Lauri Santtu

Lauri Aleksanteri Santtu (vuoteen 1939 Järvinen; 3. elokuuta 1902 Valkeasaari, Inkeri – 4. toukokuuta 1986 Vantaa) oli suomalainen taidegraafikko ja -piirtäjä, lausuntataiteilija sekä professori.

Santtu osoitti taiteellista lahjakkuutta jo lapsena ja tekikin ensimmäiset muotokuvat jo silloin. Hän innostui taiteesta jo nuorena, kenties vanhemman veljensä Vilhon myötävaikutuksella, joka oli Eero Järnefeltin oppilaana. Lauri Santtu opiskeli Kristiinan suomalaisessa yhteiskoulussa, josta hän valmistui ylioppilaaksi 1922. Taideopinnot Santtu aloitti 1924 Helsingissä Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa sekä Helsingin yliopiston piirustussalissa. Pian Santun opinnot kuitenkin tyssäsivät, sillä hänellä ei ollut riittävästi rahaa jatkaa opintojaan ja lainaa hän ei saanut silloisen kotikaupunkinsa, Keuruun, pankilta. Hän päätti luopua haaveestaan taiteilijana ja suuntasi Viipurin sahateollisuuskouluun Nurmoon. Tuona aikana Santtu kiersi mm. Lapualla ja Nurmossa metsien leimauksessa samalla piirtäen majapaikkojen isäntien muotokuvia. Hän sai näistä piirroksista positiivista palautetta ja hiljalleen unelma taiteilijan ammatista heräsi jälleen eloon. Vuonna 1926 Lauri Santtu lähti Kristiinaan Carl Bengtsin taideoppilaaksi, johon hän oli tutustunut käydessään koulua Kristiinassa. Ansaitakseen rahaa jatko-opiskeluihinsa Santtu lähti Sortavalan seminaariin, jossa piirtäminen innosti häntä opiskeluja enemmän. Santtu valmistui Sortavalan seminaarista kansakoulun opettajaksi vuonna 1928. Kesällä 1928 hän tapasi Akseli Gallen-Kallelan, joka piti Santun tekemistä kuvista. Gallen-Kallela antoi Santulle teknisiä neuvoja taiteen tekemiseen ja tutustutti Santun litografiaan. Gallen-Kallela kehotti Santtua luopumaan opettajan ammatista, mutta näistä kehotuksista huolimatta Santtu aloitti opettajan työt Jämsässä syksyllä 1928, jossa hän jatkoi aina vuoteen 1932 asti.

Santtu oli myöhemmin muun muassa kuvaamataidon opettajana Kajaanin seminaarissa, Kouluhallituksen kuvaamataidon tarkastajana vuosina 1945–1947 ja Helsingin opettajakorkeakoulun kuvaamataidon lehtorina vuosina 1952–1969.

Santtu on kuvannut monia ihmisiä luonteenomaisine piirteineen milloin millekkin pinnalle; tupakkalaatikon kanteen tai konserttiohjelman sivulle. Lauri Santun töitä on sanottu tarkkasilmäisiksi tilannekuviksi, kaunisviivaisiksi sekä esitystavaltaan vaivattomiksi. Häntä pidetään myös yhtenä Suomen taidokkaimmista kivipiirtäjistä. Santun töille on tyypillistä myös pilakuvamainen huumori, vaikka hän ei omasta mielestään pilakuvia piirtänytkään. Kuvataiteen ohella Santtu oli myös lausuntataiteilija, suullista ilmaisua hän oli harrastanut nuoresta saakka. Ihmisten äänet kiinnostivat häntä, joka näkyy myös Santun muotokuvissa. Santun muotokuvien henkilöiden ääni ja puhetyyli on helppo kuulla ainoastaan katsomalla kuvaa.

Santtu piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä 1976 Keuruulla, jossa hän oli asunut nuorena ja vietti myöhemmin kesiä. Näyttely koostui mm. lyijykynätöistä keuruulaisista henkilöistä, jotka Santtu oli tehnyt varta vasten tätä näyttelyä silmällä pitäen. Keuruulaiset saivat idean Santun yksityisnäyttelystä, että Santulle tulisi anoa professorin arvonimeä, joka myönnettiin Santulle 1979.

Keuruun museon kokoelmissa on noin 357 Lauri Santun työtä. Santun omana toiveena oli, että hänen keuruulaiset ja keskisuomalaiset piirrustustuotantonsa työt sijoitettaisiin pysyvästi Keuruulle.

• Lauri Santtu (Arkistoitu – Internet Archive) Keuruun museo
• Kuolleita (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 5.5.1986, HS Aikakone.

• Raunio, Jussi (1977/2015): Lauri Santtu : sydämellinen humoristi, piirtimen ja äänenkäytön mestari. Keuruun Joulu