Indiana Jones ja viimeinen ristiretki

Indiana Jones ja viimeinen ristiretki
Indiana Jones and the Last Crusade
Ohjaaja	Steven Spielberg
Käsikirjoittaja	Jeffrey Boam
Tarina	George Lucas Menno Meyes
Tuottaja	Robert Watts George Lucas Frank Marshall Arthur F. Repola
Säveltäjä	John Williams
Kuvaaja	Douglas Slocombe
Leikkaaja	Michael Kahn
Tuotantosuunnittelija	Elliot Scott
Pukusuunnittelija	Anthony Powell Joanna Johnston
Pääosat	Harrison Ford Denholm Elliot Alison Doody John Rhys-Davies Julian Glover River Phoenix Sean Connery
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö	Lucasfilm Ltd.
Levittäjä	Paramount Pictures
Ensi-ilta	1989-05-2424. toukokuuta 1989 (Yhdysvallat) 1989-09-1515. syyskuuta 1989 (Suomi)
Kesto	127 minuuttia
Alkuperäiskieli	englanti
Budjetti	55 364 887 $
Tuotto	474 170 000 $
Edeltäjä	Indiana Jones ja tuomion temppeli
Seuraaja	Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Indiana Jones ja viimeinen ristiretki (engl. Indiana Jones and the Last Crusade) on 24. toukokuuta 1989 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen seikkailuelokuva ja ilmestymisjärjestyksessä kolmas Indiana Jones -elokuva. Elokuvan on ohjannut Steven Spielberg, ja sen pääosissa nähdään Harrison Ford, Sean Connery, Alison Doody, John Rhys-Davies, Denholm Elliot, Julian Glover ja River Phoenix. Elokuvan ensi-ilta Suomessa oli 15. syyskuuta 1989.

Elokuva alkaa vuoden 1912 Utahiin sijoittuvalla prologilla, jossa 13-vuotias partiolaispoika Indiana Jones (River Phoenix) varastaa haudanryöstäjiltä konkistadori Francisco Vásquez de Coronadolle kuuluneen koristeellisen ristin. Junavaunussa piilotellessaan pojalle kehittyy käärmeiden pelko ja hän saa ruoskan käyttöä harjoitellessaan arven leukaansa. Kotiin palattuaan Indiana joutuu seriffin pyynnöstä palauttamaan ristin haudanryöstäjille, joista yksi antaa pojalle oman huopahattunsa osoituksena tämän rohkeudesta. Hatusta tulee käärmekammon, ruoskan ja arven tavoin yksi Indiana Jonesin tunnuspiirteistä. Elokuva jatkuu vuodesta 1938, jolloin 39-vuotias Indiana (Harrison Ford) varastaa ristin takaisin itselleen ja lahjoittaa sen Marcus Brodyn museolle.

Vauras antiikkiesineiden keräilijä Walter Donovan kutsuu Indianan vierailulle kotiinsa ja kertoo palkanneensa hänen isänsä, Henry Jones vanhemman, etsimään Graalin maljaa. Isä on kuitenkin kadonnut. Donovanin pyynnöstä Indiana ja Marcus Brody matkustavat Venetsiaan, jossa he tapaavat Donovanille työskentelevän tohtori Elsa Schneiderin. Isän päivänkirjaan tehtyjen merkintöjen avulla Indiana ja Elsa löytävät entisen kirkon lattian alta salareitin, joka johtaa muinaisiin katakombeihin. Katakombeissa on ritarin hauta-arkku ja sen päällä kilpi, jonka kirjoituksen perusteella maljan sijainti voidaan päätellä. Maljan salaisuutta suojeleva salaseura nimeltä Ristimiekan veljeskunta hyökkää kaksikon kimppuun. Takaa-ajon jälkeen salaseuran johtaja Kazim kertoo, että Henry Jones on vankina Brunwaldin linnassa Itävallan ja Saksan välisellä rajalla.

