Kai Suikkanen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kai Suikkanen
Henkilötiedot
Syntynyt29. kesäkuuta 1959 (ikä 65)
Parkano
Kansalaisuus Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Kaitsu
Pelipaikka hyökkääjä
Maila vasen
Pelaajaura
Pääsarjaura 1977–1991
Seurat Oulun Kärpät (SML), (I-div)
Buffalo Sabres (NHL)
Rochester Americans (AHL)
TPS (SML)
Valmennusura
Vuodet 2003–2017
Seurat Oulun Kärpät A-jun. (apuv. 2003–2004)
RoKi (2004–2006) (Suomi-sarja)
Hokki (2006–2008) (Mestis)
TPS (2008–2010) (SML)
Lokomotiv Jaroslavl (2010) (KHL)
Pelicans (2011–2013) (SML)
TPS (2013–2014) (SML)
Oulun Kärpät (2016–2017) (SML)
HC Bolzano (EBEL) (2017–2019)
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Calgary 1988 jääkiekko

Kai Petri Suikkanen[1] (s. 29. kesäkuuta[2] 1959 Parkano) on suomalainen jääkiekkovalmentaja ja entinen jääkiekkoilija. Pelipaikaltaan hän oli laitahyökkääjä. Suikkanen voitti pelaajana Suomen mestaruuden vuosina 1981 ja 1991. Lisäksi hän voitti Calder Cupin vuonna 1983. Valmentajana Suikkanen on voittanut Mestiksen mestaruuden 2007, Suomen mestaruuden vuonna 2010 ja Erste Bank Eishockey Ligan mestaruuden 2018. Urheilutoimittajain liitto valitsi hänet vuoden valmentajaksi 2010[3].

Suikkanen aloitti uransa I-Divisioonassa Oulun Kärpissä kaudella 1976–1977. Seuraavaksi kaudeksi Kärpät nousi SM-liigaan. Suikkanen pelasi Kärpissä paljon Kari Jalosen ketjussa, jonka toinen laitahyökkääjä oli Pekka Arbelius. Suikkasella oli kokoonpanossa voimahyökkääjän rooli. Hän jatkoi Kärpissä kevääseen 1981 saakka, jolloin teki sopimuksen Buffalo Sabresin kanssa ja siirtyi Pohjois-Amerikkaan pelaamaan. Hän pelasi Pohjois-Amerikassa kolme kautta, joiden aikana pääsi pelaamaan NHL:ssä kaksi ottelua. Kaudet kuluivat AHL-joukkue Rochester Americansissa, jonka kanssa Suikkanen voitti AHL:n mestaruuden Calder Cupin. Kesken kauden 1983–1984 hän palasi Kärppiin, jossa pelasi aina vuoteen 1990 saakka. Uransa viimeisen kauden, 1990–1991 Suikkanen pelasi TPS:ssä. Kausi päättyi mestaruuteen ja Suikkanen lopetti uransa.

Maajoukkueurallaan Suikkanen oli mukana 1986 MM-kisoissa sekä 1988 talviolympialaisissa, jossa Suomi otti ensimmäisen jääkiekon arvokisamitalinsa voittamalla olympiahopeaa.

Pelaajauransa jälkeen Suikkanen työskenteli vuodesta 1991 alkaen pesäpalloseura Oulun Lipon seurajohtajana. Hän jätti tehtävän tammikuussa 1999.[4][5] Tämän jälkeen hän on toiminut vuodesta 2003 jääkiekkovalmentajana.[6] Hän aloitti valmennusuransa valmentamalla Kärppien A-nuoria ja vuodesta 2004 vuoteen 2006 hän valmensi Suomi-sarjassa pelaavaa RoKia.[7][8] Kaudella 2006–2007 Suikkanen debytoi Mestis-tason valmentajana Kajaanin Hokissa ja johdatti Hokin saman tien Mestis-mestaruuteen asti. Seura pääsi loppuotteluihin myös kaudella 2007–2008.[6]

Suikkanen jätti Kajaanin Hokin syksyllä 2008 ja siirtyi Turun Palloseuran päävalmentajaksi.[9] Hänen johdollaan TPS nousi runkosarjan viimeiseltä sijalta pudotuspeleihin. TPS voitti "Villi kortti" -kierroksella HIFK:n voitoin 2–0 ja eteni puolivälieriin, joissa se kohtasi runkosarjan voittaneen JYP:in. TPS hävisi JYP:ille otteluvoitoin 4–2.

