Emil Elo (liikemies)
| Emil Elo | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. helmikuuta 1896 Porvoo |
| Kuollut | 23. joulukuuta 1944 (48 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Uran tiedot | |
| Laji | hiihto, yhdistetty, mäkihyppy, yleisurheilu, autourheilu |
| Seura | HKV, Jyry |
Emil Arvid Elo (17. helmikuuta 1896 Porvoo – 23. joulukuuta 1944 Helsinki) oli suomalainen liikemies ja urheilija. Hän omisti vaatetusliike Emil Elo Oy:n ja harrasti monipuolisesti urheilua. 1920-luvulla Elo tunnettiin hiihtäjänä ja yleisurheilijana, joka saavutti useita palkintosijoja työläisolympialaisten talvi- ja kesäkisoissa. Myöhemmin Elo kilpaili vielä autourheilijana.[1]
Liikemiehenä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elo perusti vuonna 1920 puolisonsa Ainon kanssa Emil Elo Oy:n asusteliikkeen ja paitatehtaan. Sen pääliike oli pitkään Mikonkatu 13:ssa ja myymälöitä oli myös muualla Helsingissä.[2] Elon liikekumppaneihin kuuluivat muun muassa työläistaustaiset urheilumiehet Kalle Kaihari ja Karl A. Ebb.[3] Vuonna 1960 Suomen suurimmasta solmioita valmistaneesta yrityksestä Ebb-Solmio Oy:stä tuli Emil Elon tytäryhtiö.[2]
Elo kuoli pitkäaikaisen sairauden jälkeen 48-vuotiaana joulukuussa 1944.[1] Hänen kuolemansa jälkeen toimitusjohtajana oli pariskunnan poika Eino Elo ja yhtiö jatkoi 1970-luvun loppuun saakka.[2]
Urheilu-ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin Jyryä edustanut Elo kilpaili murtomaahiihdon ohella mäkihypyssä ja yhdistetyssä. 1920-luvun alkupuolella häntä pidettiin Työväen Urheiluliiton parhaana yhdistetyn hiihtäjänä.[4] Elo oli aktiivinen murtomaahiihdon puolestapuhuja, jonka ansiosta TUL:ssa luovuttiin vuosikymmenen puolivälin jälkeen vanhan tasamaahiihdon harrastamisesta.[5] TUL:n mestaruuksien ohella Elo voitti vuonna 1925 Schreiberhaun työläisolympialaisissa 4 km estehiihton sekä 10 km murtomaahiihdon ja sijoittui yhdistetyssä neljänneksi.[6][7]
Myöhemmin Elo oli yksi suomalaisen pujottelun uranuurtajista.[1] Vuonna 1941 hän oli perustamassa maan ensimmäistä alppihiihtoseuraa Slalom-Seuraa yhdessä K. A. Ebbin ja Aarre Paanasen kanssa.[8]
Yleisurheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleisurheilijana Elo edusti aluksi Helsingin Kisa-Veikkoja, kunnes siirtyi sisällissodan jälkeen työläisseura Jyryyn. 1920-luvulla hän oli Jalmari Etholénin ohella TUL:n lahjakkaimpia pikajuoksijoita. Viestit mukaan lukien Elo saavutti yhteensä 16 TUL:n mestaruutta.[3] Vuonna 1923 hän juoksi 100 metriä aikaan 11,4.[9] Samana vuonna Elo kilpaili ensimmäisenä Suomesta lähetettynä urheilijana Neuvostoliitossa, jossa hän voitti Leningradissa järjestetyissä kilpailuissa 100, 200 ja 400 metrin matkat.[4][10]
Vuonna 1925 Elo osallistui Frankfurt am Mainin työläisolympialaisiin. Hän ei yllättäen selvinnut 100 metrin finaaliin, mutta sijoittui toiseksi 200 ja 400 metrillä. Lisäksi Elo kuului TUL:n 10×100 metrin viestin voittaneeseen joukkueeseen.[11][12] Vuotta myöhemmin hän loikkasi ystäväänsä K. A. Ebbiä seuraten takaisin porvariseura Helsingin Kisa-Veikkoihin, muttei menestynyt enää SVUL:n kilpailuissa, ja lopetti uransa vuosikymmenen vaihteessa.[3][5]
Autourheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1920-luvun lopussa Elo ryhtyi K. A. Ebbin kanssa harrastamaan autourheilua. Vuodesta 1928 lähtien hän kilpaili eri puolilla Suomea Chrysler-, Auburn- ja Bugatti-merkkisillä autoilla osallistuen muun muassa Eläintarhan ajoihin.[13] Lisäksi Elo oli yksi autourheiluseura Kilpa-autoilijoiden perustajista.[1]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elon puoliso oli Aino Maria Räsänen (1897–1977).[14] Heidän poikansa oli ekonomi Eino Elo, joka tunnetaan myös Jyväskylän Suurajot kahdesti voittaneena rallikuskina.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Emil Elo kuollut. Helsingin Sanomat, 24.12.1944, s. 17. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 14.8.2020.
- ↑ a b c d Emil Elo Oy 40-vuotias. Helsingin Sanomat, 2.10.1960, s. 31. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 14.8.2020.
- ↑ a b c Syrjäläinen, Antti: Miksi siksi loikkariksi? Huippu-urheilijoiden loikkaukset TUL:sta SVUL:oon 1919–1939, s. 103, 145–146. (Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja nro 89) Joensuu: Joensuun yliopisto, 2008. ISBN 978-952-21913-7-3 Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ a b Hentilä, Seppo: Suomen työläisurheilun historia 1 : Työväen Urheiluliitto 1919–1944, s. 148, 268. Hämeenlinna: Karisto, 1982. ISBN 951-23200-9-6
- ↑ a b Pulli, Eero A.: Emil Elo kertoo: Alkuaikoina oli suuri innostus kaikki kaikessa. Suomen Sosialidemokraatti, 27.1.1929, nro 27, s. 8. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.8.2020.
- ↑ Työväen talviolympialaiset. Työläisnaisten urheilulehti, 1925, nro 2, s. 24–25. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.8.2020.
- ↑ Työväen talviolympialaiset. Suomen Sosialidemokraatti, 5.2.1925, nro 29, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.8.2020.
- ↑ Slalom-Seura 20-vuotias. Helsingin Sanomat, 12.11.1961, s. 23. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 14.8.2020.
- ↑ Kuluneena yleisurheilukilpailukautena ovat TUL:n jäsenten parhaat tulokset olleet seuraavat. Työväen Urheilulehti, 4.10.1923, nro 20, s. 7. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.8.2020.
- ↑ Pietarin kansainväliset urheilukilpailut. Työväen Urheilulehti, 12.7.1923, nro 14, s. 281. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.8.2020.
- ↑ Työväen olympialaisten ensimmäinen kilpailupäivä. Suomen Sosialidemokraatti, 25.7.1925, nro 168, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.8.2020.
- ↑ Frankfurtin työläisolympialaiset päättyneet. Kansan Voima, 1.8.1925, nro 83, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.8.2020.
- ↑ Voiman horisontti. Miesten lehti, 25.7.1929, nro 30, s. 14. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.8.2020.
- ↑ Aino Elon kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat, 25.5.1977, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 14.8.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Eläintarhanajot (Emil Elo Eläintarhanajoissa 1935) Elävä muisti. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti.
- Reippaat miehet (Emil Elo Oy:n Kaivotalon liikkeen esittelyä 1956) Elävä muisti. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti.