Kettutytöt

Kettutytöt on arkikielinen nimitys suomalaisille turkistarhoille eläinen vapauttamiseksi iskuja tehneistä naispuolisista eläinaktivisteista^[1]. Alun perin sitä käytettiin Kirsi Kultalahdesta, Mia Sallista ja Minna Salosesta^[2], jotka päästivät vuonna 1995 satoja kettuja irralleen turkistarhoilla Uudessakaarlepyyssä ja Evijärvellä.^[3]

Vaasan hovioikeus tuomitsi Kultalahden, Sallin ja Salosen yhdeksän kuukauden ehdollisiin vankeusrangaistuksiin kolmesta törkeästä vahingonteosta, vahingonteosta ja tarpeettoman kivun ja tuskan tuottamisesta eläimelle. Tuomio annettiin 30. joulukuuta 1996. Lisäksi heidät tuomittiin maksamaan vahingonkorvauksena lähes 800 000 markkaa.^[4]

Vuonna 1997 turkistarhaaja ampui tarhalleen pyrkineitä aktivisteja haulikolla.^[5]

Itsenäisyyspäivän aamuyöllä viisi Tampereelta ja Helsingistä kotoisin ollutta eläinaktivistia – Joni Purmonen, Elina Salonen Jani Seppälä, Jirka Ståhl ja Sami Seppilä – pyrkivät Orimattilan Pyörähtävän kylässä sijainneelle 500 ketun ja 150 supin tarhalle tahriakseen eläinten turkkeja maalilla^[5][6]. Samalla tarhalla oli aiemminkin tahrittu kettuja^[5] ja itsenäisyyspäivän tapaus oli neljäs isku samalle tarhalle^[7]. Edellisenä syksynä tehdyn iskun jälkeen tarhan omistaja Markku Kuisma oli varustanut pihansa hälyttimillä.^[5] Kun hälyttimet pärähtivät soimaan kello 2.45, Kuisma veti metsästyshaalarit päälle, otti taskulampun, latasi haulikon ja juoksi ulos.^[8] Kuisma ampui haulikolla tunkeutuijia kohti viisi laukausta.^[5] Kuisman mukaan hän ampui osan laukauksista ilmaan varoitukseksi^[8], aktivistien mukaan kaikki ammuttiin ihmisiä kohti^[5]. Voimakkaimman patruunan hän pudotti vahingossa maahan.^[7] Tarhalle pyrkineistä kaksi sai hauleja jalkoihin ja yksi sai osuman ylävartaloon.^[5] Osuman saivat Purmonen, Seppälä ja Salonen.^[9] Yksi Seppälään osuneista hauleista aiheutti tälle lievän veri- ja ilmarinnan.^[10]

Syyttäjät vaativat Kuismalle tuomiota kolmesta tapon yrityksestä ja kahdesta vamman tuottamuksesta tai vaihtoehtoisesti kolmesta törkeästä pahoinpitelystä^[6]. Tilalle tunkeutuneille aktivisteille vaadittiin vankeustuomioita kotirauhan rikkomisesta. ^[6]

Oikeus ei löytänyt Kuisman teosta edes lievää tahallisuutta, ja siten hänet tuomittiin törkeistä pahoinpitelyistä puolentoista vuoden ehdollisen vankeusrangaistukseen^[11]. Eläinoikeusaktivistit tuomittiin neljän kuukauden ehdollisiin vankeusrangaistuksiin kotirauhan rikkomisesta^[11]. Hovioikeudessa Kuisman tuomio koveni^[10]. Hovioikeus katsoi Kuisman syyllistyneen kolmeen surman yritykseen ja käräjäoikeuden määräämä puolentoista vuoden ehdollinen tuomio nousi kahteen vuoteen ehdollista.^[10] Kuisma joutui hovioikeuden päätöksellä maksamaan aktivisteille korvauksia kivusta ja särystä yhteensä 3700 markkaa ja käräjäoikeuden aiemmin määräämät 4300 markkaa.^[10] Aktivistit puolestaan joutuvat yhteisvastuullisesti maksamaan Kuismalle henkisestä kärsimyksestä 4000 markkaa, hänen avopuolisolleen 5000 markkaa sekä käräjäoikeuden määräämät korvaukset avopuolisolle, 1000 markkaa. ^[12] Eläinaktivistit eivät saaneet valituslupaa korkeimpaan oikeuteen^[13].

Tapauksen jälkeen Kuisma sai postissa joitakin uhkauksia ja kuusisataa kannustusviestiä. Turkistarhaajien liitto avasi keräyksen ja maksoi oikeudenkäyntikulut.^[7] Kuismaa pyydettiin eduskuntavaaliehdokkaaksi kahdesta puolueesta.^[14] Hän otti osaa vuoden 1999 eduskuntavaaleihin ja europarlamenttivaaleihin perussuomalaisten ehdokkaana, mutta ei tullut valituksi^{[15][16][17][18]}.

Muiden muassa tämän tapauksen innoittamana Maija Vilkkumaa teki kappaleen Satumaa-tango.^[19]

Kettutytöt on myös vuonna 1997 valmistunut suomalainen televisioelokuva, jonka on ohjannut Hannu Heikinheimo. Elokuvan aihepiiri liittyy turkiselinkeinoon ja eläinaktivismiin.^[20] Vuonna 2018 Janne Junttila teki radiodokumentin Kettutytöt 1995 tapahtumista poliisin kuulustelupöytäkirjoihin perustuen.^[21] Lisäksi on tehty dokumentti 4D: Orimattilan laukaukset^[22].

• Turkistarhaiskuja Pohjanmaalla ja laukauksia Orimattilassa 25.10.2013. Yle Elävä arkisto.
• Kaisa Ollila: Inhimillisestä kasvottomaan viholliseen. Eläinoikeusaktivistien viholliskuvien muutos 1998-2010 (pro gradu) 2014. Johtamiskorkeakoulu, Tampereen yliopisto. Viitattu 4.10.2020.