Luihuinen

Luihuinen (engl. Slytherin) on yksi fiktiivisen Tylypahkan noitien ja velhojen koulun neljästä tuvasta J. K. Rowlingin luomassa Harry Potter -kirjasarjassa. Tylypahkassa uudet oppilaat jaetaan vuoden alussa neljään eri tupaan heidän luonteenpiirteidensä perusteella. Tylypahkan muut tuvat ovat Rohkelikko, Puuskupuh ja Korpinkynsi.

Tylypahkan koulun perusti aikoinaan neljä mahtavaa velhoa ja noitaa, joista jokainen arvosti ihmisessä hiukan erilaisia piirteitä. Näin eri tuvat syntyivät. Luihuinen-tuvan perusti Salazar Luihuinen. Luihuinen halusi ottaa oppilaiksi puhdasverisiä (ei-jästisyntyisiä, jästi taas on tavallinen, ei-taikova ihminen) noitia ja velhoja, joilla olisi kunnianhimoa ja oveluutta, koska hän arvosti näitä piirteitä eniten. Tupaa onkin pidetty hyvin valikoivana. Tylypahkan lajitteluhattu laulaa Harry Potterin ensimmäisenä kouluvuotena luihuisista seuraavasti:

Tai voihan olla että Luihuisesta

sä löydät ystävät aidot.

Ovelat velhot ei keinoja kaihda,

ovat tarpeen kaikki taidot.

Luihuisen kuuluisin jäsen on Tom Lomen Valedro eli Lordi Voldemort.

Rohkelikot ja monet muutkin pitävät luihuisia epämiellyttävänä joukkona, ja kirjasarjassa luihuiset kuvataankin välillä melko mustavalkoisesti pahoiksi. Kaikki luihuiset eivät kuitenkaan ole läpeensä epämiellyttäviä, ja esimerkiksi kuudennessa kirjassa esiintyvä Horatius Kuhnusarvio on yllättävä poikkeus luihuisten joukossa. Luihuinen ja Rohkelikko kilpailevat Tylypahkassa keskenään kaikesta mahdollisesta. Harry Potterin arkkiviholliset Lordi Voldemort ja Draco Malfoy kuuluvat tai ovat kuuluneet Luihuiseen. Luihuisen tupakummitus on Verinen paroni.

Luihuisen tuvanjohtaja on professori Severus Kalkaros, joka opettaa Tylypahkassa taikajuomia ja kuudennessa kirjassa suojautumista pimeyden voimilta. Kun hän samana vuonna pakenee Tylypahkasta, hänen tilalleen valitaan Horatius Kuhnusarvio. Tuvan tunnuseläin on käärme ja sen tunnusvärit ovat vihreä ja hopea.

Luihuisen makuusaleihin ja oleskeluhuoneeseen pääsee vankityrmissä olevan paljaan seinän kautta. Luihuisen oleskeluhuone on iso, mutta matala, vankilankaltainen huone, joka on Tylypahkan järven alla. Oleskeluhuone on valaistu vihreiden valojen ja käärme-koristeiden kanssa, ja siellä on kaiverretut nojatuolit. Rowlingin mukaan Luihuinen kuvaa veden elementtiä.

Se, että Luihuinen olisi pahansuopa tupa on yleinen harhaluulo, joskaan ei täysin tuulesta temmattu. Harry kehittää negatiivisen mielikuvan Luihuisista ja pyytää ensimmäisessä kirjassa ettei Lajitteluhattu pistäisi häntä Luihuiseen, sen huonon maineen takia. Yhdessä vaiheessa Rubeus Hagrid sanoo hänelle, että "jokainen noita tai velho, joka on ruvennu pahaks, on tullu Luihuisest". Tämä on kuitenkin Hagridin liioittelua, sillä hänhän uskoi, että Sirius Musta, Rohkelikko tuvan oppilas, oli kuolonsyöjä. Silti Luihuinen tuntuu vetävän puoleensa enemmän pahansuopia velhoja kuin mikään muu tupa, mukaan lukien itse Voldemort ja lähes kaikki hänen kannattajansa. Tämä selittynee luihuisten halulla olla jotain suurta ja heidän sisäänrakennetulla selviytymisvietillään. He haluavat säästää oman nahkansa keinolla millä hyvänsä ja ovat valmiita rikkomaan yhteiskunnallisia normeja sekä liittoutumaan sen saavuttamiseksi. He ovat kunnianhimoisia ja valmiita taistelemaan häikäilemättömästi tavoitteidensa toteuttamiseksi. Muut tupalaiset eivät siis ehkä ole luihuisia siveellisempiä, mutta tupana Luihuinen antaa oppilaalle mahdollisuuden kasvaa ns. suuruudeksi eikä tukahduta vallanhimon mahdollisesti aiheuttamaa pahuutta. Luihuisesta on kuitenkin tullut hyväsydämisiäkin velhoja ja noitia, mukaan lukien Kuhnusarvio, Andromeda Tonks, Regulus Musta ja Kalkaros.

