Dustin Brown

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo jääkiekkoilijasta. Dustin Brown on myös tennispelaaja.
Dustin Brown
Henkilötiedot
Syntynyt4. marraskuuta 1984 (ikä 40)
Ithaca, New York, Yhdysvallat
Kansalaisuus Yhdysvallat Yhdysvallat
Jääkiekkoilija
Pelipaikka oikea laitahyökkääjä
Maila oikea
Pituus 184 cm
Paino 98 kg
Seura
Seura Los Angeles Kings
Sarja NHL
Pelinumero 23
Pelaajaura
Pääsarjaura 2003–2022
NHL-varaus 13. varaus, 2003
Los Angeles Kings
Stanley Cup
Los Angeles Kings 2012
Los Angeles Kings 2014
Brown Stanley Cupin kanssa 2012.

Dustin Brown (s. 4. marraskuuta 1984 Ithaca, New York) on yhdysvaltalainen uransa lopettanut jääkiekkoilija, pelipaikaltaan oikea laitahyökkääjä. Hän edusti NHL-seura Los Angeles Kingsiä.[1]

Juniorivuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen ammattilaisuraansa Brown pelasi vuodet 2000–2003 Guelph Stormissa junioriliiga OHL:ssä. Kausina 2001–2002 ja 2002–2003 hän oli joukkueensa paras maalintekijä ja jälkimmäisellä, pisteiden valossa parhaalla OHL-kaudellaan, myös joukkueensa paras pistemies tehtyään 58:ssa runkosarjaottelussa 76 tehopistettä, 34 maalia ja 42 syöttöpistettä.[2][3] Eniten maaleja hän teki kaudella 2001–2002, 41 maalia 63:ssa runkosarjaottelussa. Brown pelasi kolmen kauden aikana yhteensä 174 OHL:n runkosarjaottelua, joissa hän teki 194 tehopistettä, 98 maalia ja 96 syöttöpistettä, ja 24 pudotuspeliottelua, joissa hän teki 28 tehopistettä, 15 maalia ja 13 syöttöpistettä.[4]

Vuonna 2001 Brown valittiin OHL:n tulokkaiden tähdistökentälliseen ja vuosina 2001–2003 hän sai kolmesti peräkkäin OHL:n jakaman Bobby Smith Trophyn, joka jaetaan pelaajalle, joka on menestynyt hyvin sekä jääkiekkoilijana että opinnoissaan.[5] Vuonna 2003 hän sai myös Kanadan pääjunioriliigojen kattojärjestön Canadian Hockey Leaguen vastaavan palkinnon CHL Scholastic Player of the Year.[6]

Ammattilaisura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brown sai NHL-varauksen, kun Los Angeles Kings varasi hänet numerolla 13 NHL:n varaustilaisuuden 2003 ensimmäisellä kierroksella. Hän teki NHL-debyyttinsä jo saman vuoden syksyllä, mutta hänen ensimmäistä ammattilaiskauttaan haittasi nilkkavamma. Hän pystyi pelaamaan kaudella 2003–2004 31 NHL:n runkosarjaottelua ja teki viisi tehopistettä, maalin ja neljä syöttöpistettä. Seuraavan kauden hän pelasi NHL:n työsulun vuoksi Kingsin farmiseuran Manchester Monarchsin riveissä AHL:ssä. Hän teki 79:ssä pelaamassaan AHL:n runkosarjaottelussa 74 tehopistettä, 29 maalia ja 45 syöttöpistettä, toiseksi eniten joukkueensa pelaajista Michael Cammallerin jälkeen. NHL:n työsulun päätyttyä Brown palasi Kingsiin.[6][7]

