Le Mansin 24 tunnin ajo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ranska Le Mansin 24 tunnin ajo
Le Mansin rata nykyään.
Le Mansin rata nykyään.
Rata Circuit de la Sarthe
Ensimmäinen tapahtuma 1923
Viimeisin tapahtuma 2024
Viimeisin kilpailu (2024):
Voittaja Italia Antonio Fuoco
Espanja Miguel Molina
Tanska Nicklas Nielsen

(Ferrari AF Corse)
Voittoaika 24:01.55,856
Toinen Japani Kamui Kobayashi
Argentiina José María López
Alankomaat Nyck de Vries

(Toyota Gazoo Racing)
Kolmas Iso-Britannia James Calado
Italia Antonio Giovinazzi
Italia Alessandro Pier Guidi

(Ferrari AF Corse)
Paalupaikka
Kuljettaja Ranska Kévin Estre
Saksa André Lotterer
Belgia Laurens Vanthoor

(Porsche Penske Motorsport)
Paaluaika 3.24,634

Le Mansin 24 tunnin ajo (ransk. 24 heures du Mans) on autourheilukilpailu, jossa tavoitteena on vuorokauden yhtämittaisessa ajossa ajaa pisin mahdollinen matka. Kilpailu on vanhin yhä aktiivinen kestävyysajo. Kilpailu ajetaan Circuit de la Sarthen radalla Sarthen departementissa Ranskassa, lähellä Le Mansin kaupunkia.

Le Mansin 24 tunnin kilpailu järjestettiin ensi kertaa 26.27. toukokuuta vuonna 1923, ja on sen jälkeen järjestetty vuosittain kesäkuussa lukuun ottamatta vuotta 1956, jolloin ajettiin heinäkuussa, ja 1968 syyskuussa maan poliittisen kuohunnan takia. Vuonna 1936 kilpailua ei taloudellisten vaikeuksien vuoksi järjestetty, eikä toisen maailmansodan vuoksi vuosina 19401948. Kilpailun järjestävä seura on Automobile Club de l’Ouest.

Vuoden 1955 kisassa tapahtui historian suurin moottoriurheiluonnettomuus, jossa sai surmansa kuljettajan lisäksi 82 ihmistä, kun palavan auton kappaleet lensivät yleisön joukkoon. Kisat saivat kuitenkin jatkua keskeytymättä.[1] Kilpailuissa on tapahtunut useita muitakin kuolonkolareita.

Kilpailu ajetaan 13,6259 kilometriä (8,4667 mailia) pitkällä radalla, jossa on osia sekä yleisistä teistä että varsinaisesta kilparadasta. Myös aikaisemmin yleisestä tiestä koostuneisiin osioihin on jouduttu tekemään turvallisuusparannuksia.

Juliste vuoden 1923 kilpailusta.

Ennen kilpailua UMF (Union Motocycliste de France) järjesti moottoripyöräkilpailun kolmiomaisella radalla 1920-luvun alussa. Automobile Club de l’Ouest (ACO) kiinnostui kestävyysajon järjestämisestä ja säännöt laadittiin kilpailua varten, joka järjestettiin ensimmäisen kerran 26. toukokuuta 1923.[2]

Kilpailussa käytetään Circuit de la Sarthen rataa, jossa on pysyvän radan lisäksi yleisiä teitä. Rataan on tehty vuosien saatossa useita muutoksia, joilla sen turvallisuutta on pyritty parantamaan.[2]

Vanha Le Mans -tyylinen lähtö Monzassa vuonna 1949.

Kilpailussa käytettiin aikoinaan lähtötapaa, jossa lähdön tapahtuessa kuljettajat juoksevat lyhyen matkan autoon, käynnistävät auton ja saattoivat lähteä matkaan kiinnittämättä turvavöitään. Jacky Ickx kuvasi lähtötapaa vaaralliseksi ja käveli autoon juoksemisen sijaan.[3]

Vuonna 1970 autot olivat vielä samassa muodostelmassa lähdön tapahtuessa, mutta kuljettajat olivat jo valmiiksi turvavöissä. Vuonna 1971 autoihin juokseminen korvattiin lopullisesti nykyisellä lähtötavalla, jossa turva-auto päästää autot radalle.[4]

Vuoden 2008 ajojen lähtö.