Velhomaailman kannalta ajateltuna luihuiset tuntuvat tuottavan yhteisölle yhtä paljon hyvää ja pahaa. Toisaalta vallanhimon ja suuruuden hulluuden aiheuttamat ääri-ilmiöt vavisuttavat ja pelottavat, mutta aatteen hyvä kääntöpuoli, tavoitteellisuus, intohimoisuus omien unelmien puolesta, määrätietoisuus, korkealle pyrkiminen ja itsensä kehittäminen, luotto omiin kykyihin ja osaamiseen sekä jopa perfektionismi tuovat yhteisöön myös paljon hyvää. Luihuinen on tuvista ehdottomasti dynaamisin ja tehokkain. He asettavat tavoitteita ja unelmoivat jopa mahdottomista. Luihuisten varjoon jättäminen yhteiskunnassa voi siis vähentää konflikteja, mutta estää myös velhomaailman kehityksen. Luihuinen antaa tahdon voimaa, toivoa ja toimii hyvänä ponnahduslautana velhoille, joilla on selkeä unelma, joka vaatii paljon työtä, esimerkiksi nuorille taiteilijoille, urheilijoille, poliitikoille tai nuorille jotka lähtevät huonoista oloista tavoittelemaan rikkautta tai pyrkivät yhteiskunnassa erityisen haastaviin tehtäviin. Lapsen sijoittaminen Luihuiseen esitetään kirjoissa useissa kohtaa tietynlaisena riskinä, sillä toisin kuin Puuskupuh ja Rohkelikko, Luihuinen ei pyri lainkaan moraalikasvatukseen. Mikäli vanhemmat puolestaan kokevat kotoa saadun moraalipohjan riittävän vahvana, näkevät lapsessaan suurta potentiaalia ja toivovat hänen menestyvän lahjakkuusalallaan tulevaisuudessa, Luihuinen on tupana hyvä valinta. Se antaa loistavat eväät työelämään ja lahjakkuuksille mahdollisuuden puhjeta kukkaan. Valitettavasti samat mahdollisuudet nousuun annetaan myös pahoille velhoille.

Luihuinen mielletään kasvattamaan suuruuksia, neroja ja velhoja, jotka muistetaan historian kirjoissa ikuisesti. Luihuiset voivat koulumaailmassa olla vielä ujoja ja syrjään vetäytyviä, mutta ennen kuolemaansa he unelmoivat tekevänsä jotain suurta, ja tuvan kasvatusmetodeilla yleensä yltävätkin siihen elämänsä aikana. Nerouden ja hulluuden voidaan nähdä kulkevan käsi kädessä. Luihuiset todennäköisesti ymmärtävät itsekin, että korkealle pyrkiessään he ottavat riskin myös hulluuden ilmenemisen suhteen, mutta ovat valmiita siihen. Jotta voisit saada kaiken, on laitettava kaikki peliin. Ja puolikas tai tavallinen ei riitä luihuiselle. Tavallisena harmaana hiirenä ei voita mitään. Hulluuden ja vastustajien synnyn voidaan nähdä näin olevan välttämätön paha matkalla nerouteen. Tyypillisyyttä ja arkista harmautta paetessaan radikaali luihuinen on valmis suuriinkin uhrauksiin. Hän voi olla esimerkiksi valmis tulemaan tunnetuksi negatiivisista asioista, mieluummin kuin ettei häntä tunnettaisi lainkaan. He haluavat tuntea olevansa erityisiä ja taistelevat erottuakseen edukseen. He uskovat omiin periaatteisiinsa eivätkä kaipaa muiden hyväksyntää niille. Kaikkia suuria nerojahan ymmärretään vasta heidän kuoltuaan. He ovat matkalla huipulle eikä kukaan voi estää heitä siinä. Jätti luihuinen jälkeensä velhomaailmaan sitten hyvää tai pahaa, hänen elämänsä tuskin koskaan jää turhaksi.

