Junius Rusticus
Quintus Junius Rusticus (n. 100-170) oli roomalainen poliitikko ja stoalainen filosofi. Hän oli todennäköisesti Arulenus Rusticuksen pojanpoika.
Rusticus oli yksi keisari Marcus Aureliuksen opettajista ja aikansa merkittävimpiä roomalaisia stoalaisia. Marcus suhtautui häneen hyvin kunnioittavasti. Historia Augusta kertoo, että Marcus "sai suurimman osan opetuksestaan Rusticukselta, jota arvostettiin sekä yksityisessä että julkisessa elämässä, ja joka oli hyvin perehtynyt stoalaiseen filosofiaan"; "jonka kanssa Marcus jakoi sekä kaikki yksityiset että julkiset päätöksensä, jota hän tervehti suudelmalla ennen kaartin prefektejä"; ja että Marcus "pyysi senaattia kunnioittamaan [Rusticusta] patsailla tämän kuoleman jälkeen".[1]
Teoksessaan Itselleni Marcus kiittää Rusticusta saamastaan opetuksesta:
»Rusticukselta, että olen käsittänyt tarvitsevani kuria ja ohjausta sekä parannusta luonteeseeni; olla sortumatta sofistiseen intoiluun, olla kirjoittamatta kirjoja teoreettisista periaatteista, olla väittelemättä parannukseen kannustavista kirjoitelmista, olla esittämättä suurieleisesti askeettia tai hyväntekijää; pidättyminen retoriikasta, runoudesta ja sievistelystä [...][2]»
Marcus selittää myös, kuinka hän tuli alun perin lukeneeksi Epiktetoksen teoksia Rusticuksen ansiosta, tämän lainatessa hänelle omistamiaan kirjoja.[2]
Rusticus toimi Rooman konsulina vuosina 133 (consul suffectus) ja 162 (consul ordinarius). Hän toimi myös Rooman kaupunginprefektinä vuosien 162 ja 168 välisenä aikana, ja tuolloin hän johti muun muassa Justinos Marttyyrin oikeudenkäyntiä, mikä johti tämän teloittamiseen.[3] Oikeudenkäynnistä on säilynyt kolme käsikirjoitusta, joista lyhin on todennäköisesti paikkansapitävin.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Varhaisstoa | |
|---|---|
| Keskistoa | |
| Myöhäisstoa |