kiertävä Ehrenströmintie. Niiden merenpuoleiset jalkakäytävät muodostavat keskeisimmän osan Helsingin kantakaupungin eteläisiä rantoja kiertävästä promenadireitistä. Merisatamarannan ja samansuuntaisen Merikadun välissä on kapeahko Meri­puisto, jonka läpi aikaisemmin kulki Helsingin satamarata. Ensisijaisesti Merisatama toimii Etelä-Helsingin 23 000 asukkaan virkistysalueena ja toissijaisesti turistikohteena.

Merisatamanranta oli vielä 1850-luvulle saakka rakentamaton. Rantaa ja saaria käytettiin virkistykseen, veneilyyn sekä pienten kalastusalusten tukikohtana. Uunisaaressa oli pienteollisuutta, muun muassa vernissatehdas, 1800-luvun loppuvaiheesta 1900-luvun alku­puoliskolle saakka. Kaivopuiston rakentaminen keisarilliseksi huvipuistoksi aloitettiin 1800-luvun puolivälissä, puiston ensimmäinen asemakaava on vuodelta 1875. Telakkatoiminta alkoi 1880-luvulla Munkkisaaressa. Telakkaa ja satamaa palveleva, koko Helsinginniemeä kiertävä satamarata valmistui 1890-luvulla. Samalla kiihtyi aina näihin päiviin jatkunut rantaviivan muokkaaminen täytöillä. Ainoat alkuperäiset rantakalliot ovat Ursinin kallion länsiosassa, jonne 1800-luvun lopulla perustettiin 1930-luvulle asti toiminut merikylpylä. Merisataman ja Eiran ranta-aluetta käytettiin 1900-luvun alusta halko- ja kalasatamana ja varastoalueena, ja alueella toimi pieniä teollisuuslaitoksia. Maan vanhin uimaseura Helsingfors Simsällskap HSS, joka on perustettu 1887, on vastannut kesäisin rannan uimavalvonnasta vuodesta 1934 lähtien. Uunisaaressa toimi uimala hyppytorneineen ja uimaratoineen. Hyppytorni purettiin 1960-luvulla. Uunisaaren vanha punatiilinen päärakennus toimi aikoinaan vernissamaalitehtaana. Rakennus oli pitkiä aikoja käyttämätön, kunnes se vuonna 1998–1999 museoviraston valvonnassa saneerattiin ravintola-, sauna- ja kokoustilaksi.

Merisatamassa toimii useita pursiseurojen hallinnoimia pienvenesatamia. Liuskasaaressa toimii Helsingfors Segelsällskap (HSS). Seura on Helsingin toiseksi vanhin NJK:n jälkeen ja on perustettu 1893. HSS muutti Liuskasaarelle vuonna 1896, ja ensimmäinen kerhorakennus rakennettiin 1898. Puinen kerhorakennus paloi 1946, ja nykyinen rakennus on vuodelta 1949. Seura on Merisataman suurin ja sillä on vajaat 1500 jäsentä. Sirpalesaaressa toimii noin 500 jäsenen ja vuonna 1913 perustettu Suomalainen Pursiseura-SPS ja mantereen puolella runsaan sadan jäsenen Merisataman venekerho.^[3]

Talvisin veneitä säilytetään sekä saarilla että mantereen puolella. Manterenpuoleinen veneiden talvisäilytys on ollut Helsingissä vuosikaupalla jatkuneen yleisökeskustelun aiheena. Helsingin kaupunki päätti vuonna 2008 rajoittaa Merisataman talvisäilytyspaikkoja veneille, tiukasta veneilijöiden vastustuksesta huolimatta. Kaupunki hallinnoi muita Merisataman mantereenpuoleisia venepaikkoja paitsi niitä, jotka ovat Merisataman venekerhon hallinnassa. Merisataman tuntumassa Särkän saarella toimii 850 jäsenen Merenkävijät.