Luihuisilla tuntuu olevan selkeä käsitys maineestaan, statuksesta ja vahva omanarvontunto, jonka rikkomisesta he ovat valmiita kostamaan verisesti. Mainetietoisuudesta johtuen heidän julkikuvansa voi olla hämmentävän hurmaava ja siloiteltu; he haluavat olla menestyviä, kauniita, rikkaita ja vaikutusvaltaisia. Koulumaailmassa he saattavat esiintyä säihkyvän itsevarmoina, urheilullisina ja trendikkäinä; Heillä on rikkaat vanhemmat, hienoimmat kulkuneuvot ja merkkivaatteet ja he seurustelevat vain toistaan kauniimpien ja komeampien partnereiden kanssa. Luihuinen saattaa hallita etiketin täydellisesti, olla kuin kala vedessä kaikissa juhlissa tai esittää kovinkin karismaattista ja pidettyä seuramiestä. Hänellä voi olla myös arvostettu ammatti tai koulutus vain puhtaasti julkikuvan rakentamista varten. Maineen varjeleminen pelastaa osin luihuiset täydeltä itsetuholta. Pysyäkseen sosiaalisesti arvostettuina, on heidän käyttäydyttävä edes näennäisesti sosiaalisten normien mukaisesti, vaikkei heitä syvimmiltään muiden mielipiteet kiinnostaisivatkaan. Tämä saattaa hillitä paljonkin radikaaliutta. Luihuiset saattavat itse sosiaalisiin standardeihin vahvasti uskovina käyttäytyä tuomitsevasti ihmisiä kohtaan, jotka poikkeavat valtavirrasta esimerkiksi pukeutumiseltaan. Luihuiselle itselleen on nimittäin ensisijaisen tärkeää, että heidän oma ulkomuotonsa huokuu heidän ansaitsemaansa arvostusta. He saattavat esimerkiksi käyttää kalliita merkkivaatteita vain tuodakseen esiin maallista varakkuuttaan tai osoittaa nuivalla, valikoivalla käytöksellään, etteivät kaikki ympäröivät ihmiset ole heidän seuransa arvoisia. Urheilu edustaa luihuiselle ikuista tarvetta itsensä ylittämiseen ja voittamiseen, mutta maineeseen liittyen se voi saada myös pinnallisia piirteitä ja liikunnan harrastamista voi alkaa motivoida terveyden sijasta estetiikka ja turhamaisuus. Luihuisilla voi korpinkynsien tavoin olla taipumusta elitismiin.

Luihuiset ovat hyvin kunnianhimoisia. Luihuinen haluaa sisäsyntyisesti olla omalla osaamisalallaan erinomainen, mielellään paras, koska muutoin hän ei pysty olemaan tyytyväinen itseensä tai saavutuksiinsa. Voiton hän takaa sysäämällä kilpailijansa sivuun ja kehittämällä itseään kohti täydellisyyttä. Luihuiset saattavat myös rakastaa ihailua ja tunnustusta ja pyrkiä siksi nostamaan statustaan.

Oletettavaa on että luihuinen ei koskaan näe Iseeviotpeilistä itseään sellaisena kuin hän on, sillä kunnianhimoissaan he haluavat aina olla vielä hieman parempia ja yltää aina vain korkeammalle. Mikään ei tunnu riittävän. Parhaassa tapauksessa luihuista ajaa eteenpäin terve kunnianhimo ja hänen katseensa suuntautuu toiveikkaana tulevaisuuteen. Tavoitteet motivoivat luihuisen sisäistä intohimoa, kipinää ja pitävät liikkeessä. Luihuiset näkevät ratkaisuja ja loputtomia mahdollisuuksia. Mikään maailmassa ei ole mahdotonta luihuiselle. Kunnianhimoon liittyy yleensä myös määrätietoisuus. Luihuiset tietävät mitä haluavat, asettavat tavoitteita ja pyrkivät niihin dynaamisesti. Haluaa luihuinen sitten artistiksi, poliitikoksi, ison yrityksen johtajaksi tai huippu-urheilijaksi, hän ei luovuta ennen kuin on tavoitteessaan. He saattavat myös olla hyvin ankaria itselleen ja kanssaihmisilleen, koska odottavat itseltään paljon. Luihuisen ihanteet voivat olla hyvin korkealla, mielellään muiden saavuttamattomissa.

Luihuisten perusheikkouksia tuntuvat olevan pohjimmiltaan heikko itsetunto, riittämättömyyden tunne, kateus ja jatkuva tarve voittoon ja kilpailemiseen. Luihuisen voi olla vaikea hyväksyä häviötään tai iloita toisen voitosta tai saavutuksista. Liian korkeat tavoitteet saattavat saada luihuisen masentumaan, vetäytymään ja väsymään ja tuntemaan itsensä totaaliseksi luuseriksi. Luihuisella voi olla myös vääristynyt käsitys omista kyvyistään, voimavaroistaan ja jaksamisestaan. Hänen saattaa olla vaikea pysähtyä ja rentoutua. Pahimmillaan liiallinen kunnianhimo voi ajaa luihuisen suuruuden hulluuteen (ks. megalomania)

