Huugo Jalkanen
Huugo Felix Jalkanen (24. lokakuuta 1888 Koski Hl. – 22. kesäkuuta 1969 Helsinki) oli suomalainen runoilija, kriitikko, kääntäjä ja toimittaja. Hän sai professorin arvonimen vuonna 1959.
Henkilöhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jalkasen vanhemmat olivat puutarhuri Ananias Jalkanen ja Emma Lind. Hän tuli ylioppilaaksi 1908 ja valmistui filosofian maisteriksi 1914. Jalkanen toimi Uuden Suomen kirjallisuus- ja teatteriarvostelijana 1926–1958, samoin kuin lehden kulttuuriosaston toimittajana vuodesta 1942. Jalkanen kuului Suomen Kirjailijaliiton johtokuntaan vuosina 1924–1927 ja 1929–1953 sekä toimi sen sihteerinä 1940–1949[1]. Vuosina 1924–1946 hän toimi Suomen Näytelmäkirjailijaliiton sihteerinä ja vuosina 1946–1965 puheenjohtajana[2]. Jalkanen oli teatterilehti Naamion toimittaja 1930–1940 ja Yleisradion dramaturgi 1935–1942.[3]
Jalkasen puoliso oli opetusneuvos Hilma Jalkanen, o.s. Syvälahti.[3] Heidät on haudattu Honkanummen hautausmaalle. Heidän poikansa oli miekkailija Kauko Jalkanen, ja taikuri Jussi Jalkanen puolestaan on Kauko Jalkasen poika.
Kirjallinen tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jalkanen käytti runoissaan vapaamuotoista mittaa jo vuonna 1912. Häntä pidetään tässä suhteessa uranuurtajana Suomessa, joskin hän käytti myös perinteisiä runomittoja vapaamuotoisten runojen rinnalla. Jalkasen tuotantoon sisältyy lisäksi näytelmiä ja kuunnelmien käsikirjoituksia. Hän myös suomensi useita teoksia.[4]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kevät, runokokoelma. 1912
- Rakkausuhri, runokokoelma. 1914
- Jokamies, näytelmä. 1916
- Elämän helle, runokokoelma. 1919
- Musta nainen: piirteitä taiteilijan elämästä, romaani. 1919
- Esseitä ja arvosteluja. 1919[3]
- Nuori Marius: viisinäytöksinen murhenäytelmä. 1920
- Elämän viisautta. 1920[3]
- Pyhä yö: joulumysteriö. 1924. (musiikin sovittanut Armas Maasalo)
- Prinsessa Cecilia, radiokuunnelma. 1936
- Pyhä mysteeri, radiokuunnelma. 1940
- Verisynti: kaksiosainen kilvoittelu hyvästä ja pahasta, elämästä ja kuolemasta, näytelmä. 1950
- Kotipihlaja, kaksinäytöksinen näytelmä. 1952
- Aavelaiva, radiokuunnelma. 1955
- Yösielu, viisinäytöksinen näytelmä. 1956
- Kirjallinen kevät. Kuvauksia ja muistelmia Suomen Kirjailijaliiton vaiheista. WSOY 1956[5]
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bergbomin kirjallisuuspalkinto, 1951
- Suomen näyttämötaiteen kultainen kunniamerkki.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Päijät-Häme wiki (Viitattu 5.8.2015)
- Verho, Urho: ”Huugo Jalkanen”, Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan : suomalaisten kirjailijain elämäkertoja, s. 595-605. Helsinki: WSOY, 1954.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kai Häggman: Kivelle perustettu. Suomen Kirjailijaliitto 1897-2017. Otava 2017, s. 534–535.
- ↑ Inkeri Kilpinen (toim.): Suomen näytelmäkirjailijaliitto, jäsenmatrikkeli 1921 1921–1981.
- ↑ a b c d Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan, s. 595. WSOY 1954.
- ↑ Juhani Kohonen ja Risto Rantala (toim.): Suomalaisia kirjailijoita. Otava 2004, s. 76.
- ↑ Suomen Kirjailijat 1809-1916. SKS 1993, s. 297.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