Kilpailun aikana kolme kuljettajaa vuorottelee autossa. Yksikään kuljettaja ei saa olla autossa pidempään kuin 14 tuntia kilpailun aikana. Ajovuoron pituus vaihtelee 45 minuutista neljään tuntiin. Ajovuoroa vaihdetaan normaalisti kun auto tulee varikolle tankattavaksi tai renkaiden vaihtoon. Kuljettajien on oltava FIA:n luettelossa jossakin neljästä kategoriasta: platina- tai kultaluokka ammattilaiskuljettajille ja hopea- tai pronssiluokka amatöörikuljettajille.[5] GTE Pro -luokassa on käytetty 14 kierroksen pituutta, jota on helpotettu taktikoinnin palauttamiseksi. Autoissa on mittari polttoaineen virtauksen seuraamiselle, jolla ACO ja FIA tietävät paljonko polttoainetta käytetään kierroksella.[6]

LMP1 päivitettävä, LMP2 ja GTE Am -luokissa jokaisen autoa ajavan kolmen kuljettajan on ajettava vähintään kuusi tuntia kilpailun aikana, mutta GTE Pro -luokassa ei ole minimiaikaa. Kaikissa luokissa kuljettaja ei saa ajaa enempää kuin neljä tuntia kuuden tunnin jakson aikana ja enintään 14 tuntia kilpailun aikana yhteensä. Myös auton ohjaamon lämpötilaa seurataan ja jatkuva ajoaika on rajoitettu 80 minuuttiin mikäli ulkolämpötila nousee 32 asteeseen ja autossa ei ole ilmastointia. Vuorojen välillä on voitava levätä vähintään 30 minuuttia.[7]

Varikkopysähdysten sallittu määrä on rajattu luokan mukaan: 48 LMP1-luokassa, 56 LMP2-luokassa, sekä 60 LMGTE Pro ja LMGTE Am -luokissa.[8]

Kilpailussa kilpailevat sekä yksinomaan kilpailukäyttöön suunnitellut Le Mans Prototype -prototyypit (LMP1 ja LMP2), että sarjatuotantoautoihin pohjautuvat GT-autot (ital. Gran Turismo tai engl. Grand Tourer) joihin kuuluvat amatööriluokka GTE Am ja ammattilaisluokka GTE Pro (LM GTE). Nykyään kussakin autokunnassa on kolme vuorotellen ajavaa kuljettajaa.

Uusien Le Mans Hypercar (LMH) ja Le Mans Daytona h (LMDh) -luokkien autojen määrittely on tehty ACO:n, FIA:n ja IMSA:n sekä valmistajien keskinäisellä päätöksellä ja yhteisien sääntöjen mukaan rakennetut autot voivat kilpailla sekä Le Mansin 24 tunnin ajoissa että Daytonan 24 tunnin ajoissa, ja samat autot voivat myös kilpailla FIA World Endurance Championship ja IMSA SportsCar Championship -sarjoissa.[9][10]

Vuodesta 2024 GTE-luokan korvaavat suositut FIA GT3 -luokan autot.[11]

Vuonna 2022 FIA WEC -sarja ja Le Mansin 24 tunnin ajot ottivat käyttöön uusiutuvan bioetanolipohjaisen polttoaineen.[12][13] ACO suunnittelee, että vedyn käyttö aloitetaan vuodesta 2026 ja sen käyttöä lisätään asteittain. Vuonna 2030 kärkiluokka olisi kokonaan vetykäyttöinen.[14] ACO:n tavoitteena on pitää vetykäyttöinen luokka avoimena erilaisille teknisille toteutuksille, joka sallii erilaiset polttokennot ja polttomoottorit.[15] ACO tavoitteli vetyautoluokkaa vuodelle 2024, mutta sitä lykättiin.[16]

Le Mansin varikkopilttuut vuonna 2006.