Lajitteluhatun mainitsema lause "Luihuisesta sä löydät ystävät aidot" on monitulkintainen. Ei ole täysin selvää, mikä kanssaihmisten ja kavereiden merkitys tuvassa on. On kuitenkin syytä olettaa, että toisin kuin rohkelikot, luihuiset vaikuttavat ystävystyvän mieluiten hyvämaineisten ja vahvojen velhojen kanssa, joista on heille itselleen hyötyä. Tähän tarkoitukseen sopivat parhaiten toiset luihuiset. Tupaan kuuluminen takaa sen että velholla on halu menestyä ja todennäköisesti hän on myös lahjakas ja tulee pääsemään pitkälle elämässä. Jokaisesta luihuisesta voi tulla jotain suurta, eli luihuisten on tärkeää ja hyödyllistä liittoutua myös keskenään. Heillä on myös samansuuntaiset arvot ja todennäköisesti luihuisen on myös helppo arvostaa koulutoverinsa lahjakkuutta, perhetaustaa ja päämäärätietoisuutta sekä kyky tartuttaa toisiinsa motivaatiotaan - etenkin jos he eivät kilpaile samasta tavoitteesta. Tupa saattaakin muodostaa yksinään yhden suuren sulkeutuneen klikin koulun sisälle, dynaamisen menestyjien tiimin, joka katselee alaspäin keskinkertaisia oppilaita. He eivät välttämättä ole järin motivoituneita viettämään aikaa tai kaverustumaan muiden tupien oppilaiden kanssa ja tästä syystä saattavat vaikuttaa etäisiltä. Etäisyys kuitenkin kohdistuu vain tuvan ulkopuolelle. Keskenään luihuisilla voi olla hyvin hauskaa, korkea yhteenkuuluvuuden tunne ja kyky tukea toisiaan. Tuleehan heidän juhliensakin olla ainakin näennäisesti parhaimmat, parhaiten kestityt ja niihin tulee olla kutsuttuna vain korkea-arvoisimpia vieraita. Luihuiset liittoutuvat vahvasti yhteen, muodostavat itselleen mahdollisimman laajantukijoukon keinolla millä hyvänsä ja puolustavat toisiaan todistaakseen, että ryhmään liittoutuminen todella kannattaa. Luihuiset eivät myöskään siedä epäonnistumisia ja saattavat olla valmiita paikkailemaan toistensa rikkeitä valhein tuvan yleisen maineen ja statuksen ylläpitämiseksi. Luihuiset menestyvät hyvin myös huispauksessa eli ovat kykeneväisiä toimimaan myös joukkueena tehokkaasti, jolloin koko ryhmän onnistuminen ajaa myös yksilön etua. Luihuisten yhteinen voiton tahto sitoo heitä yhteen ja yleensä takaa myös onnistumisen.

Vahvasta klikkiytymisestä huolimatta kyse ei välttämättä ole aidosta halusta tai välittämisestä. Näin luihuisten kohdalla voidaan ehkä puhua paremminkin kontakteista tai liittolaisista kuin ystävistä. Luihuisten pääideologiaan tuntuu pohjimmiltaan myös kuuluvan, että jokainen pärjää omillaan ja raivaa tiensä menestykseen lopulta yksin. Luihuiset saattavat korkealle tavoitellessaan myös sortua piittaamattomuuteen, kävellä muiden ihmisten yli tai tarkoituksella nujertaa kilpailijansa. He siis todennäköisesti keräävät itselleen myös suuren määrän vastustajia sekä vihamiehiä. Luihuiset vaikuttavat siis olevan huomattavasti rohkelikkoja yksilösuorittavampia ja itsenäisempiä. Heitä voi olla vaikea motivoida yhteiseen tekemiseen tuntemattomien kanssa. Käytännössä kirjoissa kuitenkin kuvataan luihuisten kulkevan samanlaisissa muuttumattomissa kaveriporukoissa kuin kaikkien muidenkin tupien oppilaiden. Myös kaikissa tuvissa tuntuu olevan yhtä paljon ns. suosittuja ja syrjittyjä oppilaita.

Itse kenties epärehellisinä aitoja ystävyyssuhteita kohtaan, luihuiset saattavat kuitenkin epäillä tuntemattomien motiiveja kaverustumiseen. He saattavat kuvitella kaikkien yrittävän veljeillä kanssaan rahan tai maineen vuoksi. Luihuiset vaikuttavatkin olevan hyvin valikoivia ystäviensä suhteen ja saattavat lämmetä syville ihmissuhteille hitaasti. Kontaktien ja kevyiden kaveruuksien solmiminen lienee luihuisille ominaisempaa. Luihuinen saattaa myös uhrata ystävänsä tai puukottaa näitä selkään suurempien tavoitteidensa toteuttamiseksi. Luihuisten suhtautumista rakkauteen ja seurusteluun ei ole kuvattu kirjoissa tarkasti. Perheen ja suvun merkitys vaikuttaa kuitenkin olevan luihuisille yhtä voimakas kuin muidenkin tupien oppilaille.

Muihin tupiin luihuiset suhtautuvat ylimielisesti ja purkavat niihin suorituspaineita ja pahaa oloaan ilkkumalla. Luihuisissa koulukiusaajia on kirjojen mukaan ehdottomasti kaikkein suurin määrä. Varmaa ei ole, kohdistuuko kiusaaminen vain tuvan ulkopuolelle vai tapahtuuko sitä myös tuvan sisällä. Muiden kiusaamisella luihuinen pyrkii nostamaan omaa statustaan, mutta tuvan sisällä sillä voi olla myös yhteishenkeä nostattava vaikutus. Luihuinen voi kiusata ja syrjiä tuvan ulkopuolisia vain osoittaakseen omaa ylemmyyttään ja vahvistaakseen omaa käsitystään tukijoukkonsa erinomaisuudesta.

