Estrogeenit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Estradioli

Estrogeeni eli naishormoni on yleisnimitys estradiolille (E2) eli 17β-estradiolille, estronille (E1), estriolille (E3) ja sellaisille synteettisille tai puolisynteettisille yhdisteille, joiden rakenne on lähellä luonnollisten estrogeenien rakennetta[1]. Estrogeenejä esiintyy molemmilla sukupuolilla ja ihmisen lisäksi kaikilla selkärankaisilla ja joillain hyönteisillä.

Estrogeenit muodostuvat mieshormoneihin lukeutuvasta testosteronista. Estrogeenit säätelevät naisilla muun muassa kohdun ja limakalvojen toimintaa. Estrogeeni lisää myös ihmisen tunneherkkyyttä[2].

Rasvakudos tuottaa testosteronista aromataasientsyymin avulla estronia[3].

Testosteronista muodostuva estradioli on hedelmällisessä iässä olevan naisen tärkein estrogeeni[4]. Estradioli aiheuttaa pojilla aivojen maskulinisaation[5].

Vaihdevuosien jälkeen estradiolin pitoisuus on pieni ja silloin tärkein estrogeeni on rasvakudoksessa muodostuva estroni[6][4].

Istukan tuottamaa estriolia esiintyy elimistössä etenkin raskauden aikana[7].

Hormonikorvaukseen käytetyissä lääkkeissä käytetään luonnollisia estrogeeneja, jotka saattavat olla eläinperäisiä.[1]. Ehkäisypillereissä käytetään sen sijaan yleensä puolisynteettistä etinyyliestradiolia (EE2), jonka biologinen aktiivisuus on luonnon estradiolia voimakkaampi. Puolisynteettiset estrogeenit on valmistettu luonnollisesta estrogeenista tekemällä vähäinen muutos molekyylin kemialliseen rakenteeseen.[8][9]. Ehkäisypillereiden käyttäminen saa aikaan elimistön oman estradiolintuotannon lakkaamisen[8]. Toisin kuin estradioli, etinyyliestradioli ei hajoa jätevedenpuhdistamoilla, minkä johdosta sitä kulkeutuu luonnonvesiin. Tutkijoiden mukaan luonnonvesiin kulkeutunut etinyyliestradioli voi tehdä uroskaloista naaraskaloja jo niinkin alhaisella pitoisuudella kuin yksi tuhatmiljoonasosa ja puolet Ison-Britannian laaksojokien uroskaloista oli muuttunut naaraiksi vuonna 2016[10].

Luonnolliset ja puolisynteettiset estrogeenit ovat steroideja. Täysin synteettiset estrogeenit ovat fenoleja tai konjugoituja fenoleja, joilla ei ole steroidirakennetta. Synteettinen dietyylistilbestroli (DES) kehitettiin 1930-luvulla ehkäisemään naisten keskenmenoja. Ainetta käytettiin runsaasti neljän vuosikymmenen ajan, kunnes sen vakavat haittavaikutukset huomattiin. Raskauden aikana tapahtuva dietyylistilbestrolin käyttö saattaa aiheuttaa jälkeläisissä sukuelinten epämuodostumia, syöpää ja lisääntymishäiriöitä[9] [11].

Estrogeenien terveysvaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Estradioli lisää mutaatioita ja heikentää mahdollisuutta korjata syntyneitä soluvaurioita lisäten kasvainten riskiä[12]. Rasvakudoksen tuottama estroni sen sijaan suojaa muun muassa luustoa[3].

Luettelo estrogeeneistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Estrogeenit ovat sukupuolisteroideja. Elimistö muodostaa estradiolia testosteronista ja estriolia androstenedionista. Testosteronia ja androstenedionia muodostuu monivaiheisen reaktioketjun kautta kolesterolista. Estriolia muodostuu maksassa estronista ja estradiolista.[6]

Estrogeenejä muodostuu munasarjoissa[13] sekä jonkin verran lisämunuaisissa ja rasvakudoksessa. Nämä elimet tuottavat estrogeenejä eniten noin 13–50 vuoden iän välissä, mutta vähäistä estrogeenien tuotantoa on muinakin ikäkausina. Kuukautisten pysyvän loppumisen jälkeen suurin osa naisen verenkierrossa olevasta estrogeenista on estronia, joka syntyy lihas- ja rasvakudoksessa, maksassa, munuaisessa ja hypotalamuksessa.[14].

Hedelmällisessä iässä olevan naisen elimistön estradiolipitoisuus vaihtelee luontaisesti kuukautiskierron mukaan. Kierron alussa pitoisuus on matala, huippupitoisuus on follikulaarivaiheen lopussa ja pitoisuus laskee ovulaation jälkeen[4]. Estrogeenin määrä vähenee heti synnytyksen jälkeen ja vaihdevuosien aikana. Estradiolitason laskun on päätelty olevan kytköksissä mielialanheilahteluihin: moni nainen on ärtyisä, itkuinen tai muuten apea ennen kuukautisia. Samanlaisia oireita saattaa esiintyä vaihdevuosien alkaessa ja synnytyksen jälkeen (synnytyksen jälkeinen masennus tai "baby blues").