Vuoden 1955 onnettomuudesta on Ranskassa tehty Ylen kanssa yhteistuotantona sarjaan Arkistojen salat dokumentti Le Mansin onnettomuus 1955, jonka Teema esitti 30. maaliskuuta 2012.[1][17]

Vuonna 1971 valmistui Lee H. Katzin ohjaama fiktiivinen elokuva Le Mans, jonka pääosassa on Steve McQueen.

Vuonna 2019 valmistui James Mangoldin ohjaama elokuva Le Mans 66 – täydellä teholla (engl. Ford v Ferrari), jonka pääosissa ovat Matt Damon ja Christian Bale. Elokuva kertoo vuoden 1966 Le Mansin kilpailusta.[18]

Le Mansin 24 tunnin ajon logo.
Vuosi Kuljettajat Luokka Talli Auto
1923 Ranska André Lagache
Ranska René Leonard
3.0 Chenard & Walcker SA Chenard-Walcker
1924 Yhdistynyt kuningaskunta Frank Clement
Kanada John Duff
3.0 Duff & Aldington Bentley 3.0
1925 Ranska Gérard de Courcelles
Ranska André Rossignol
5.0 Société Lorraine De Dietrich et Cie Lorraine-Dietrich B3-6 Sport
1926 Ranska Robert Bloch
Ranska André Rossignol
5.0 Société Lorraine De Dietrich et Cie Lorraine-Dietrich B3-6 Le Mans
1927 Yhdistynyt kuningaskunta John Benjafield
Yhdistynyt kuningaskunta Sammy Davis
3.0 Bentley Motors Limited Bentley 3.0
1928 Yhdistynyt kuningaskunta Woolf Barnato
Australia Bernard Rubin
5.0 Bentley Motors Limited Bentley 4.4
1929 Yhdistynyt kuningaskunta Woolf Barnato
Yhdistynyt kuningaskunta Henry Birkin
8.0 Bentley Motors Limited Bentley 6.6
1930 Yhdistynyt kuningaskunta Woolf Barnato
Yhdistynyt kuningaskunta Glen Kidston
>3.0 Bentley Motors Limited Bentley 6.6
1931 Yhdistynyt kuningaskunta Henry Birkin
Yhdistynyt kuningaskunta Earl Howe
3.0 Earl Howe Alfa Romeo 8C
1932 Italia Luigi Chinetti
Ranska Raymond Sommer
5.0 Raymond Sommer Alfa Romeo 8C
1933 Italia Tazio Nuvolari
Ranska Raymond Sommer
5.0 Raymond Sommer Alfa Romeo 8C
1934 Italia Luigi Chinetti
Ranska Philippe Étancelin
3.0 Luigi Chinetti/Philippe Étancelin Alfa Romeo 8C
1935 Yhdistynyt kuningaskunta Louis Fontés
Yhdistynyt kuningaskunta John Hindmarsh
5.0 Fox & Nichol Lagonda M45R
1936 Ei järjestetty
1937 Ranska Robert Benoist
Ranska Jean-Pierre Wimille
5.0 Roger Labric Bugatti Type 57G
1938 Ranska Eugène Chaboud
Ranska Jean Trémoulet
5.0 Eugène Chaboud et Jean Trémoulet Delahaye 135M
1939 Ranska Jean-Pierre Wimille
Ranska Pierre Veyron
8.0 Jean-Pierre Wimille Bugatti Type 57
1940-1948 Ei järjestetty
1949 Yhdysvallat Luigi Chinetti[a]
Yhdistynyt kuningaskunta Patrick Mitchell-Thompson
S 2.0 Lord Selsdon Ferrari 166MM
1950 Ranska Jean-Louis Rosier
Ranska Louis Rosier
S 5.0 Louis Rosier Talbot-Lago
1951 Yhdistynyt kuningaskunta Peter Walker
Yhdistynyt kuningaskunta Peter Whitehead
S 5.0 Peter Walker Jaguar XK120C
1952 Saksa Hermann Lang
Saksa Fritz Reiss