Rowling mainitsee erikseen Pottermore-sivustolla, että luihuisilla on erittäin korkea yhteishenki. Kirjoittajan mukaan luihuiset kokevat ylemmyyden tuntoa muita tupia kohtaan, mutta tuvan sisällä kokevat olevansa tasa-arvoisia, Tylypahkan eliittiä, ja arvostavat toistensa lahjakkuutta. Muut jotka eivät yllä heidän tasolleen koetaan roskaväeksi, mikä selittää osin luihuisten suhtautumista muihin tupiin.

Jästien suhteen luihuiset ovat yleisimmin konservatiiveja. Lajitteluhattu sanoo, että puhdasverisyys on perinteisesti ollut Luihuisen vallitseva tekijä. Nykyään ei ole kuitenkaan syytä uskoa, etteivät myös osin jästitaustaiset oppilaat voisi kuulua tupaan, vain siksi että puhdasveriset oppilaat ovat halutumpia, sillä tuvassa on ollut useita puoliverisiä oppilaita, kuten Kalkaros ja Voldemort. Kuoleman varjeluksissa mainitaan, että jästisyntyiset luihuiset ovat harvinaisia, mutta mahdollisia, mikäli oppilas on muuten erittäin lahjakas. Puhdasverisyys tuntuukin olevan merkityksellistä enemmänkin imagollisesti kuin taitoihin liittyen. Perinteiset puhdasveriset velhosuvut ovat luihuisten kesken arvostettuja.

Huomion arvoista on, että luihuisten jästivastaisuus ei välttämättä ole pelkkää pahantahtoisuutta. Jästivastaisuuden taustalla vaikuttavat kokemukset noitavainoista. Jästit ja velhot ovat joinain historian aikoina näet pyrkineet elämään yhdessä siinä epäonnistuen, yleensä velhojen tappioksi. Tästä syystä velhot aikanaan pakenivat maan alle ja loivat jästeiltä salaisen maailman pelastuakseen verilöylyiltä ja noitarovioilta. Tuon historian tuntemuksen runtelemina osa velhoista alkoi kantaa kaunaa jästeille perheenjäseniensä menettämisestä. Tuo kauna on vuosisatojen aikana lieventynyt, mutta edelleen nämä velhot näkevät, että jästit ja velhot ovat kaksi eri lajia, joiden sopuisa yhteiselo on mahdotonta. Halu pitää jästit ja velhot erillään ei suoraan siis tarkoita vihamielisyyttä jästejä kohtaan.

Politiikassa luihuiset sijoittuvat luontevimmin oikeistoon. Etenkin nuorina heillä voi olla radikaaleja poliittisia mielipiteitä ja taipumusta mustavalkoisuuteen sekä ihmisten arvottamiseen, mikä saattaa ajaa myös äärioikeistolaisuuteen, tyypillisimpänä esimerkkinä kuolonsyöjät. Pottermoressa Rowling kirjoittaa, että luihuiset ovat vastaanottavaisia niin puhdas- kuin puoliveristenkin suhteen. Suhtautuminen jästisyntyisiin sivuutetaan kohteliaasti vaieten.

Lajitteluhattu mainitsee Luihuisen arvostaneen oveluutta. Luihuiset ovat ovelia, nokkelia sekä strategisia. Heillä on vahva selviytymisvietti ja he kokevat tarvitsevansa taktikointia selvitäkseen. Luihuinen voi olla hyvin muuntautumiskykyinen, nokkela ja tilannetajuinen. He eivät välttämättä näytä törmäävän lainkaan vastoinkäymisiin, sillä ennakoivat ja välttävät ne etukäteen. He löytävät reittejä ja ratkaisuja, joita muut eivät välttämättä olisi edes tohtineet ajatella, ja luikertelevat pois muiden asettamista ansoista.

