Jääkärin morsian (vuoden 1938 elokuva)

Jääkärin morsian
Ohjaaja	Risto Orko
Käsikirjoittaja	Risto Orko, Ilmari Unho[1]
Perustuu	Sam. Sihvon näytelmään Jääkärin morsian (1921)
Tuottaja	Matti Schreck
Säveltäjä	Sam Sihvo Pekka Attinen
Kuvaaja	Marius Raichi
Leikkaaja	Risto Orko
Lavastaja	Hannu Leminen
Pääosat	Tuulikki Paananen Kullervo Kalske Ritva Aro
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Suomi
Tuotantoyhtiö	Suomi-Filmi
Ensi-ilta	27. helmikuuta 1938
Kesto	97 min
Alkuperäiskieli	suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Jääkärin morsian on Risto Orkon ohjaama suomalainen elokuva.^[2] Vuonna 1938 valmistuneen elokuvan pääosissa ovat Tuulikki Paananen ja ensimmäisessä elokuvaroolissaan Kullervo Kalske. Elokuvassa esiintyy myös aiemmassa, vuoden 1931 versiossa Marttia näytellyt Tauno Palo. Nyt Palo on jääkäri Kalvan roolissa, johon oli alun perin kaavailtu Gunnar Hiilloskorpea. Teatterikiireiden vuoksi Hiilloskorpi jättäytyi suunniteltua pienempään rooliin, mutta esiintyy silti Kalpana joissakin elokuvan ulkokohtauksissa.

Jääkärin morsian heijastelee myös toista maailmansotaa edeltänyttä antisemitismiä. Kohtauksessa eräs suomalaissankari potkaisee juutalaisvastaisesta propagandasta tutun stereotyypin ulkonäön omaavaa vakoilija Merovitshia takapuoleen huutaen samalla ”Jutku perkele!”^[3].

Jääkärin morsian oli Suomi-Filmin tuottoisin elokuva vuonna 1938.^[4]

Saksan 27. kuninkaallinen jääkäripataljoona on syksyllä 1916 palaamassa rautateitse rintamalta ja saapuu Tuckumiin (nykyisin Latvian Tukums) Riian länsipuolelle. Yksi palaajista, jääkärikorpraali Martti Kari, ihastuu suojelijansa paroni Lichtensteinin seurassa matkustavaan liiviläiseen tanssijattareen Sabinaan. Toinen jääkäri Mikko estää paronin pääsyn sotilasjunaan, mistä kiivastunut paroni alkaa sättiä jääkäreitä. Suuttunut Martti lyö Lichtensteinia ja saa kahden viikon arestin.

Libaussa paroni vie Sabinan rakastajattarensa Sonja Strandin luo tämän ravintolaan Kultaiseen ankkuriin. Vaikka Sonja on selvästi mustasukkainen, hän tarjoaa Sabinalle töitä tanssijana. Martti kärsii yhä arestiaan kasarmin putkassa, kun muut jääkärit lähtevät Kultaiseen ankkuriin iltaloman viettoon. Siellä Sabina tanssii, Mikko vokottelee tarjoilijatarta ja antaa löylytyksen paronia tapaamaan tulleelle juutalaiselle Isakille. Mikko epäilee Isakia vakoilijaksi. Jääkäri Kalpa, joka on aiemmin muistellut jääkäriaktivismin alkuaikoja Suomessa, vie Sabinan tapaamaan putkassa olevaa Marttia.

Jääkärit palaavat rintamalle, ja vapautettu Martti jättää jäähyväiset Sabinalle. Saksalaisten sodanjohto ja suomalaisjoukkojen päällikkö eversti Franck miettivät, miten viimeaikaiset suuret tappiot voitaisiin jatkossa välttää. Suurin ongelma on peitenimellä Merovitsh toimiva vakooja, joka on välittänyt vihollisille tietoja saksalaisten suunnitelmista ja joukkojen liikkeistä.

Sonja katkaisee välinsä Sabinaa yhä tiiviimmin piirittävään paroniin ja uhkaa paljastaa tietonsa. Ruokakomerosta varkaista yllättämältään Isakilta Sonja saa paronille osoitetun kirjekuoren, jossa on rahaa ja vakoiluohjeita. Kalpa kertoo Sonjalle tiedon tämän aviomiehen kaatumisesta, murtuneen Sonjan poistuttua Kalpa ja Martti löytävät vahingossa todisteet vakoilusta, ja Kalpa lähtee viemään tiedon Franckille Martin jäädessä vartioimaan talolle.