S 3.0 Daimler-Benz A.G. Mercedes-Benz 300SL
1953 Yhdistynyt kuningaskunta Duncan Hamilton
Yhdistynyt kuningaskunta Tony Rolt
S 5.0 Jaguar Cars Jaguar C-Type
1954 Argentiina José Froilán González
Ranska Maurice Trintignant
S 5.0 Scuderia Ferrari Ferrari 375
1955 Yhdistynyt kuningaskunta Ivor Bueb
Yhdistynyt kuningaskunta Mike Hawthorn
S 5.0 Jaguar Cars Jaguar D-Type
1956 Yhdistynyt kuningaskunta Ron Flockhart
Yhdistynyt kuningaskunta Ninian Sanderson
S 5.0 Ecurie Ecosse Jaguar D-Type
1957 Yhdistynyt kuningaskunta Ivor Bueb
Yhdistynyt kuningaskunta Ron Flockhart
S 5.0 Ecurie Ecosse Jaguar D-Type
1958 Belgia Olivier Gendebien
Yhdysvallat Phil Hill
S 3.0 Scuderia Ferrari Ferrari 250TR
1959 Yhdistynyt kuningaskunta Roy Salvadori
Yhdysvallat Carroll Shelby
S 3.0 David Brown Racing Dept.[20] Aston Martin DBR1[21]
1960 Belgia Paul Frère
Belgia Olivier Gendebien
S 3.0 Scuderia Ferrari Ferrari TR60
1961 Belgia Olivier Gendebien
Yhdysvallat Phil Hill
S 3.0 Scuderia Ferrari Ferrari TR61
1962 Belgia Olivier Gendebien
Yhdysvallat Phil Hill
E +3.0 Scuderia Ferrari Ferrari 330LM
1963 Italia Lorenzo Bandini
Italia Ludovico Scarfiotti
P 3.0 SpA Ferrari SEFAC Ferrari 250P
1964 Ranska Jean Guichet
Italia Nino Vaccarella
P 4.0 SpA Ferrari SEFAC Ferrari 275P
1965 Yhdysvallat Masten Gregory
Itävalta Jochen Rindt
P 4.0 North American Racing Team Ferrari 275LM
1966 Uusi-Seelanti Chris Amon
Uusi-Seelanti Bruce McLaren
P +5.0 Shelby-American Inc. Ford GT40 Mk.II
1967 Yhdysvallat A. J. Foyt
Yhdysvallat Dan Gurney
P +5.0 Shelby-American Inc. Ford GT40 Mk. IV
1968 Belgia Lucien Bianchi
Meksiko Pedro Rodríguez
S 5.0 J. W. Automotive Engineering Ford GT40 Mk. I
1969 Belgia Jacky Ickx
Yhdistynyt kuningaskunta Jackie Oliver
S 5.0 J. W. Automotive Engineering Ford GT40 Mk. I
1970 Yhdistynyt kuningaskunta Richard Attwood
Saksa Hans Herrmann
S 5.0 Porsche KG Salzburg Porsche 917K
1971 Itävalta Helmut Marko
Alankomaat Gijs van Lennep
S 5.0 Martini Racing Team Porsche 917K
1972 Yhdistynyt kuningaskunta Graham Hill
Ranska Henri Pescarolo
S 3.0 Equipe Matra-Simca Shell Matra MS670
1973 Ranska Gérard Larrousse
Ranska Henri Pescarolo
S 3.0 Equipe Matra-Simca Shell Matra MS670B
1974 Ranska Gérard Larrousse
Ranska Henri Pescarolo
S 3.0 Equipe Gitanes Matra MS670B
1975 Yhdistynyt kuningaskunta Derek Bell
Belgia Jacky Ickx
S 3.0 Gulf Research Racing Co. Mirage GR8
1976 Belgia Jacky Ickx
Alankomaat Gijs van Lennep
Gp.6 3.0 Martini Racing Porsche System Porsche 936
1977 Saksa Jürgen Barth
Belgia Jacky Ickx
Yhdysvallat Hurley Haywood
Gp.6 3.0 Martini Racing Porsche System Porsche 936
1978 Ranska Jean-Pierre Laussaud
Ranska Didier Pironi