Oveluus aiheuttaa luihuisissa kuitenkin myös epäluotettavuutta. Pahimmillaan luihuisesta voi tulla väriään vaihtava, politikoiva ja kavala. Luihuinen voi olla epäluotettava ihmissuhteissa, puhua pahaa toisten selän takana tai vaihtaa sulavasti mielipidettään (tai tarvittaessa vaikka henkilöllisyyttään) seurasta ja kuulijakunnasta riippuen, mikäli hän kokee sen tilanteessa välttämättömäksi tai muuten vain hyödylliseksi. Luihuinen voi huijata kanssaihmisiään häikäilemättä ja käyttää mielestään yksinkertaisia, luottavaisia velhoja hyväkseen. Luihuisten moraali saattaa olla myös löyhä heidän omien rajojensa suhteen eli luihuinen saattaa onnistua yllättämään myös tästä syystä vastustajansa. Vastustajaansa kohtaan hän on häikäilemätön ja saattaa oveluuttaan hämmentää tämän yllättävästi, käyttäytyen sosiaalisista standardeista poiketen ja rikkoen sääntöjä täysin odottamattomasti ja tarvittaessa törkeästi. Luihuiset ovat yllättävän avarakatseisia erilaisten toimintamallien suhteen ja näkevät maailman lukemattomat mahdollisuudet oman etunsa ajamiseksi ja heidän voi olla vaikea ymmärtää, miksi yhteiskunta yrittää pakottaa heidät jättämään osan näistä mahdollisuuksista käyttämättä. Moraalin löyhyys selittää myös luihuisten taipumusta pimeyden puoleen. Luihuinen ei välttämättä tosin tällöinkään koe olevansa paha vaan käyttävänsä vain toimintamalleja, joihin muut eivät uskallu. Luihuisen oveluus ja taktisuus ovat yhdet avaimet, joilla hän taistelee paikastaan suuruutena.

Malcolm Baddock oli Luihuisen oppilas, joka esiintyi lyhyesti neljännessä kirjassa Lajitteluhatun lajiteltua hänet Luihuiseen. Draco taputti muiden Luihuisten mukana hänelle innokkaasti. Fred ja George Weasley sihisivät hänelle hänen istuessa Luihuisten pöytään ja Harry pohti oliko Baddock tietoinen Luihuisten huonosta maineesta.

Miles Bletchley oli Luihuisen oppilas ja Luihuisen huispausjoukkueen pitäjä. Ensimmäisessä kirjassa Rohkelikon ja Luihuisen välisessä ottelussa hän ei kyennyt torjumaan Angelina Johnsonin tekemää maalia. Toisessa kirjassa Bletchley oli läsnä harjoituksissa, joissa Luihuisten joukkue kertoi saaneensa uudet Nimbus 2001 luudat lahjoituksena Lucius Malfoylta ja nauroi muiden kanssa Ronin saatua osuman omasta taikasauvastaan ja alettua oksentamaan etanoita. Viidennessä kirjassa ennen ottelua Bletchley langetti Alicia Spinnettiin kirouksen, joka sai hänen kulmakarvansa kasvamaan huomattavan isoiksi. Severus Kalkaros ei kuitenkaan rangaissut Bletchleytä teosta vaan väitti Alician kokeilleen itseensä hiustenkasvuloitsua huonolla menestyksellä. Ottelussa Bletchley onnistui torjumaan yhden Angelinan maalintekoyrityksen ja lauloi muiden kanssa pilkkalaulua Ronista. Bletchleyn kohtalo ei ole tiedossa hänen valmistuttua Tylypahkasta.

Craig Bowker Jr oli Tylypahkan oppilas, joka valittiin Luihuisen tupaan. Kun Albus Potter valittiin Luihuiseen eikä Rohkelikkoon, Bowker hämmästyi tapausta. Kun myöhemmin Scorpius ja Albus olivat luoneet aikajanan jossa Voldemort voitti Tylypahkan taistelun, Scorpius löysi Craigin kirjastosta, joka pelästyi nähtyään Scorpiuksen ja sanoi työstävänsä edelleen kotitehtävää, jonka Scorpius oli määrännyt hänet tekemään. Craig paljasti Scorpiukselle Kalkaroksen olevan olemassa kyseisessä aikajanassa. Myöhemmin pääaikajanassa Harry ja Ginny saapuivat Tylypahkaan tapaamaan Albusta ja Craig vastusti sitä koska oli koulun sääntöjen vastaista oppilaiden vanhempien ja opettajien vierailevan oppilaiden makuutiloissa mutta McGarmiwa käski hänet sivuun. He myöhemmin huomasivat poikien sängyt tyhjiksi. Myöhemmin Craig löysi Albuksen ja Scorpiuksen huispauskentältä sanoen heille että koko koulu etsii heitä. Poikien seurassa ollut Delphi tappoi Bowkerin tappokirouksella, jottei hän voisi estää häntä toteuttamasta suunnitelmaansa. Craigin kuolemasta kerrottiin myöhemmin taikaministeriön hätäkokouksessa. Delphi joutui myöhemmin Azkabaniin Craig Bowker nuoremman tappamisesta.

Millicent Bulstrode on Luihuisen oppilas ja samalla vuosikurssilla kuin Harry Potter. Millicentilla on musta kissa, jonka hän toi mukanaan Tylypahkaan. Toisena kouluvuonnaan kaksintaistelukerhossa Millicent taisteli Hermione Grangerin kanssa ja taistelu äityi käsikähmäksi, jonka aikana Millicent otti Hermionesta niskalenkin ja Harry joutui erottamaan heidät toisistaan. Myöhemmin Hermione yritti muuntautua Millicentiksi monijuomaliemen avulla mutta ottikin vahingossa hänen lemmikkikissansa karvan muuntautuen eläimeksi. Viidentenä vuonnaan Millicent liittyi Pimennon perustamaan Inkvisitiopartioon ja otti Hermionen kiinni tämän yrittäessä auttaa Harrya pääsemään Pimennon työhuoneeseen. Millicent jatkoi koulussa vielä seitsemäntenä vuonnaan ja ei ole tiedossa pakeniko hän muiden Luihuisten kanssa vai liittyikö hän taisteluun kuolonsyöjien rinnalle.