Brown on ollut monena vuonna NHL:n eniten taklaavia pelaajia ja runkosarjakaudella 2007–2008, jolla hän taklasi 311 kertaa, hän oli liigan taklaustilaston kärkinimi.[8] Samalla kaudella hän oli myös joukkueensa paras maalintekijä tehtyään 33 maalia 78:ssa ottelussa.[9] Hän on ollut joukkueensa paras maalintekijä myös runkosarjakaudella 2010–2011, jolla hän teki 28 maalia.[10] Lokakuusta 2008 alkaen Brown on toiminut Los Angeles Kingsin kapteenina.[11]

Kaudella 2011–2012 Brown oli voittamassa Los Angeles Kingsin seurahistorian ensimmäistä Stanley Cup -mestaruutta, kun New Jersey Devilsiä vastaan pelattu loppuottelusarja päättyi Kingsin 4–2-voittoon. Brown jakoi pudotuspelien pistepörssivoiton seuratoverinsa Anže Kopitarin kanssa molempien tehtyä 20 tehopistettä, kahdeksan maalia ja 12 syöttöpistettä, 20:ssä pudotuspeliottelussa.[12][13] Brown ilmoitti lopettavan uransa kauden 2022 pudotuspelien jälkeen.[14]

Mitalit
Maa:  Yhdysvallat
Miesten jääkiekko
Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Vancouver 2010 jääkiekko
MM-kilpailut
Pronssia Pronssia Tšekki 2004 jääkiekko

Brown on edustanut Yhdysvaltain jääkiekkomaajoukkuetta neljissä jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa, vuosina 2004, 2006, 2008 ja 2009. Vuoden 2004 MM-kilpailuissa hän oli voittamassa pronssia ja vuoden 2006 MM-kilpailuissa hän oli Yhdysvaltain paras pistemies tehtyään seitsemän tehopistettä, viisi maalia ja kaksi syöttöpistettä, seitsemässä ottelussa.[15] Maailmanmestaruuskilpailuissa 2008 Brown keräsi huomiota Yhdysvaltain ja Suomen välisen jatkolohko-ottelun jälkeen taklattuaan loppusummerin jo soitua suomalaispelaaja Jussi Jokista päähän.[16][17]

Neljien aikuisten maailmanmestaruuskilpailujen lisäksi Brown on edustanut maataan myös kaksissa jääkiekon nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa, vuosina 2002 ja 2003.[15] Vuonna 2010 Brown oli mukana Yhdysvaltain olympiajoukkueessa Vancouverin olympialaisissa. Hän oli yksi kyseisen joukkueen neljästä varakapteenista ja oli voittamassa olympiahopeaa.[18][19]

