Liana Kaarina
| Liana Kaarina | |
|---|---|
 Liana Kaarina vuonna 1965. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Liana Kaarina Leskinen |
| Syntynyt | 16. toukokuuta 1937 Helsinki |
| Ammatti |
näyttelijä kirjailija |
| Puoliso |
Hannu Kyllästinen ( 1961; 1965) Teini Salokangas ( 1965; 1967) Elias Ohayon ( 1969; 1977) |
| Lapset | 2 |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1959– |
| Merkittävät roolit | Kuu on vaarallinen |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Liana Kaarina Ohayon (o.s. Leskinen; s. 16. toukokuuta 1937 Helsinki) on suomalainen näyttelijä ja kirjailija. Hän aloitti uransa lausujana ja tragediennena, mutta tuli tunnetuksi näyteltyään 1960-luvulla useissa Suomen Filmiteollisuuden elokuvissa. Hänen roolinsa olivat usein vamppeja ja viettelijättäriä, jotka tekivät hänestä aikansa seksipommin. Liana Kaarina teki tunnetuimman vamppiroolinsa menestyselokuvassa Kuu on vaarallinen, joka oli hänen läpimurtonsa filmitähtenä.[1]
Liana Kaarina menestyi ennen elokuvauraansa nuorisoteatterissa ja hänellä oli 1960-luvulla kiinnitys Teatteri Jurkkaan. Hän kärsi samalla alkoholismista ja syömishäiriöstä. Raitistuttuaan hän asui 25 vuotta ulkomailla ennen paluutaan Suomeen 1994.
Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Liana Kaarina oli Perussuomalaisten ehdokkaana Helsingin vaalipiirissä, mutta ei tullut valituksi.[1]
Liana Kaarinan elämästä on tehty dokumentti Rakkaudella Liana Kaarina, jonka ensiesitys oli Yle TV1 -kanavalla 4. syyskuuta 2022.
Varhaiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liana Kaarina Leskinen syntyi 1937 Helsingissä. Hän oli ei-toivottu lapsi – eronneilla vanhemmilla ei ollut mahdollisuutta huolehtia hänestä, joten hän asui ensimmäiset vuotensa vieraan naisen luona. Hän tapasi oman äitinsä vasta aikuisiällä. Liana Kaarina on kuvaillut äitiään seuraavasti: ”Hän oli oikea charmipakkaus, mutta luonteeltaan täysin mahdoton.”[2][3]
Kaksivuotiaasta alkaen Liana Kaarina kasvoi isovanhempiensa luona, ja hänelle tärkeimmäksi ihmiseksi muodostui isoäiti.[2] 13-vuotiaana Liana Kaarina oli onnettomuudessa, jossa hän kaatui jäälle niin että kolme etuhammasta katkesi ja niiden tilalle laitettiin tekohampaat. 15-vuotiaana hän sairasti keuhkotuberkuloosin, josta selvisi uutuuslääkkeen vankomysiinin avulla. Liana Kaarina on kertonut kärsineensä nuoresta lähtien alemmuuskompleksista ja piti itseään muita rumempana.[4]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liana Kaarina kävi lukion jälkeen Ateneumissa iltakoulua. Hän aloitti vuonna 1957 Nuorisoteatterin lausujana ja sai kiinnityksen Emmi Jurkan perustamaan huoneteatteri Jurkkaan. Hän esiintyi lisäksi hammastahnamainoksessa. Liana Kaarina sai hyvää palautetta vanhan naisen roolistaan Nuorisoteatterissa ja piti kohtalonaan tragediennen osia.[3]
Näyttelijä Åke Lindman ja ohjaaja Aarne Tarkas löysivät Liana Kaarinan filmiin avustajien joukosta. Hänen ensimmäiset roolinsa olivat pieniä, muun muassa koululaisen osa elokuvassa Opettajatar seikkailee (1960). Ensimmäinen isompi osa oli SF-elokuvassa Minkkiturkki (1961). Tuohon aikaan isoja filmiosia juhlittiin ja lehdet mainostivat yleisölle uutta tähteä. Liana Kaarina teki sivuosia myös Tarkaksen komedioissa ja piti elokuvantekoa sinänsä mukavana, mutta ei täysin omana alanaan.[4]