Flora ja Hestia Carrow ovat kaksoissisarukset, jotka on lajiteltu Luihuiseen. He saattavat olla nimensä perusteella sukua Amikus ja Alekto Carrowille. Flora ja Hestia esiintyivät kuudennessa elokuvassa, jossa heistä tuli Kuhnukerhon jäseniä ja he osallistuivat usein tapaamisiin ja joulupitoihin. Seitsemännessä elokuvassa Flora ja Hestia olivat läsnä Suuressa salissa ennen Tylypahkan taistelua ja todistivat Pansy Parkinsonin halun luovuttaa Harry Voldemortille. Flora ja Hestia evakuoitiin muiden alaikäisten kanssa koulusta ennen taistelun alkua eivätkä he osallistuneet taisteluun kuolonsyöjien puolella alaikäisyytensä takia. Floraa esitti elokuvissa Amber Evans ja Hestiaa Ruby Evans.

Vincent Crabbe
Ensiesiintyminen	Harry Potter ja viisasten kivi
Näyttelijä	Jamie Waylett
Henkilötiedot
Sukupuoli	mies
Tupa	Luihuinen
Ammatti	koululainen
Infobox OK

Vincent Crabbe (1980 – 1. huhtikuuta 1998)^[1] kuuluu Luihuisen tupaan. Crabbe kuvaillaan lyhyeksi ja lihavaksi. Hänellä on liiskattu pottakampaus ja lihavat gorillankädet.

Crabbe on Gregory Goylen kanssa Draco Malfoyn jengiä. Draco Malfoy härnää usein Harry Potteria itseään tyhmemmät Crabbe ja Goyle apunaan.

Crabbe on ollut mukana jo Harry Potter ja viisasten kivi -kirjasta lähtien, ja hän on erottamaton osa Malfoyn jengiä. Viidennessä kirjassa Crabbesta tuli Luihuisen huispausjoukkueen lyöjä yhdessä Goylen kanssa ja myöhemmin hän liittyi Pimennon perustamaan Inkvisitiopartioon. Harry Potter ja puoliverinen prinssi -kirjassa Crabbe ja Goyle itsenäistyvät hieman ja alkavat jättää Malfoyn enemmän itsekseen. Tosin he muuntautuivat monijuomaliemen avulla tytöiksi ja pitivät vahtia Tarvehuoneen ovella Malfoyn korjatessa häivytyskaappia. Crabben isä on kuolonsyöjä.^[2] Kun Harry paljasti Saivartelijassa Crabben isän kuolonsyöjäksi, Crabbe raivostui tästä Harrylle.

Viimeisessä kirjassa Crabbe kuolee itse loitsimaansa, täysin hallinnasta karanneeseen Pirunpaloon (fiendfyre), jolla hän aikoo tappaa Harryn, Hermionen ja Ronin Tarvehuoneessa.

Harry Potter -elokuvissa Vincent Crabbea esittää brittiläinen Jamie Waylett. Crabbe ei esiintynyt lainkaan seitsemännessä elokuvassa, koska tätä esittävä Jamie Waylett ei pystynyt suorittamaan rooliaan huumausainerikoksensa vuoksi.

Marcus Flint oli Luihuisen tuvan oppilas vuosina 1986-1993. Flint kuvattiin pitkänä, lihaksikkaana ja isohampaisena. Flint oli Luihuisten huispausjoukkueen jahtaaja ja myöhemmin huispauskapteeni. Flint oli kaukaista sukua entiselle taikaministerille Josephina Flintille. Flint oli blokannut Harryn eräässä huispausottelussa vuonna 1991. Seitsemäntenä kouluvuonnaan Flint kertoi Oliver Woodille Luciuksen lahjoittaneen Luihuisten joukkueelle uudet Nimbus 2001 luudat Dracon liityttyä joukkueeseen etsijäksi. Flint myöhemmin esti Frediä ja Georgea hyökkäämästä Dracon kimppuun tämän haukuttua Hermionea kuraveriseksi. Flint oli myöhemmin huutanut Dracolle ottelun jälkeen Luihuisten hävittyä Rohkelikolle sanoen, ettei Draco ollut huomannut sieppiä, vaikka se oli ollut hänen päänsä vieressä. Flint joutui käymään uudelleen seitsemännen kouluvuotensa hänen reputettua kokeissa. Kolmannessa kirjassa Flint oli naamioitunut yhdessä Dracon, Crabben ja Goylen kanssa Ankeuttajiksi aikeenaan häiritä Harrya ottelussa, mutta Harryn loitsittua Suojeliuksen heitä kohti he paljastuivat ja McGarmiwa laittoi kaikki jälki-istuntoon. Flintin kohtalo ei ole tiedossa hänen valmistuttua Tylypahkasta.

