Fryygia

Fryygia (m.kreik. Φρυγία, Frygia, lat. Phrygia) oli kuningaskunta, joka sijaitsi antiikin aikana Vähän-Aasian keskiylängön luoteisosassa nykyisen Turkin alueella.

Fryygian kuningaskunta sai alkunsa 1100-luvulla eaa. Vähää-Aasiaa hallinneen heettiläisten valtakunnan hajottua. Fryygian keskus oli Gordionin kaupunki Sangariosjoen (nyk. Sakarya) varressa. Tarun mukaan kaupungin perusti Gordieos, jonka sitoman solmun Aleksanteri Suuri vuosisatoja myöhemmin avasi miekallaan.^[1]

Fryygia ja muut heettiläisiä seuranneet pikkuvaltiot muodostivat suurinta osaa Vähästä-Aasiasta hallinneen liittouman. Alueen tärkeimpänä kaupunkina Gordionin kukoistuskautta olivat varsinkin 800- ja 700-luvut eaa. Assyria kuitenkin valloitti alueen itäiset osat 730-luvulla eaa. eikä Fryygian kuninkaan Midaan johtama liittokunta onnistunut valtaamaan niitä takaisin. 690-luvulla eaa. idästä tulleet kimmerialaiset löivät Fryygian ja polttivat Gordionin. Alue joutui sitten Lyydian kuningaskunnan valtaan, kunnes Persia valloitti sen vuonna 546 eaa.^[1] Aleksanteri Suuri valloitti Vähän-Aasian persialaisilta 300-luvulla eaa. Ennen kuin roomalaiset valloittivat Fryygian, se oli Pergamonin kuninkaan alaisuudessa.

Muinaisen Fryygian arkkitehtuuri oli pitkälle kehittynyttä ja veti vertoja myöhemmille kreikkalaisten saavutuksille. Fryygian linnoitetun pääkaupungin Gordionin suurten rakennusten seiniä koristivat taidokkaat geometriset kuviot, jotka kertoivat korkeasta matemaattisesta osaamisesta ja käsityötaidosta.^[2] Fryygialaiset olivat tiiviissä kanssakäymisissä kreikkalaisten kanssa, mistä on osoituksena muun muassa se, että fryygialaiset käyttivät kreikkalaisia kirjaimia.

Fryygia tunnettiin jumalatar Kybelen kotiseutuna.

Fryygialaiset lienevät sama indoeurooppalainen kansa, josta assyrialaisissa piirtokirjoituksissa käytetään nimeä mushki ja Raamatussa Mesek, joka mainitaan Hesekielin kirjassa sotaisana pohjoisen kansana.^[3]