Kuzma Petrov-Vodkin

Venäjän ja Neuvostoliiton avantgarde

---

Kazimir Malevitš Musta neliö 1913 tai 1920–1930.

Artikkelit

Abstrakti taide | Agitaatioposliini | Kulkukoiran kellari | Mir iskusstva | Venäläinen formalismi | Voitto auringosta

Suuntaukset

Akmeismi | Futurismi | Konstruktivismi | Suprematismi | Venäläinen symbolismi | Zaum

Tekijät

Anna Ahmatova | Aleksanteri Ahola-Valo | Natan Altman | Mihail Bahtin | Léon Bakst | Andrei Belyi | Nikolai Berdjajev | Ivan Bilibin | Aleksandr Blok | Joseph Brodsky | Marc Chagall | Sonia Delaunay | Sergei Djagilev | Sergei Eisenstein | Pavel Filonov | Mihail Fokin | Naum Gabo | Nikolai Gumiljov | G. I. Gurdjieff | Daniil Harms | Thomas de Hartmann | Velimir Hlebnikov | Wassily Kandinsky | El Lisitski | Anatoli Lunatšarski | Vladimir Majakovski | Kazimir Malevitš | Osip Mandelštam | Vsevolod Meyerhold | Kuzma Petrov-Vodkin | Vsevolod Pudovkin | Aleksandr Rodtšenko | Nicholas Roerich | Olga Rozanova | Konstantin Somov | Dmitri Šostakovitš | Vladimir Tatlin | Marina Tsvetajeva | Pjotr Demjanovitš Uspenski | Dziga Vertov

Kuzma Sergejevitš Petrov-Vodkin (ven. Кузьма Сергеевич Петров-Водкин; 5. marraskuuta (J: 24. lokakuuta) 1878 Hvalynsk, Saratovin alue – 15. helmikuuta 1939 Leningrad) oli venäläinen monilahjainen taidemaalari, graafikko, lavastustaiteilija, taideteoreetikko ja pedagogi.

Petrov-Vodkin syntyi suutarin perheeseen, lähti Samaraan opiskelemaan taidetta 1890 ja jatkoi tätä Pietarissa. Siellä hänen opettajinaan toimivat muun muassa Valentin Serov, Isaak Levitan sekä ennen kaikkea Konstantin Korovin. Vuonna 1901 hän siirtyi Müncheniin opiskelemaan yksityisesti Anton Aschben johdolla. Hän opiskeli myös Pariisissa, kävi Italiassa ja Pohjois-Afrikassakin. Hän opiskeli myös Moskovan kuvataiteen, kuvanveiston ja arkkitehtuurin instituutissa.

Vuonna 1911 Petrov-Vodkin liittyi venäläiseen Taiteen maailma -ryhmään. Vuonna 1924 hän oli perustamassa Neljä taidetta (Четыре искусства, Tšetyre iskusstva) -ryhmää.

Tyylillisesti Petrov-Vodkinin taiteessa voi havaita abstraktiota lähentelevän tyylittelyn ja eroottiset aiheet.

Petrov-Vodkin jatkoi opetustyötään Neuvostoliitossa, mutta hän joutui suhteellisen syrjään valtavirrasta, joka kannatti sosialistista realismia. Nikita Hruštšovin ajoista häntä on pidetty yhtenä merkittävimmistä neuvostoajan taidemaalareista.

• 
  Pojat, 1911.
• 
  Silli, 1918.
• 
  1918 Petrogradissa, 1920.
• 
  Komissaarin kuolema, 1928

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuzma Petrov-Vodkin.

• Kuzma Petrov-Vodkin, Olga´s Gallery (englanniksi)
• Kuzma Petrov-Vodkin, Artcyclopedia (englanniksi)
• Борисовская, Н. А./ Гордон, Е. С. (Hrsg.): Русские художники от А до Я Moskova: Slowo 2000. ISBN 5-85050-231-9. S. 136. (venäjäksi)