Henry Paulson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Henry Paulson
Yhdysvaltain 74. valtiovarainministeri
Presidentti George W. Bush
Edeltäjä John W. Snow
Seuraaja Timothy F. Geithner
Henkilötiedot
Syntynyt28. maaliskuuta 1946 (ikä 78)
Palm Beach, Florida, Yhdysvallat
Puoliso Wendy Judge
Lapset 2
Tiedot
Puolue republikaanit
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Henry Merritt "Hank" Paulson Jr. (s. 28. maaliskuuta 1946) on yhdysvaltalainen investointipankkiiri ja poliitikko, joka toimi George W. Bushin hallinnon valtiovarainministerinä heinäkuusta 2006 tammikuuhun 2009. Hän on myös Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) johtokunnan jäsen ja entinen Goldman Sachsin johtokunnan puheenjohtaja ja toimitusjohtaja.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paulson syntyi Palm Beachillä Floridassa. Hän kävi high schoolin Barringtonissa Illinois’ssa ja opiskeli englantia eliittiyliopisto Dartmouth Collegessa. Vuonna 1970 hän suoritti myös MBA-tutkinnon Harvard Business Schoolissa.

Paulson työskenteli 1970–1972 Pentagonissa apulaispuolustusministerin henkilökunnassa. Hän oli myös Richard Nixonin hallinnon sisäasioiden neuvonantaja John Ehrlichmanin apulainen 1972–1973. Ehrlichman tuomittiin vankilaan Watergate-skandaalissa.

Vuonna 1974 Paulson meni Goldman Sachsin palvelukseen ja työskenteli Chicagon konttorissa. 1980-luvulla hän johti sijoitustoimintaa keskilännessä. Vuonna 1998 Paulson nousi pankin toimitusjohtajaksi. Hän ansaitsi useina vuosina kymmeniä miljoonia dollareita pankin palveluksessa, ja hänen omaisuudekseen on arvioitu 700 miljoonaa. Hän rakensi suhteita erityisesti Kiinan johtoon vieraillen maassa yli 70 kertaa.lähde?

Valtiovarainministerinä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

George W. Bush nimitti Paulsonin John Snow’n seuraajaksi valtiovarainministerin virkaan 30. toukokuuta 2006, minkä kongressi vahvisti 3. heinäkuuta. Valtiovarainministerinä Paulson joutui kohtaamaan syksyn 2008 talousromahduksen seuraukset. Paulsonia arvosteltiin siitä, että hän päästi investointipankki Lehman Brothersin konkurssitilaan 15. syyskuuta 2008. Pankin konkurssi johti laajaan epävarmuuteen pankkien välisillä lainamarkkinoilla ja pakotti valtiot antamaan niille takuut. Matt Taibbi kirjoitti artikkelissaan Rolling Stone -lehdessä, että Paulson oli pelastanut Bear Stearnsin muutamia kuukausia aiemmin, kuten myös Fannie Maen ja Freddie Macin, mutta antoi silti Goldman Sachsin viimeisen merkittävän kilpailijan Lehman Brothersin mennä konkurssiin. Lehman Brothersin kaatumisen jälkeisenä päivänä hän järjesti 85 miljardia dollaria vakuutusyhtiö AIG:n pelastamiseen, josta yhtiö maksoi välittömästi 13 miljardia velkojaan Goldman Sachsille.[1]

Paulson laati Ben Bernanken ja Christopher Coxin kanssa pankeille 700 miljardin dollarin avustuspaketin, niin sanonut Paulsonin suunnitelman, jolla oli tarkoitus ostaa niiltä epävarmoja saatavia. Lakiesitys ei mennyt läpi ensimmäisellä kerralla, vaan kaatui 29. syyskuuta alahuoneen äänestyksessä. Lakiesitys tuotiin toiseen äänestykseen ja hyväksyttiin senaattissa 1. lokakuuta ja alahuoneessa 3. lokakuuta. H.R. 1424:n läpimenon jälkeen Paulsonista tuli United States Emergency Economic Stabilization Fundin johtaja. Myöhemmin ilmoitettiin, ettei varoja käytetä kuten aiemmin aiottiin, vaan liittovaltio ostaa 250 miljardilla yhdeksän suurimman pankin osakkeita. Valtion hankkimat osakkeet ovat kuitenkin äänivallattomia.[2] Paulsonin suunnitelma ei myöskään asettanut rajoituksia pankkien osinkojenmaksulle, kuten Euroopassa[3][4], ja viidenneksen 125 miljardin summasta arveltiin päätyvän ensimmäisen vuoden aikana osinkoina pankkien omistajille, noin 250 miljoonaa niiden johtajille.[5][6]

  1. Taibbi, Matt: The Great American Bubble Machine Rolling Stone. 5.4.2010. Viitattu 14.9.2016. (englanniksi)
  2. Bush Outlines $250B Bank Share Buy-Up CBS News. 31.10.2008. Viitattu 14.9.2016. (englanniksi)
  3. Winnett, Robert: Banks in bail-out scheme cannot pay dividends for five years under EU law The Telegraph. 16.10.2008. Viitattu 14.9.2016. (englanniksi)
  4. Osborne, Hilary: Shareholders lose dividends under banking bail-out plan The Guardian. 13.10.2008. Viitattu 14.9.2016. (englanniksi)
  5. Scharfstein, David S. & Stein, Jeremy C.: This Bailout Doesn’t Pay Dividends The New York Times. 20.10.2008. Viitattu 14.9.2016. (englanniksi)
  6. Appelbaum, Binyamin: Banks to Continue Paying Dividends The Washington Post. 30.10.2008. Viitattu 14.9.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]