Kaudella 2009–2010 Suikkanen valmensi TPS:n Suomen mestariksi runkosarjan kuudennelta sijalta. Iltalehden Pekka Jalosen mukaan Suikkanen ei ainoastaan valmentanut TPS:stä mestaria vaan palautti puolessatoista vuodessa seuran uskottavuuden.[10] Hän siirtyi mestaruuskauden jälkeen kaudeksi 2010–2011 KHL:ssä pelaavan Lokomotiv Jaroslavlin päävalmentajaksi. Hänet irtisanottiin marraskuussa 2010, 21 runkosarjaottelun jälkeen.[11] Maaliskuun lopussa 2011 Pelicans ilmoitti solmineensa TPS:n Suomen mestaruuteen luotsanneiden Suikkasen ja Riku-Petteri Lehtosen kanssa sopimuksen joukkueen valmentamisesta kaudella 2011–2012. Suikkasen sopimus jatkuu vuoteen 2013.[12] Suikkanen palasi TPS:n valmentajaksi kaudelle 2013–2014 2+1-vuotisella sopimuksella.[13] Hänet vapautettiin tehtävästä marraskuussa 2014, jolloin hänen tilalleen nimettiin TPS:n A-nuoria valmentanut Miika Elomo.[14]

12. lokakuuta. 2015 Oulun Kärpät tiedotti Suikkasen siirtyvän seuran päävalmentajaksi kaudeksi 2016–2017. Sopimus on mallia 2+1.[15] 21. maaliskuuta 2017 Kärppien kauden 2016–2017 päätyttyä pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle Suikkanen vapautettiin tehtävistään päävalmentajana.[16]

29. marraskuuta 2017 Yle Urheilu sekä Mtv3 Sport Uutiset tiedottavat Suikkasen siirtyneen italialaisen HC Bolzanon päävalmentajaksi. Bolzano pelaa pääosin monikansallista EBEL-liigaa. Suikkasen siirtyessä uuteen tehtäväänsä, joukkue oli liigansa jumbona. Suikkasen johdolla joukkue kuitenkin onnistui nousemaan pudotuspeleihin ja siellä aina mestaruuteen asti. Finaalisarjan seitsemännessä ottelussa kaatui itävaltalainen suurseura Red Bull Salzburg.

Suikkanen irtisanottiin tehtävästään Bolzanon päävalmentajana maaliskuussa 2019 seuran ollessa sillä hetkellä sarjassa kuudentena. Hänet korvasi kanadalainen Clayton Beddoes.[17]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1976–1977 Kärpät I-divisioona 16 15 4 19 16
1977–1978 Kärpät SM-liiga 35 21 6 27 19 JMM 6 5 2 7 9
1978–1979 Kärpät SM-liiga 36 16 6 22 65 JMM 6 1 2 3 0
1979–1980 Kärpät SM-liiga 36 21 17 38 18 6 0 3 3 6
1980–1981 Kärpät SM-liiga 33 20 11 31 60 11 5 2 7 32 Kanada-malja
1981–1982 Buffalo Sabres NHL 1 0 0 0 0
Rochester Americans AHL 71 34 33 67 32 9 4 2 6 4
1982–1983 Buffalo Sabres NHL 1 0 0 0 0
Rochester Americans AHL 66 33 44 77 65 16 7 7 14 21 Calder Cup
1983–1984 Rochester Americans AHL 15 7 10 17 2
Kärpät SM-liiga 23 9 4 13 20 10 6 4 10 8
1984–1985 Kärpät SM-liiga 22 8 6 14 47 7 2 3 5 4
1985–1986 Kärpät SM-liiga 33 26 10 36 34 4 0 0 0 24 MM 10 0 3 3 4
1986–1987 Kärpät SM-liiga 44 24 25 49 30 9 7 1 8 6
1987–1988 Kärpät SM-liiga 26 17 14 31 25 OK 8 1 0 1 4
1988–1989 Kärpät SM-liiga 33 13 10 23 16
1989–1990 Kärpät I-divisioona 35 17 24 41 31
1990–1991 TPS SM-liiga 41 4 3 7 6 9 1 1 2 2 Kanada-malja
11 kautta yhteensä SM-liiga 362 179 112 291 330 56 21 14 35 82
2 kautta yhteensä NHL 2 0 0 0 0