Puberteetti ja estrogeenit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Estrogeenituotannon alkaminen murrosiässä aiheuttaa tytöille valkovuodon, kuukautiskierron ja naisellisten muotojen kehittymisen. Estrogeeni on tärkein maitorauhasen tiehyitä kasvattava hormoni, eli se aiheuttaa rintojen kasvua yhdessä muiden hormonien kanssa.[15] Estrogeeni aiheuttaa murrosiässä myös kohdun kasvua ja emättimen limakalvon muutoksia.[15]

Häpykarvoituksen kasvamisen ja seksuaalisen mielenkiinnon heräämisen aiheuttavat tytölle naishormonien lisäksi mieshormonit eli androgeenit, joita naisen elimistö tuottaa kymmenen kertaa miehen elimistöä vähemmän. Estrogeeneillä on myös arveltu olevan osansa luulevyjen luutumisessa ja pituuskasvun päättymisessä. Esimerkiksi jos kasvuikäinen lapsi saisi jostakin ulkopuolista estrogeenia suuren annoksen ja usein, aiheuttaisi se luulevyjen nopean luutumisen ja kasvun ennenaikaisen päättymisen. Jos lapsi joutuu käyttämään estrogeenihormonivalmisteita esimerkiksi viivästyneen puberteetin hoitoon, tulisikin olla tarkkana estrogeenien annostelussa. Aikainen puberteetti yleensä hieman laskee tyttöjen kasvuennustetta aikaisen estrogeenituotannon lisääntymisen takia.

Estrogeeniä matkivaa bisfenoli A:ta voi erittyä muovisista juomapulloista, milloin yhdiste toimii ksenoestrogeeninä.

Esimerkiksi soijan kasviestrogeenit eivät vaikuta miehiin naishormonien tavoin.[16]

Elintapojen vaikutus elimistön estrogeenipitoisuuteen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkoholin käyttäminen lisää naisen elimistön estrogeenipitoisuutta riippumatta siitä, onko kyse elimistön itse tuottamista estrogeeneistä vai ehkäisypillereissä käytetystä puolisynteettisestä etinyyliestradiolista[17].

  1. a b Ylikorkala, Olavi ja Kauppila, Antti: Naistentaudit ja synnytykset, s. 157. (4., uudistettu painos) Duodecim, 2004. ISBN 978-951-656-165-6
  2. Tämä kaikki tapahtuu, kun ihminen korjaa sukupuoltaan Ilta-Sanomat. 3.7.2021. Viitattu 14.7.2023.
  3. a b Lääkäri Pippa Laukka kertoi tv-ohjelmassa, että light-limujen juominen voi vaikuttaa erektioon – Kysyimme urologilta, onko väite totta. Helsingin Sanomat 23.10.2018. https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005874058.html
  4. a b c Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin tutkimusohjekirja. http://www.huslab.fi/ohjekirja/1366.html
  5. Susanne Björkholm. Väärässä ruumiissa. Helsingin Sanomat 5.5.2009, D2
  6. a b Boron, Walter F. ja Boulpaep, Emile L.: Medical Physiology, s. 1153–1154. (Updated edition) Elsevier Saunders, 2005. ISBN 978-1-4160-2328-9 (englanniksi)
  7. http://Duodecim-terveyskirjasto[vanhentunut linkki]. www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ltt00773
  8. a b Hormonaalisen ehkäisyn mekanismit. http://www.tohtori.fi/?page=1750363
  9. a b Gonadotropiinit ja sukupuolihormonit ja niiden vastavaikuttajat. http://www.medicina.fi/fato/43.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. Fertility Timebomb In Drinking Water Flagged More Than A Decade Ago Is Exploding. 26.10.2016.http://www.ikonlondonmagazine.com/hormones-in-water
  11. Hormonaalisia haitta-aineita koskeva yhteisön strategia aineet, joiden epäillään vaikuttavan ihmisten ja luonnonvaraisten eläinten hormonijärjestelmien toimintaan. KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE. KOM(1999)706
  12. Lisääntyykö vai väheneekö syöpävaara estrogeenihoidolla? www.duodecimlehti.fi. Viitattu 27.3.2022.
  13. http://yle.fi/akuutti/arkisto2002/140502.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. Eeva-Marja Rutanen ja Olavi Ylikorkala 2004: Vaihdevuosien hormonihoito. Kapseli 33. https://web.archive.org/web/20090617090703/http://www.nam.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/laakelaitos/embeds/kapseli_kapseli_33.pdf
  15. a b Boron, Walter F. ja Boulpaep, Emile L.: Medical Physiology, s. 1120–1121. (Updated edition) Elsevier Saunders, 2005. ISBN 978-1-4160-2328-9 (englanniksi)
  16. Hyvä hormonitoiminta pitää pirteänä ja seksuaalisesti halukkaana, Helsingin Sanomat 6.8.2015. (Arkistoitu – Internet Archive)
  17. THE EFFECTS OF MODERATE ALCOHOL CONSUMPTION ON FEMALE HORMONE LEVELS AND REPRODUCTIVE FUNCTION. Jan Gill. http://alcalc.oxfordjournals.org/content/35/5/417

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]