Gp.6 3.0 Alpine Renault Renault-Alpine A 442
1979 Saksa Klaus Ludwig
Yhdysvallat Bill Whittington
Yhdysvallat Don Whittington
Gp.5 SP Porsche Kremer Racing Porsche 935
1980 Ranska Jean-Pierre Jaussaud
Ranska Jean Rondeau
S +2.0 Jean Rondeau Rondeau M379B
1981 Yhdistynyt kuningaskunta Derek Bell
Belgia Jacky Ickx
S +2.0 Porsche System Porsche 936
1982 Yhdistynyt kuningaskunta Derek Bell
Belgia Jacky Ickx
C Rothmans Porsche System Porsche 956
1983 Yhdysvallat Hurley Haywood
Yhdysvallat Al Holbert
Australia Vern Schuppan
C Rothmans Porsche System Porsche 956
1984 Saksa Klaus Ludwig
Ranska Henri Pescarolo
C1 Joest Racing Joest-Porsche 956
1985 Italia Paolo Barilla
Saksa Klaus Ludwig
Saksa John Winter
C1 Joest Racing Joest-Porsche 956
1986 Yhdistynyt kuningaskunta Derek Bell
Yhdysvallat Al Holbert
Saksa Hans-Joachim Stuck
C1 Rothmans Porsche Porsche 962C
1987 Yhdistynyt kuningaskunta Derek Bell
Yhdysvallat Al Holbert
Saksa Hans-Joachim Stuck
C1 Rothmans Porsche Porsche 962C
1988 Yhdistynyt kuningaskunta Johnny Dumfries
Alankomaat Jan Lammers
Yhdistynyt kuningaskunta Andy Wallace
C1 Silk Cut Jaguar Jaguar XJR-9LM99
1989 Ruotsi Stanley Dickens
Saksa Jochen Mass
Saksa Manuel Reuter
C1 Team Sauber Mercedes Sauber-Mercedes
1990 Yhdistynyt kuningaskunta Martin Brundle
Yhdysvallat Price Cobb
Tanska John Nielsen
C1 Silk Cut Jaguar Jaguar XJR-12
1991 Belgia Bertrand Gachot
Yhdistynyt kuningaskunta Johnny Herbert
Saksa Volker Weidler
C2 Mazdaspeed Mazda 787B
1992 Yhdistynyt kuningaskunta Mark Blundell
Ranska Yannick Dalmas
Yhdistynyt kuningaskunta Derek Warwick
C1 Peugeot Talbot Sport Peugeot 905
1993 Ranska Christophe Bouchut
Australia Geoff Brabham
Ranska Eric Hélary
C1 Peugeot Talbot Sport Peugeot 905
1994 Italia Mauro Baldi
Ranska Yannick Dalmas
Yhdysvallat Hurley Haywood
LMGT1 Le Mans Porsche Team Dauer-Porsche 962LM
1995 Ranska Yannick Dalmas
Suomi J. J. Lehto
Japani Masanori Sekiya
LMGT1 Kokusai Kaihatsu Racing McLaren F1 GTR
1996 Yhdysvallat Davy Jones
Saksa Manuel Reuter
Itävalta Alexander Wurz
LMP1 Joest Racing TWR Porsche WSC-95
1997 Italia Michele Alboreto
Ruotsi Stefan Johansson
Tanska Tom Kristensen
LMP Joest Racing TWR Porsche WSC-95
1998 Ranska Laurent Aiello
Yhdistynyt kuningaskunta Allan McNish
Monaco Stéphane Ortelli
LMGT1 Porsche AG Porsche 911 GT1
1999 Ranska Yannick Dalmas
Italia Pierluigi Martini
Saksa Joachim Winkelhock
LMP Team BMW Motorsport BMW V12 LMR
2000 Saksa Frank Biela
Tanska Tom Kristensen
Italia Emanuele Pirro
LMP900 Audi Sport Team Joest Audi R8 LMP
2001 Saksa Frank Biela
Tanska Tom Kristensen
Italia Emanuele Pirro
LMP900 Audi Sport Team Joest Audi R8 LMP
2002 Saksa Frank Biela
Tanska Tom Kristensen