Hotellissa Indiana ja Brody päättelevät kilven kirjoituksesta, että Graalin malja on kätkössä Puolikuun kanjonissa, joka sijaitsee Turkin İskenderunissa. Brody lähtee Turkkiin Indiana Jonesin liittolaisen Sallah Mohammed Faisel el-Kahirin luokse. Turkissa kaksi Gestapon agenttia kuitenkin vangitsevat Brodyn.

Indiana ja Elsa matkustavat Brunwaldin linnaan. Linnassa kuitenkin paljastuu, että Elsa ja Donovan työskentelevät natseille, jotka suunnittelevat hyödyntävänsä maljaa maailmanvalloitukseen. Elsa vie Henry Jonesin päivänkirjan Saksaan. Jonesit onnistuvat lopulta pakenemaan SS-eversti Vogelin sotilailta ja saapuvat natsien paraatiin Berliinissä, jossa Indiana vie Elsalta isänsä päiväkirjan. Jonesit pakenevat Saksasta Turkkiin ensin ilmalaivan ja sitten lentokoneen kyydissä samalla, kun kaksi hävittäjää hyökkäävät heidän kimppuunsa.

Turkissa Sallah ja Jonesit jäljittävät Brodyn. Ristimiekan veljeskunta väijyttää natsien ja Brodyn saattueen, mutta hyökkäys epäonnistuu ja Kazim miehineen saa surmansa. Natsit vangitsevat sekä Henryn että Brodyn panssarivaunuun. Indiana onnistuu pelastamaan isänsä ja ystävänsä, mutta joutuu kaksintaisteluun eversti Vogelin kanssa. Taistelun päätteeksi panssarivaunu ja Vogel syöksyvät rotkoon.

Indiana, Henry, Sallah ja Brody siirtyvät Puolikuun kanjoniin. He löytävät muinaisen temppelin ja joutuvat siellä natsien väijyttämiksi. Donovan ampuu Henry Jonesia ja vaatii, että Indiana etsii Graalin maljan temppelistä, koska Henryn henki voidaan pelastaa vain maljan voimilla: Graalin maljasta juominen muuttaa ihmisen kuolemattomaksi. Isänsä päiväkirjan vihjeiden ansiosta Indiana selviytyy kolmesta vaativasta ansasta ja saapuu kammioon, jota vartioi ritari ja jossa Graalin malja on piilossa satojen muiden maljojen joukossa. Kun Elsa ja Donovan saapuvat kammioon, Elsa ojentaa Donovanille koristeellisen kultamaljan ja Donovan juo siitä. Malja osoittautuu vääräksi, ja Donovan vanhenee muutamassa sekunnissa satoja vuosia, kuihtuu luurangoksi ja lopulta murenee tomukasaksi. Indiana valitsee aidon maljan ja pelastaa isänsä hengen.

Ritarin varoituksesta välittämättä Elsa yrittää viedä maljan pois temppelistä. Syntyy maanjäristys, jonka aikana Elsa jää roikkumaan lattiaan haljenneen kuilun reunalle. Hän putoaa kuiluun yrittäessään yltää maljaan. Hetken päästä myös Indiana tavoittelee maljaa, mutta luopuu yrityksestä isänsä kiellon takia. Rakennus romahtaa lopullisesti miesten juostessa pakoon. Nelikko lähtee kanjonista ja ratsastaa hevosten selässä kohti auringonlaskua.