Liana Kaarinan läpimurto tapahtui Toivo Särkän ohjaamassa draamaelokuvassa Kuu on vaarallinen (1962). Sensuellin viettelijättären osassa hänestä leivottiin koko kansan seksisymboli. Elokuvasta tuli hitti ja se myytiin kaikkiaan 36 maahan aina Yhdysvaltoja myöten. Liana Kaarinan alastonuinti sekä intiimit kohtaukset vastanäyttelijä Esko Salmisen kanssa koettelivat sensuuria. Liana Kaarina ei olisi halunnut tehdä uintikohtausta lainkaan ja suostui vasta, kun Särkkä oli juottanut hänelle puoli pulloa konjakkia.[3]
Kohuvampin imago sai naiset mulkoilemaan Liana Kaarinaa kadulla ja miehet huohottivat hänen peräänsä. Liana Kaarina itse vierasti imagoaan, sillä hän oli ujo ja epävarma eikä pitänyt itseään viehättävänä: ”Toisin kuin seksileimani antoi ymmärtää, en ollut seksuaalisesti mitenkään aktiivinen ihminen.”[2] Vaikka Liana Kaarinaa pidettiin yksityiselämässäänkin miestennielijänä tai kevytkenkäisenä bimbona, hän eli avioliitossa ja teki päivät töitä niin teatterissa, elokuvissa kuin radiossakin.[3]
Kuu on vaarallinen -elokuvan jälkeen vamppiroolit jatkuivat, muun muassa Helge Heralan kanssa elokuvassa Johan nyt on markkinat! (1966). Liana Kaarina on esiintynyt valkokankaalla viimeksi vuonna 1967 elokuvassa Elokuva jalostavasta rakkaudesta.[3] Muutettuaan ulkomaille 1969 hän teki töitä muun muassa kuvataiteilijana, lausujana ja kirjailijana. Liana Kaarina on julkaissut runokokoelman ja muutamia romaaneja sekä omaelämäkerran.[4][5]
Liana Kaarina on ollut julkisuudessa avoin ongelmistaan bulimian ja alkoholismin kanssa. Alkoholinkäyttö oli runsasta jo teatteriuran alussa, sillä ennen näytöksiä ei voinut syödä ja niiden jälkeen Liana Kaarina suuntasi usein kollegoineen ravintolaan. Juominen oli hänelle omien sanojensa mukaan keino hukuttaa kärsimänsä alemmuuskompleksi, ja alkoholinkäyttö jatkui läpi 1960-luvun.[3]
2000-luvun alussa Liana Kaarina esiintyi määräaikaisella sopimuksella Kulttuurikulman teatteriproduktioissa. Näytelmän Harold ja Maude naispäärooli Moskovan näytöksessä toi hänelle loistavat arvostelut.[4]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liana Kaarina avioitui vuonna 1961 HJK:n jääkiekkoilijan Hannu Kyllästisen kanssa. Liittoa varjosti kummankin alkoholismi, ja se päättyi eroon neljä vuotta myöhemmin. Liana Kaarina avioitui vielä samana vuonna Teini Salokankaan kanssa, jota hän on kuvaillut herkäksi ja hauskaksi mutta lääkeriippuvaiseksi kaveriksi. Pariskunta matkusteli ulkomailla liftaten, mutta liitto kariutui kaksi vuotta myöhemmin.[4]
Liana Kaarinan kolmas aviomies oli marokkolainen Elias Ohayon, jonka kanssa hän oli naimisissa 1969–1977. Liana Kaarina muutti vuonna 1969 miehensä kotimaahan Marokkoon, jossa pariskunnalle syntyi kaksi tytärtä. Tyttöjen välissä he saivat myös pojan, joka kuoli synnyttyään ennenaikaisesti. Perhe muutti myöhemmin Pariisiin, jossa Liana Kaarina teki töitä näyttämöllä. Ulkomaanvuosia leimasivat riitaisa avioliitto, sairaudet ja niiden aiheuttamat traumat. Liana Kaarina erosi Ohayonista 1977, mutta he ovat pysyneet hyvinä ystävinä. Eron jälkeen Liana Kaarina muutti tyttärineen Israeliin.[3][4]
Liana Kaarina pääsi eroon alkoholismistaan vertaistukiryhmän avulla vuonna 1969. Hän puhui jo ennen raitistumistaan ongelmastaan avoimesti lehdistölle auttaakseen muita samassa tilanteessa olevia. Vahvan seksileiman vuoksi häntä ei kuitenkaan koskaan leimattu julkisesti alkoholistiksi. Liana Kaarina on kertonut olleensa täysin raitis vuodesta 1972 lähtien, jolloin maistoi lusikallisen viiniä lentokoneessa.[4][2]