Italia Emanuele Pirro
LMP900 Audi Sport Team Joest Audi R8 LMP
2003 Italia Rinaldo Capello
Tanska Tom Kristensen
Yhdistynyt kuningaskunta Guy Smith
LMGTP Team Bentley Bentley Speed 8 GT
2004 Japani Seiji Ara
Italia Rinaldo Capello
Tanska Tom Kristensen
LMP1 Audi Sport Japan Team Goh Audi R8 LMP
2005 Suomi J.J. Lehto
Tanska Tom Kristensen
Saksa Marco Werner
LMP1 Champion Racing Audi R8 LMP
2006 Saksa Frank Biela
Italia Emanuele Pirro
Saksa Marco Werner
LMP1 Audi Sport Team Joest Audi R10 TDI
2007 Saksa Frank Biela
Italia Emanuele Pirro
Saksa Marco Werner
LMP1 Audi Sport North America Audi R10 TDI
2008 Italia Rinaldo Capello
Tanska Tom Kristensen
Yhdistynyt kuningaskunta Allan McNish
LMP1 Audi Sport North America Audi R10 TDI
2009 Australia David Brabham
Espanja Marc Gené
Itävalta Alexander Wurz
LMP1 Peugeot Sport Total Peugeot 908 HDi FAP
2010 Saksa Timo Bernhard
Ranska Romain Dumas
Saksa Mike Rockenfeller
LMP1 Audi Sport North America Audi R15 TDI Plus
2011 Sveitsi Marcel Fässler
Saksa André Lotterer
Ranska Benoît Tréluyer
LMP1 Audi Sport Team Joest Audi R18 TDI
2012 Sveitsi Marcel Fässler
Saksa André Lotterer
Ranska Benoît Tréluyer
LMP1 Audi Sport Team Joest Audi R18 e-tron quattro
2013 Ranska Loïc Duval
Tanska Tom Kristensen
Yhdistynyt kuningaskunta Allan McNish
LMP1 Audi Sport Team Joest Audi R18 e-tron quattro
2014 Sveitsi Marcel Fässler
Saksa André Lotterer
Ranska Benoît Tréluyer
LMP1 Audi Sport Team Joest Audi R18 e-tron quattro
2015 Uusi-Seelanti Earl Bamber
Saksa Nico Hülkenberg
Yhdistynyt kuningaskunta Nick Tandy
LMP1 Porsche Team Porsche 919 Hybrid
2016 Ranska Romain Dumas
Sveitsi Neel Jani
Saksa Marc Lieb
LMP1 Porsche Team Porsche 919 Hybrid
2017 Uusi-Seelanti Earl Bamber
Saksa Timo Bernhard
Uusi-Seelanti Brendon Hartley
LMP1 Porsche LMP Team Porsche 919 Hybrid
2018 Espanja Fernando Alonso
Sveitsi Sébastien Buemi
Japani Kazuki Nakajima
LMP1 Toyota Gazoo Racing Toyota TS050 Hybrid
2019 Espanja Fernando Alonso
Sveitsi Sébastien Buemi
Japani Kazuki Nakajima
LMP1 Toyota Gazoo Racing Toyota TS050 Hybrid
2020 Sveitsi Sébastien Buemi
Uusi-Seelanti Brendon Hartley
Japani Kazuki Nakajima
LMP1 Toyota Gazoo Racing Toyota TS050 Hybrid
2021 Yhdistynyt kuningaskunta Mike Conway
Japani Kamui Kobayashi
Argentiina José María López
Hypercar Toyota Gazoo Racing Toyota GR010 Hybrid
2022 Sveitsi Sébastien Buemi
Uusi-Seelanti Brendon Hartley
Japani Ryō Hirakawa
Hypercar Toyota Gazoo Racing Toyota GR010 Hybrid
2023 Italia Alessandro Pier Guidi
Iso-Britannia James Calado
Italia Antonio Giovinazzi
Hypercar Ferrari AF Corse Ferrari 499P
2024 Italia Antonio Fuoco
Espanja Miguel Molina
Tanska Nicklas Nielsen
Hypercar Ferrari AF Corse Ferrari 499P