Liuska- ja Sirpalesaarten edustalla on perinteisesti järjestetty purjehduskilpailuja 1800-luvun keskivaiheelta saakka. Nykyään näyttävien purjehdustapahtumien järjestämistä eteläisen Helsingin edustalla haittaavat ja rajoittavat saarten edustalla olevat karikot. Merisatama muodostaa kansainvälisesti ainutlaatuisen luonnollisen veneurheilun keskuksen ja marinan aivan kaupungin keskustan tuntumassa. Kaikki Merisataman pursiseurat järjestävät yhdessä ja erikseen purjehduskilpailuja vuosittain huhtikuun lopulta lokakuun alkuun saakka. HSS:llä toimii kansainvälinen Match Race -keskus, jossa valmennettiin muun muassa naispurjehtijoita vuoden 2012 Lontoon kesäolympialaisiin. Merisataman pursiseurat järjestävät lisäksi kilpapurjehduskoulutusta ja laajaa ennen kaikkea optimistijollilla tapahtuvaa junioritoimintaa. Merisataman pursiseuroilla on yhteensä noin 3 000 jäsentä, ja purjehdusvenevoittoinen laivue on Merisatamassa noin 1 000 veneen vahvuinen.

Merisataman alue on kaupunkisuunnitteluviraston vuonna 2007^[4] julkaiseman kehittämissuunnitelman ja siihen liittyvän vahvistetun osayleiskaavan jälkeen ollut nopean muutoksen kohteena. Kehittämistä oli edeltänyt vilkas julkinen keskustelu, jossa erityisesti kaupunginosayhdistykset kuten Eteläiset kaupunginosat r.y. ottivat vahvasti kantaa puistosuunnitelman^[5] puolesta. Veneiden omistajat vastustivat ehdotusta ja puolustivat veneiden talvi­säilytys­alueen säilyttämistä. Helsingin vanhan satamaradan purkamisen jälkeen 2008^[6] käynnistyi alueen kehittäminen. Vuonna 2010–2011 valmistunut Meripuisto muutti alueen luonnetta merkittävästi. Alueen kehittäminen jatkui vuonna 2011–2012 valmistuneen Eiranrannan alueella ja jatkuu vastedes Hernesaaren rakentamisella. Kaiken kaikkeaan Merisatama ja Hernesaarenranta tulevat muodostamaan merellisen Helsingin uudenlaisen laajan asutuksen ja virkistyksen kokonaisuuden alueella, joka pitkään oli telakkateollisuuden ja konttorirakennusten maisemaa.

HSS pursiseuralla satamassa olevista kahdesta sadasta jäsenten omistamasta veneestä 80 on klassisia purjeveneitä. Näistä veneistä valtaosa on rakennettu ennen toista maailmansotaa. Klassikkolaivueen ytimen muodostavat ns. metriveneet eli 8mR-, 6mR-, 5.5m- ja 5m-veneet. Lisäksi laivueessa on useita saaristoristeilijöitä, kansanveneitä, Louhiveneitä sekä varhaisia puusta valmistettuja meriristeilijöitä.

Merisatamassa on sekä mantereen puolella että saarissa runsaasti ravintoloita. Mantereella on Ravintola Carusel ja Café Ursula. Näiden ravintoloiden väliin sijoittuu ns. Kompassikioski, joka terasseineen on erityisesti pääkaupunkiseudun motoristien suosiossa.^lähde? Uusimpana tulokkaana on laajan suosion saanut Mattolaituri.^[7]

Sirpalesaaressa on SPSn Ravintola Saari, Liuskasaaressa Helsingfors Segelsällskapin kesäravintola HSS Boat House ja Ravintola Skiffer sekä Uunisaaressa Ravintola Uunisaari ja Café Uunisaari. Lisäksi Café Ursulan edustalla sijaitsevalla Särkällä on Merenkävijöiden Ravintola Särkänlinna. Ravintolat ovat ensisijaisesti helsinkiläisten ja toissijaisesti veneilijöiden ja pursi­seurojen jäsenten käytössä^selvennä. Ravintoloiden lisäksi pursiseuroilla on omat klubi- ja kokoustilansa saarissa. Kaiken kaikkeaan Merisatama muodostaa kesäisin Helsingin tärkeimmän merellisen ravintolapalveluiden keskuksen. Talvisin saarilla sijaitsevat ravintolat ovat suljettuja lukuun ottamatta Uunisaaren ravintolaa ja kahvilaa.

Helsingin kaupunki suunnittelee uuden veneilykeskuksen perustamista Hernesaaren kärkeen.^[8]

• Eiranranta

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Merisatama Wikimedia Commonsissa