Vaikka ravintola on piiritetty, paroni onnistuu livahtamaan taloon kellarin ovesta. Sisällä paroni käy Sonjan kimppuun, kun tämä on kirjoittamassa ilmiantokirjettä. Martti ryntää apuun vakoilutodisteet taskussaan. Tappelussa paroni haavoittaa vahingossa Sonjaa kuolettavasti. Franckin saapuessa tilannetta selvitellään, ja paroni pääsee vapaaksi vieritettyään syyt Martin niskoille. Martti pääsee pälkähästä, kun ilmiantokirje luetaan imupaperista peilin avulla. Paroni saa Sabinan mukaansa valehtelemalla tämän isän sairastuneen vakavasti. Epäluuloinen Sabina ottaa mukaansa pistoolin. Paroni ja Sabina pakenevat kaupungista ratsain paronin maatalolle, missä odottaa lentokone. Martti lähtee takaa-ajoon, mutta perillä hänet vangitaan kellariin. Paroni asentaa helvetinkoneen räjähtämään kymmenen minuutin päästä, mutta kun paroni pidätetään, Martti vapautetaan ja hän tekee pommin vaarattomaksi.

Korpraali Kari ja hänen morsiamensa palkitaan mitalein paraatikentällä katselmuksessa. Eversti Franck lupaa puheessaan, että jääkärit saavat vapauttaa synnyinmaansa vuosisataisen vihollisen ikeestä. Jääkärit kohottavat kolminkertaisen eläköön-huudon vapaalle ja itsenäiselle Suomelle.

Elokuvan Jääkärin uni -nimellä tunnetussa loppukohtauksessa sadat ratsumiehet hyökkäävät hurjassa rynnäkössä tulta, savua ja räjähdyksiä kiehuvan taistelukentän läpi sapelit heiluen, samalla kun Jääkärimarssi soi ja Jääkäripataljoonan lippu liehuu kaiken yllä varjokuvana.

Ulkopolitiikka vaikutti Moskovan välirauhan jälkeen valtion elokuvatarkastamon toimintaan. Neuvostoliiton painostus kulttuurin alueella vaikutti ensin teatterin kautta. Neuvostoliiton Helsingin lähetystö puuttui nootilla 5. joulukuuta 1948 kahteen teatterinäytelmään, joista toinen oli ”vihamielinen ja revanshihenkinen” Jääkärin morsian, jonka tekstiä oli sensuroitu etukäteen. Nootti kehotti Suomen hallitusta ehkäisemään sekä pahaa tarkoittavat että Neuvostoliiton ja Suomen suhteita vahingoittavat esiintymiset. Ulkoministeri Carl Enckell vastasi noottiin 22. joulukuuta ja ilmoitti teattereiden poistaneen näytelmät ohjelmistosta.^[5]

Työkansan Sanomat nosti esiin 17. joulukuuta 1948 esille myös Jääkärin morsian -elokuvan, joka oli lehden mielestä neuvostovastainen. Pravda huomioi tämän ja otsikoi lehdessään kaksi päivää myöhemmin Suomen jatkavan neuvostovastaisten elokuvien esitystä. Pravdan julkaisun jälkeen ulkoministeriö kehotti opetusministeriötä kiinnittämään huomiota elokuviinkin. Opetusministeri Reino Oittinen määräsi 20. joulukuuta 1948 elokuvatarkastamon kieltämään elokuvan, ja tarkastamo kielsi sen 9. tammikuuta 1949.^[6]

Elokuvatarkastamon mielestä elokuvassa ei vuoden 1955 jälkeen ollut erityistä kiellettävää. Näytelmää esitettiin ympäri Suomea siistittynä versiona. Elokuva pysyi kiellettynä, vaikka Risto Orko yhtiöineen esittikin sen vapauttamisen puolesta sekä suullisia että kirjallisia vetoomuksia. Kiellon perustelu oli siirtynyt vuonna 1955 elokuvatarkastamolta ulkoministeriölle, jonka mukaan elokuvan vapauttamisen myötä tarkastamo joutuisi tarkastamaan uudelleen hankalampia kieltotapauksia, mistä seuraisi kielteistä julkisuutta. Perusteluja elokuvan kieltämisen syistä ei annettu julkisuuteen. Vuonna 1964 ulkoministeriö vältti uudelleentarkastuksen ilmoittamalla, että sotaa edeltävien aikojen elokuvien vapauttaminen voisi tuoda Suomen kannalta epäedullisia ulkopoliittisia johtopäätöksiä paitsi Suomessa myös ulkomailla. Ulkoministeriön mielestä tällaisten elokuvien salliminen voitaisiin tulkita vanhentuneiden ulkopoliittisten asenteiden herättämiseksi uudelleen.^[7]

Jääkärin morsian esitettiin 1960-luvulla julkisesti vain kahdesti, ja elokuvatarkastamo vapautti elokuvan vasta elokuussa 1986. Elokuva sai uusintaensi-illan Helsingissä helmikuussa 1987, ja televisiossa se esitettiin ensi kerran 1989.^[8]

• Jari Sedergren: Taistelu elokuvasensuurista: valtiollisen elokuvatarkastuksen historia 1946–2006. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-812-1
• Yle.fi: Jääkärin morsian (1938) (toimimaton linkki; Arkistoitu versio)