Hollywoodin musta lista

Hollywoodin musta lista, tai oikeammin viihdeteollisuuden musta lista, oli 1940-luvun loppupuolelta alkaen laadittu luettelo käsikirjoittajista, näyttelijöistä, ohjaajista, muusikoista ja muista viihdealan ammattilaisista, joiden ottaminen työsuhteeseen kiellettiin Yhdysvalloissa heidän todellisen tai oletetun vasemmistolaisen vakaumuksensa takia.^[1] Kylmään sotaan ja mccarthyismiin liittyvien vainoharhojen takia monet taiteilijat joutuivat pannaan, koska heidän arveltiin tuntevan sympatiaa Yhdysvaltain kommunistista puoluetta kohtaan.

Monet listalle joutuneet henkilöt olivat kommunistisen puolueen jäseniä, kuten esimerkiksi Lester Cole^[2], Albert Maltz^[3] ja John Howard Lawson.^[4] Osa joutui listalle joko julkisuuteen antamien lausuntojen perusteella tai koska heidän tuttavapiiriinsä kuului puolueen jäseniä. Listalle joutui myös henkilöitä liberaalien aatteidensa takia; he esimerkiksi kannattivat eläinten oikeuksia tai humanitaarisia liikkeitä.^[1]

Kommunistien uskottiin laittavan elokuviin kumouksellisia viestejä ja syrjivän eri mieltä olevia työtovereita. Kauaskantoisempana huolena oli, että kommunistit mustamaalaisivat kansainväliseen levitykseen jaettavissa elokuvissaan Yhdysvaltoja.^[5]

Monet todistamaan kutsutut henkilöt vastasivat kysymyksiin itsestään, mutta eivät suostuneet kertomaan muiden osallisuutta. Osa kielsi tuntemasta yhtäkään puolueen jäsentä, osa yritti vähätellä suhteistaan puolueeseen tai sen jäseniin. Jos todistaja kieltäytyi antamasta nimiä, hänet automaattisesti luokiteltiin syylliseksi, sillä edes kymmenen vuoden poissaolo puolueesta tai muut antikommunistiset toimet eivät riittäneet todistamaan, että henkilö oli uskollinen Yhdysvalloille. Todistajat jaettiin "ystävällisiin" ja "epäystävällisiin". Ystävälliset todistajat vastasivat itseään ja muita koskeviin kysymyksiin. Todistettuaan heidän nimensä poistettiin listalta ja he saivat palata Hollywoodiin töihin omalla nimellään. Epäystävälliset todistajat, jotka kieltäytyivät yhteistyöstä, tuomittiin kongressin halventamisesta sakkoihin ja vankeuteen.^[6]

Vuonna 1947 House Un-American Activities Committee (HUAC) käynnisti kuulemiset, joissa selvitettiin kommunistien osallisuutta elokuvateollisuudessa. Yhtenä komitean jäsenenä oli republikaanipoliitikko Richard Nixon. Ystävällisinä todistajina toimivat muiden muassa Gary Cooper ja Ronald Reagan.^[7] Reaganin mukaan Hollywood oli suuri maailmanlaajuinen propagandatukikohta taistelussa kommunismia vastaan.^[8] Kuulusteluihin joutuneet "Hollywoodin kymmenikkönä" (The Hollywood Ten) tunnetut Herbert Biberman, Lester Cole, Albert Maltz, Adrian Scott, Samuel Ornitz, Dalton Trumbo, Edward Dmytryk, Ring Lardner Jr., John Howard Lawson ja Alvah Bessie kieltäytyivät vastaamasta heihin kohdistuneisiin syytöksiin vedoten Yhdysvaltain perustuslain ensimmäiseen lisäykseen. HUAC ja oikeusistuimet eivät hyväksyneet heidän puolustustaan ja heidät tuomittiin kongressin halventamisesta 6–12 kuukauden vankeusrangaistuksiin. Samalla he joutuivat mustalle listalle.^[9]

Mustalla listalla olevia henkilöitä vakoiltiin, häirittiin, halvennettiin ja kohdeltiin yhteiskunnan hylkiöinä. Listalla olevien henkilöiden työnsaanti vaikeutui, ja he käyttivätkin erilaisia keinoja työskennelläkseen pannasta huolimatta. Esimerkiksi käsikirjoittajat käyttivät salanimiä tai jonkun ystävänsä nimeä töissään. Salanimiä oli kuitenkin vaihdettava useasti, sillä tuottajat tarkastivat uusien käsikirjoittajien taustat, että oliko heillä kytköksiä kommunistiseen puolueeseen tai olivatko he mustalla listalla olevien henkilöiden "julkisivuna". Muutamat tuottajat hyväksyivät tietoisesti kiellettyjen henkilöiden käsikirjoituksia, koska he halusivat auttaa ahdingossa olevia ystäviään ja taistellakseen epäoikeudenmukaista listaa vastaan.^[6]

Listalle joutui yli 300^[9] henkilöä, kunnes se 1960-luvun alkuun mennessä onnistuttiin lakkauttamaan.^[10] Dalton Trumbo oli ensimmäinen mustalla listalla oleva käsikirjoittaja, joka käytti omaa nimeään elokuvassa kirjoittaessaan ensi-iltansa vuonna 1960 saaneen Spartacuksen, joka perustuu myös mustalla listalla olleen Howard Fastin samannimiseen romaaniin.^[9]

Listasta oli suurta haittaa monen kuuluisuuden uralle.^[10] Esimerkiksi elokuvaohjaaja Joseph Loseyn työskentelyä se hankaloitti vielä Britanniassakin hänen paettuaan Lontooseen jatkamaan uraansa.

• Alvah Bessie, käsikirjoittaja
• Herbert Biberman, käsikirjoittaja-ohjaaja
• Lester Cole, käsikirjoittaja
• Edward Dmytryk, käsikirjoittaja
• Ring Lardner, Jr., käsikirjoittaja
• John Howard Lawson, käsikirjoittaja
• Albert Maltz, käsikirjoittaja
• Samuel Ornitz, käsikirjoittaja
• Adrian Scott, käsikirjoittaja-tuottaja
• Dalton Trumbo, käsikirjoittaja

• Red Channels: The Report of Communist Influence in Radio and Television

• Polonsky, Abraham: ”Kuinka mustalista toimi”. Filmihullu 5/1976.
• Rosefelt, Reid: ”Hollywoodin kymmenikön outo tapaus: selluloidikapina”. Filmihullu 5/1976.
• Ryskind, Allan H.: Hollywood Traitors : Blacklisted Screenwriters : Agents of Stalin, Allies of Hitler. Washington, DC : Regnery History, 2015. ISBN 9781621572060.
• Salo, Matti: ”Hiljaiset amerikkalaiset”, luettelo salanimillä tehdyistä Hollywood-käsikirjoituksista mustan listan ajoilta. Filmihullu 4/1977.