Huomioita
  1. Chinetti ajoi Yhdysvaltain kansalaisena vuonna 1949.[19]
  1. a b Tuomo Kiisseli, Tragedia Le Mansissa, Tv-maailma 12/2012 sivu 29
  2. a b Circuit History Arkistoitu Viitattu 11.1.2023. (englanniksi)
  3. 24 Hours of Le Mans – Ickx marches to victory at the 1969 edition 24h-lemans.com. 20.7.2019. Viitattu 10.1.2023. (englanniksi)
  4. 1971 24 Hours of Le Mans: the new start procedure and much more 24h-lemans.com. 17.8.2021. Viitattu 13.1.2023. (englanniksi)
  5. 24 Hours of Le Mans 2022 - How does it work? What are the rules? How long do the drivers drive for? eurosport.co.uk. Viitattu 29.1.2023. (englanniksi)
  6. Jamie Klein: GTE Pro drivers praise extended WEC Le Mans stint length autosport.com. 13.6.2019. Viitattu 29.1.2023. (englanniksi)
  7. An eye on the clock : Maximum driving time allowed fiawec.com. 6.6.2017. Viitattu 29.1.2023. (englanniksi)
  8. 24 Hours of Le Mans: All You Need to Know - Pit Stops and Refuelling 24h-lemans.com. 7.6.2019. Viitattu 12.3.2023. (englanniksi)
  9. LMH & LMDH Set For Both IMSA & WEC From 2023 dailysportscar.com. 9.7.2021. Arkistoitu 11.1.2023. Viitattu 11.1.2023. (englanniksi)
  10. Rachit Thukral: Who will race in WEC and IMSA with LMDh/LMH cars in 2023? motorsport.com. 5.1.2023. Viitattu 11.1.2023. (englanniksi)
  11. Filip Cleeren: GT3 cars to replace GTE class at Le Mans from 2024 motorsport.com. 20.8.2021. Viitattu 29.12.2022. (englanniksi)
  12. 2022 Sporting Regulations fiawec.com. Viitattu 6.1.2023. (englanniksi)
  13. TotalEnergies to introduce a 100% renewable fuel at the 24 Hours of Le Mans and at the FIA World Endurance Championship (WEC) 24h-lemans.com. 20.8.2021. Viitattu 4.3.2023. (englanniksi)
  14. ACO Doubles Their 24 Hours of Le Mans Hydrogen Bet motorsportprospects.com. 1.6.2023. Viitattu 11.6.2023. (englanniksi)
  15. James Newbold: Toyota concept shows Le Mans hydrogen vision is "in the right direction" autosport.com. 10.6.2023. Viitattu 11.6.2023. (englanniksi)
  16. Le Mans hydrogen class delay “not a big deal” James Newbold autosport.com. 16.2.2023. Viitattu 11.6.2023. (englanniksi)
  17. Arkistojen salat (Arkistoitu – Internet Archive), Yle Teema, viitattu 29.3.2012
  18. Ford v Ferrari Twentieth Century Fox. Viitattu 24.11.2019. (englanniksi)
  19. The 24 Hours of Le Mans, in honour of Luigi Chinetti 24h-lemans.com. 19.12.2022. Viitattu 19.1.2023. (englanniksi)
  20. David Brown Racing Dept. Advanced stats motorsportstats.com. Viitattu 20.1.2023. (englanniksi)
  21. How Aston Martin scored its greatest victory motorsport.com. 21.6.2021. Viitattu 20.1.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]