Pelaajana

Valmentajana

  1. Kai Suikkanen Bio, Stats, and Results Sports-Reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 16.11.2017. (englanniksi)
  2. Jääkiekkokirja 2000–2001
  3. Vuoden valmentaja Suikkanen luonnehti itseään "seurajoukkuehampiksi" 10.1.2011. YLE. Viitattu 10.1.2011.
  4. Siira, Kimmo: Oulun Lipon velat ovat miljoonaluokkaa Kaleva.fi. 17.10.2010. Viitattu 4.11.2010.
  5. Toiminnanjohtaja Suikkanen lähti Oulun Liposta. Helsingin Sanomat, 22.1.1999. Hakutulos HS:n arkistosta. Viitattu 4.11.2010.
  6. a b Pirinen, Harri: Hän on siellä taas. Veikkaaja, 18.11.2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.11.2010.
  7. Moilanen, Mika: Suikkanen innolla uuteen tehtävään Jatkoaika.com. 11.4.2006. Viitattu 4.11.2010.
  8. Historia mestis.fi/roki. Viitattu 4.11.2010.
  9. Suikkanen TPS:n valmentajaksi ksml.fi. 27.10.2008. Viitattu 4.11.2010.
  10. Pekka Jalonen: Jalonen: Liigahistorian kovin temppu. Iltalehti/Urheilu, 2010, nro 29.4., s. 7.
  11. Kai Suikkanen sai potkut HS.fi. 4.11.2010. Viitattu 4.11.2010.
  12. [1]
  13. http://www.liiga.fi/arkisto/uutiset/kai-suikkanen-siirtyy-tpsn-paavalmentajaksi.html
  14. Saarinen, Joska: TPS erotti Kai Suikkasen – uudeksi päävalmentajaksi turkulainen keltanokka HS.fi. 7.11.2014. Viitattu 7.11.2014.
  15. http://www.kaleva.fi/urheilu/jaakiekko/sm-liiga/kai-suikkanen-on-karppien-seuraava-paavalmentaja/709381/ Viitattu 12.10.2015.
  16. Mikko Manner Kärppien päävalmentajaksi 21.3.2017. Oulun Kärpät. Viitattu 21.3.2017.
  17. Pekka Luokkala: Mestaruuden tuoneelle Kai Suikkaselle potkut Italiassa Ilta-Sanomat. 11.3.2019. Viitattu 11.3.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Risto Dufva
Kalevi Numminen -palkinnon voittaja
2010
Seuraaja:
Petri Matikainen
Edeltäjä:
Markku Kiimalainen
Oulun Kärppien kapteeni SM-liigassa
1987–1989
Seuraaja:
Jari Laukkanen
Edeltäjä:
Vladimir Kolek
Kajaanin Hokin päävalmentaja
2006–2008
Seuraaja:
Timo Meriläinen
Edeltäjä:
Hannu Virta
Juha Pajuoja
Turun Palloseuran päävalmentaja
2008–2010
2013–2014
Seuraaja:
Heikki Leime
Miika Elomo
Edeltäjä:
Lauri Marjamäki
Oulun Kärppien päävalmentaja
2016–2017
Seuraaja:
Mikko Manner