Brown on naimisissa. Hänellä ja vaimollaan Nicolella on kolme lasta, vuosina 2008, 2009 ja 2011 syntyneet pojat.[20]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
2000–2001 Guelph Storm OHL 53 23 22 45 50 4 0 0 0 10
2001–2002 Guelph Storm OHL 63 41 32 73 56 9 8 5 13 14 JMM 7 1 3 4 10
2002–2003 Guelph Storm OHL 58 34 42 76 89 11 7 8 15 6 JMM 7 2 2 4 10
2003–2004 Los Angeles Kings NHL 31 1 4 5 16 MM 9 1 3 4 4
2004–2005 Manchester Monarchs AHL 79 29 45 74 96 6 5 2 7 10
2005–2006 Los Angeles Kings NHL 79 14 14 28 80 MM 7 5 2 7 10
2006–2007 Los Angeles Kings NHL 81 17 29 46 54
2007–2008 Los Angeles Kings NHL 78 33 27 60 55 MM 7 5 4 9 22
2008–2009 Los Angeles Kings NHL 80 24 29 53 64 MM 9 3 5 8 8
2009–2010 Los Angeles Kings NHL 82 24 32 56 41 6 1 4 5 6 OK 6 0 0 0 0
2010–2011 Los Angeles Kings NHL 82 28 29 57 67 6 1 1 2 6
2011–2012 Los Angeles Kings NHL 82 22 32 54 53 20 8 12 20 34 Stanley Cup
2012–2013 ZSC Lions NLA 16 8 5 13 26
Los Angeles Kings NHL 46 18 11 29 22 18 3 1 4 8
2013–2014 Los Angeles Kings NHL 79 15 12 27 66 26 6 8 14 22 Stanley Cup OK 6 2 1 3 4
2014–2015 Los Angeles Kings NHL 82 11 16 27 26
2015–2016 Los Angeles Kings NHL 82 11 17 28 30 5 0 1 1 4
2016–2017 Los Angeles Kings NHL 80 14 22 36 22
2017–2018 Los Angeles Kings NHL 81 28 33 61 58 4 0 1 1 4
2018–2019 Los Angeles Kings NHL 72 22 29 51 24
2019–2020 Los Angeles Kings NHL 66 17 18 35 22
2020–2021 Los Angeles Kings NHL 49 17 14 31 18
2021–2022 Los Angeles Kings NHL 64 9 19 28 20 7 0 2 2 0
NHL yhteensä 1296 325 387 712 738 92 19 30 49 84
  1. Dustin Brown TSN.ca-sivustolla Viitattu 18.12.2009. (englanniksi)
  2. 2001–02 Guelph Storm roster and statistics hockeydb.com. Viitattu 12.6.2012. (englanniksi)
  3. 2002–03 Guelph Storm roster and statistics hockeydb.com. Viitattu 12.6.2012. (englanniksi)
  4. Dustin Brown Hockey-Reference.com-sivustolla Viitattu 18.12.2009. (englanniksi)
  5. Dustin Brown Named OHL Scholastic Player of the Year ontariohockeyleague.com. 2003. Viitattu 12.6.2012. (englanniksi)
  6. a b Dustin Brown Legends of Hockey -sivustolla Viitattu 18.12.2009. (englanniksi)
  7. 2004–05 Manchester Monarchs roster and statistics hockeydb.com. Viitattu 12.6.2012. (englanniksi)
  8. Wilkie, Jim: Point Shots: The benefit of using hits instead of penalty minutes ESPN.com. 13.11.2008. Viitattu 18.12.2009. (englanniksi)
  9. 2007–08 Los Angeles Kings roster and statistics hockeydb.com. Viitattu 12.6.2012. (englanniksi)
  10. 2010–11 Los Angeles Kings roster and statistics hockeydb.com. Viitattu 12.6.2012. (englanniksi)
  11. Kings, Sabres name team captains CBCSports.ca. 8.10.2008. Viitattu 18.12.2009. (englanniksi)
  12. L.A. Kings win their first Stanley Cup CBS News. 11.6.2012. Viitattu 12.6.2012. (englanniksi)
  13. Masikak, Corey: Brown and Kopitar are latest homegrown Cup tandem NHL.com. 11.6.2012. Viitattu 12.6.2012. (englanniksi)
  14. Brown to retire after Stanley Cup Playoffs for Kings NHL.com. Viitattu 15.5.2022. (englanti)
  15. a b Dustin Brown usahockey.com. Arkistoitu 25.7.2012. Viitattu 12.6.2012. (englanniksi)
  16. Leijonat sai lahjamaalin ja voitti MTV3.fi. 11.5.2008. Viitattu 13.3.2010.
  17. Ylen Elävä arkisto: Kuumat USA-ottelut 2008 (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 13.3.2010.
  18. Morreale, Mike G.: Brown Named Alternate Captain for USA LAKings.com. 11.1.2010. Viitattu 13.3.2010. (englanniksi)
  19. Four Kings Win Medals LAKings.com. 28.2.2010. Viitattu 13.3.2010. (englanniksi)
  20. Dustin Brown – Bio LAKings.com. Viitattu 12.6.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Ryan Miller
NHL Foundation Player Awardin voittaja
2011
Seuraaja:
Mike Fisher
Edeltäjä:
Daniel Alfredsson
Mark Messier Leadership Awardin voittaja
2014
Seuraaja:
Jonathan Toews