Gustaf Emil af Hällström

Gustaf Emil af Hällström (17. syyskuuta 1860 Helsinki – 30. marraskuuta 1924 Helsinki) oli suomalainen maanviljelysneuvos ja moninkertainen valtiopäivämies.^{[1] [2]}

Af Hällströmin vanhemmat olivat tilanomistaja Gustaf Alfred af Hällström ja Charlotta Sofia Stenius ja puoliso vuodesta 1884 Anna Elisabet Lilius. Af Hällström tuli ylioppilaaksi Helsingissä 1880 ja valmistui filosofian maisteriksi 1886. Hän toimi Viipurin Uutisten toimittajana 1887–1888 ja Savonlinnan Lyseon historian, suomen kielen ja maantiedon väliaikaisena lehtorina 1889–1891. Hän oli sitten tilanomistaja ja maanviljelijä Vihdissä ja Lappeella, maanviljelysneuvoksen arvon hän sai 1907. Af Hällström omisti Olkkalan kartanon Vihdissä.^[1][3][4] Hän rakensi tiloilleen Vihdissä sahan, vaneeri- ja kalkkitehtaan sekä rakensi Ojakkalan-Olkkalan rautatien.^[2]

Af Hällström oli aatelissäädyssä edustaja valtiopäivillä 1888, 1894, 1897, 1899, 1900, 1904–1905 ja 1905–1906.^{[5][6][7][8][9][10][11]} Hän oli nuorsuomalainen ja oli aatelissäädyssä ensimmäisiä suomen kielen käyttäjiä Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen jälkeen. Hän kuului eräisiin valtion komiteoihin ja oli kunnallislakeja käsittelevän komitean sihteerinä.^{[4] [2]}

Vihdin kunnalliseen elämään af Hällström osallistui toimimalla kuntakokouksen ja kunnallislautakunnan puheenjohtajana, vaivaishoitohallituksen esimiehenä, kirkkoneuvoston jäsenenä ja kansakoulujohtokunnan puheenjohtajana. Hän oli myös Vihdin Säästöpankin isäntien puheenjohtajana ja monet vuodet Vihdin kansanopiston johtokunnan puheenjohtajana. ^[2]

Af Hällström vältti täpärästi punaisten väkivallan sisällissodan aikana, mutta punaiset murhasivat hänen poikansa Eljas af Hällströmin (1887–1918) perheen kodissa 31. tammikuuta 1918.^[4] Hän myi sitten tilansa ja tehdaslaitoksensa sekä muutti Lappeelle, jossa hän aikoi panna pienviljelysmallitalon kuntoon. Tähän hänen voimansa eivät enää riittäneet ja hän asettui silloin vakinaisesti Helsinkiin asumaan.^[2][12]