Jaan Tõnisson

Jaan Tõnisson
Viron pääministeri
18. marraskuuta 1919 – 28. heinäkuuta 1920
Edeltäjä	Otto Strandman
Seuraaja	Ado Birk
30. heinäkuuta 1920 – 26. lokakuuta 1920
Edeltäjä	Ado Birk
Seuraaja	Ants Piip
Henkilötiedot
Syntynyt	22. joulukuuta 1868 Viljandi, Liivinmaa, Venäjä
Kuollut	1941?
Tiedot
Puolue	Kansanpuolue
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Jaan Tõnisson (22. joulukuuta 1868 Viljandi, Liivinmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 1941?) oli virolainen liberaalipoliitikko ja valtiomies. Hän toimi kahdesti Viron pääministerinä vuosina 1919–1920 sekä riigivanemina 1927–1928 ja 1933. Vuosina 1931–1932 hän oli ulkoministerinä.

Tõnisson valmistui juristiksi vuonna 1892 Tarton yliopistosta. Vuonna 1896 hänestä tuli Postimees-lehden päätoimittaja. Tõnissonin poliittinen ura alkoi jo 1890-luvulla kansallisen liikkeen noustessa uudelleen. Marraskuussa vuonna 1905 hänestä tuli uuden Viron kansanmielisen edistyspuolueen (viroksi Eesti Rahvameelne Eduerakond) ensimmäinen puheenjohtaja. Puolue ajoi Virolle autonomiaa, liberaalia maareformia ja virolaisten oikeuksien lisäämistä. Marraskuun lopuksi Tõnisson kutsui koolle Tarttoon yleisvirolaisen suurkokouksen.^[1] Vuonna 1906 hän toimi edustajana Venäjän keisarikunnan valtakunnanduumassa.^[2]

Vuonna 1917 Viron kansanmielisen edistyspuolueen seuraajaksi perustettiin Viron demokraattinen puolue (viroksi Eesti Demokraatik Erakond), jonka johdossa jatkoi Jaan Tõnisson.^[3] Tõnisson oli Viron itsenäistymisessä keskeisiä johtohahmoja ja toisen merkittävän henkilön Konstantin Pätsin rinnalla maailmansotien välisen ajan vaikuttajia. Hän toimi Viron valtionpäämiehenä vuosina 1927–28 ja 1933 sekä ulkoministerinä vuosina 1931–32. Tõnisson oli Tarton liberaalin yliopistokaupungin kasvatti ja hänestä tuli lopulta Pätsin vastaisen opposition keulahahmo. Suomen historian merkkihahmoja pohdittaessa Tõnissonia on usein verrattu K. J. Ståhlbergiin.^[4][5]

Jaan Tõnisson vangittiin 12.12.1940 Tartossa ja hänet vietiin Neuvostoliittoon. Häntä syytettiin aktiivisesta taistelusta Neuvostoliittoa ja Viron vallankumouksellista liikettä vastaan.^[6] Tõnissonin kuolinaika ja -paikka ovat yhä epäselviä, mutta hänet todennäköisesti teloitettiin heinäkuussa 1941, vaikkakin erityisesti heti sodan päättymisen jälkeisinä vuosikymmeninä hänen vaiheistaan esitettiin vaihtelevia oletuksia.^[7]

Tõnissonin perhe muutti Ruotsiin 1943, jolloin Tõnissonin kohtalosta ei vielä ollut tietoa.^[8] Hänen pojastaan Heldur Tõnissonista tuli liiketoimiensa ansiosta maailman rikkain virolainen.^[9] Toinen poika, isänsä silmäterä Ilmar Tõnisson, kuoli 10. lokakuuta 1939, kun hänen vaimonsa Amanda ampui hänet oletettavasti mustasukkaisuudesta.^[10]

• Erkki Tuomioja: Jaan Tõnisson ja Viron itsenäisyys, Tammi 2010 ISBN 978-951-31-5731-9

• Jaan Tõnissoni Instituut (viroksi) (Arkistoitu – Internet Archive)

Edeltäjä: Konstantin Päts

Viron riigivanem 1933–1933

Seuraaja: Konstantin Päts