Liana Kaarina muutti takaisin Suomeen vuonna 1994, muttei onnistunut saamaan töitä teattereista. Sittemmin hän on muun muassa kirjoittanut romaaneja ja kiertänyt Yhdysvalloissa lausumassa Jenni Haukion runoja. Hänen kolmas romaaninsa Tohtori Paratissimum julkaistiin 2017.[3]
Liana Kaarina asuu nykyisin Ylöjärvellä[4] ja hänellä on ollut vuodesta 2005 lähtien valtion myöntämä taiteilijaeläke.[6] Liana Kaarinalla on neljä lastenlasta.[4]
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Elokuva | Rooli |
|---|---|---|
| 1959 | Patarouva | Katriina, ristirouva |
| 1960 | Opettajatar seikkailee | koululainen |
| 1961 | Miljoonavaillinki | Vanda |
| Minkkiturkki | Marianne | |
| Oksat pois... | Anita Roiha | |
| Rakas... | Mirkku | |
| Tulipunainen kyyhkynen | kioskityttö | |
| Tähtisumua | kurvatyttö | |
| 1962 | Kuu on vaarallinen | Elsi Pettinen |
| Älä nuolase... | huijarinainen | |
| 1963 | Jengi | Pipsa |
| 1964 | Naiset | Ralfin tyttöystävä |
| 1965 | Dyskolos eli ihmisviha | tyttö |
| Kielletty kirja | Kilven sihteeri | |
| Vapaa iltapäivä | tyttö | |
| 1966 | Johan nyt on markkinat! | Merja Metsä |
| 1967 | Elokuva jalostavasta rakkaudesta | Irina Kirjanova, näyttelijä ja kriitikko |
Televisiosarjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Sarja | Rooli | Jakso(t) |
|---|---|---|---|
| 1962 | Teatterituokio | vuokralaisrouva | |
| 1963 | Kaverukset | Sirkka Somero | ”Naapurit” |
| 1964 | Mitä tehdä? | Maija | ”Mikset ole toisenlainen?” |
| 1966 | Hanski | Marjatta | ”Liike-elämää” ”Lapsuuselämää” |
| Tarinatalo | Leenukka Pallas | ”Kevättä ilmassa” | |
| 1971 | Havukka-ahon ajattelija | pikkupiika | jakso 5 |
Kirjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pour toi!. Pariisi: Éditions Saint-Germain-des-Prés, 1984. ISBN 224-302-230-3
- 12857. Helsinki: Otava, 1987. ISBN 951-1-09352-5
- Gehenna. Ranua: Mäntykustannus, 2011. ISBN 978-952-5712-88-9
- Tohtori Paratissimum. Helsinki: Kustannus HD, 2017. ISBN 978-952-7066-86-7
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Syrjälä, Hanna: Vamppi vain valkokankaalla. Helsingin Sanomat, 12.2.2011, s. D 14.
- ↑ a b c d Ylimutka, Leena: 1960-luvun seksipommi Liana Kaarina, 80: ”Elämäni rakkaus on vielä tulossa” Iltalehti. 16.5.2017. Viitattu 18.3.2024.
- ↑ a b c d e f g h Valleala, Siru: Liana Kaarina sai rohkeiden roolien jälkeen ikävää palautetta – kadulla syljettiin päälle Ilta-Sanomat. 9.7.2017. Viitattu 18.3.2024.
- ↑ a b c d e f g h i Rakkaudella Liana Kaarina (televisiodokumentti) Yle Areena. 4.9.2022. Viitattu 17.3.2024.
- ↑ Holmlund, Sofia: Liana Kaarina blev berömd över en natt. Hufvudstadsbladet, 29.10.2017, s. 22–24. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Taiteilija- eläke 43:lle eri alojen edustajalle Turun Sanomat. 1.3.2005. Viitattu 4.9.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Marjut Salama: Päivä, jolloin kohtasin Liana Kaarinan (Arkistoitu – Internet Archive), Kalliolainen 9.6.2006.
- Ylen Elävä arkisto: Liana Kaarinan haastattelu 1964
- Ylen Elävä arkisto: Liana Kaarina ja 1960-luvun julkisuus
- Ylen Elävä arkisto: Rakkaudella Liana Kaarina
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