Koska synkkä Tuomion temppeli oli saanut kriitikoilta kielteisemmän vastaanoton kuin Kadonneen aarteen metsästäjät, Lucas päätti vuonna 1985 alkaessaan käsikirjoittaa kolmatta Indiana Jones -elokuvaa, että se palaisi takaisin ensimmäisen osan kevyempään tunnelmaan.^[2] Alun perin Spielberg ei innostunut tarinakokouksissa esille tulleesta ideasta, jossa ehdotettiin Graalin maljan etsintää elokuvan aiheeksi, koska se toi hänelle mieleen elokuvan Monty Pythonin hullu maailma.^[2][3] Lucaskin kiinnostui enemmän jo Tuomion temppelin käsikirjoitusvaiheessa esitetystä kiinalaiseen mytologiaan liittyvästä Apinakuningas-seikkailusta.^[2][3] Ideasta kuitenkin luovuttiin ja käsikirjoittajat palasivat takaisin Graalin maljan pariin. Spielberg piti aihetta edelleen tylsänä, ja Lucas keksi liittää siihen itse keksimänsä legendan, jonka mukaan Graalista juominen toisi ikuisen elämän.^[2] George Lucas ja Jeffrey Boam kirjoittivat lopullisen käsikirjoituksen, jossa esiteltiin Henry Jones, Indiana Jonesin isä, keskiajan kirjallisuuden ja Graalin myytin asiantuntija.^[2] Hahmo oli Spielbergin keksimä, sillä kaikesta huolimatta Graalin etsintä oli hänestä tylsä lähtökohta tarinalle. Hän on kertonut sen sijaan halunneensa tehdä Graalin etsinnästä metaforan isälle ja pojalle, jotka etsivät toisiaan ja lopulta löytävät toisensa Graalin avulla.^[4]

Lucas ei pitänyt siitä, että Spielberg valitsi Henry Jonesin rooliin Sean Conneryn, koska hänestä tuli Lucasille mieleen vain James Bond.^[4] Spielberg sen sijaan vaati Conneryn palkkaamista, koska Spielbergin alkuperäinen idea seikkailuelokuvasta oli alun perin saanut alkunsa juuri Bondista.^[5] Connery oli imarreltu, kun häntä pyydettiin rooliin, ja ennen roolinsa virallistamista hän kysyi Spielbergiltä ”onko tämä Indiana Jones kohtaa James Bondin?”.^[2] Kun Viimeinen ristiretki valmistui vuonna 1989, kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun joku Indiana Jonesin sukulainen esiteltiin.

Elokuvan tunnetuimpia kuvauspaikkoja oli Petran kalliokaupunki, jossa kuvattiin elokuvan loppukohtaus. Paikalle matkanneiden turistien määrät kasvoivat elokuvan ilmestyttyä.^[1] Elokuvan loppuun Spielberg liitti kohtauksen, jossa Indiana Jones ratsastaa auringonlaskuun symboliksi siitä, että sarja oli saatettu päätökseen.^[6]

Kun elokuva julkaistiin, se oli kassatuloiltaan vuoden 1989 toiseksi menestynein elokuva Pohjois-Amerikassa häviten Tim Burtonin Batmanille. Maailmanlaajuisesti Viimeinen ristiretki oli kuitenkin vuoden tuottoisin 474 170 000 dollarin lipunmyynnillä.^[7]

Elokuvalla on 89% ”tuore” arvosana Rotten Tomatoes -sivustolla.^[8] Spielberg kertoo, että nähdessään Viimeisen ristiretken teatterissa hän kuuli yleisön nauravan enemmän kuin muissa Indiana Jones -sarjan elokuvissa, ja siksi hän itse pitää elokuvaa sarjan hauskimpana.^[4] Silti elokuva jakoi ilmestyessään arvostelijoiden mielipiteet. Washington Post arvosteli elokuvan kahdesti: ensimmäisessä arvostelussa 24. toukokuuta 1989 Hal Hinson kutsui sitä "pelkäksi takaa-ajoksi ja tylsän näköiseksi", vaikka kehuikin Fordin ja Conneryn rooleja. Hinson myös lisäsi, että Indianan hahmon aiempia elokuvia tarkempi poisti hahmon mystisyyden.^[9] Kaksi päivää myöhemmin lehti julkaisi Desson Howen positiivisen arvostelun, jossa hän kehui elokuvan seikkailua ja toimintaa sekä isä-poika-suhteen temaattista syvyyttä.^[10]

Elokuva voitti Oscar-palkinnon äänitehosteistaan, minkä lisäksi se oli ehdolla myös kahdessa muussa kategoriassa: paras musiikki ja äänitys.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Indiana Jones ja viimeinen ristiretki Wikimedia Commonsissa

• Elokuvan viralliset kotisivut
• Indiana Jones ja viimeinen ristiretki IndyVillessä