Gregory Goyle
Ensiesiintyminen	Harry Potter ja viisasten kivi
Näyttelijä	Joshua Herdman
Henkilötiedot
Sukupuoli	mies
Tupa	Luihuinen
Ammatti	koululainen
Infobox OK

Gregory Goyle^[3] on Luihuisen tuvan oppilas. Hän on Vincent Crabben kanssa Draco Malfoyn vakioseuralaisia. Goyle kuvataan lyhyenä, isojalkaisena ja isokätisenä. Goylen isä on kuolonsyöjä.^[3] Goyle läpäisi vaivoin kokeensa saaden jatkaa Tylypahkassa Harryn harmiksi. Viidennessä kirjassa Goylesta tuli Luihuisen huispausjoukkueen lyöjä ja myöhemmin hän liittyi Pimennon perustamaan Inkvisitiopartioon.

Harry Potter ja puoliverinen prinssi -kirjassa Goyle avusti yhdessä Crabben kanssa Dracoa naamioitumalla monijuomaliemen avulla tytöksi vartioiden Tarvehuoneen ovea. Goyle reputti Pimeyden voimilta suojautumisen kokeensa jolloin Kalkaros laittoi hänet jälki-istuntoon. Myöhemmin kirjan lopussa, kun koulu kokoontuu viimeisen kerran suureen saliin, Harry miettii kuinka pieniltä Crabbe ja Goyle näyttävätkään, kun heidän välistään puuttuu kalpea ja komentelevainen Draco Malfoy.

Teoksessa Harry Potter ja kuoleman varjelukset kun Amikusista tuli pimeyden voimilta suojautumisen opettaja, Goyle alkoi menestyä hänen tunneillaan mm kidutuskirouksen langettamisessa. Myöhemmin Tarvehuoneessa Harry riisui Goylen aseista ja Hermione kangisti tämän. Goyle jää henkensä velkaa Harrylle kuten Draco Malfoykin Harryn pelastettua heidät Tarvehuoneesta Crabben kuoltua loitsimaansa Pirunpalo-loitsuun. Elokuvassa Goyle kuitenkin kuolee Crabben sijaan, koska tätä esittävä Jamie Waylett ei pystynyt suorittamaan rooliaan huumausainerikoksensa vuoksi. Elokuvassa Goylen loitsima Pirunpalo-loitsu riistäytyi hallinnasta ja Goyle putosi liekkeihin ja kuoli.

Harry Potter -elokuvissa Goylea esittää Joshua Herdman.

Astoria Greengrass oli puhdasverinen velho ja Daphne Greengrassin nuorempi sisko. Greengrass aloitti opiskelut Tylypahkassa kaksi vuotta Draco Malfoyn jälkeen ja hänet valittiin Luihuisten tupaan. Valmistuttuaan Tylypahkasta Astoria meni naimisiin Draco Malfoyn kanssa ja he saivat pojan Scorpiuksen. Astoria ei opettanut lastaan vihaamaan jästejä ja jästisyntyisiä mitä Dracon vanhemmat pitivät pahana. Astoria oli läsnä vuonna 2017 saattamasta Scorpiusta Tylypahkan pikajunaan yhdessä Dracon kanssa. Astoria oli perinyt esi-isältään vanhan kirouksen, mikä sairastutti hänet ja Astoria kuoli vuoden 2019 aikana, jolloin Draco jäi leskeksi.

Terence Higgs oli Luihuisen oppilas ja Luihuisen huispausjoukkueen etsijä ensimmäisessä kirjassa. Hän saattaa olla nimensä perusteella sukua Rufus Rymistyirin ja Tiberiusin ystävälle Bertie Higgsille. Higgs oli Adrian Puceyn lailla yksi harvoista Luihuisten pelaajista, joka ei syyllistynyt epärehellisiin käytöksiin otteluissa. Higgs korvattiin Draco Malfoylla toisessa kirjassa. Higgsin kohtalo ei ole tiedossa hänen valmistuttua Tylypahkasta.

Pääartikkeli: Draco Malfoy

Graham Montaque oli Luihuisen oppilas ja huispausjoukkueen jahtaaja. Eräässä ottelussa Montaque tarttui Katie Bellia päästä ja melkein pudotti hänet luudalta, minkä seurauksena Matami Huiski antoi Rohkelikolle rangaistusheiton. Myöhemmin Montaquesta tuli huispauskapteeni korvaten Marcus Flintin ja hän liittyi Pimennon perustamaan Inkvisitiopartioon. Juuri Montaque valitsi Crabben ja Goylen joukkueensa lyöjiksi. Fred ja George työnsivät Montaquen häivytyskaappiin tämän yrittäessä ottaa heiltä pisteitä pois, minkä seurauksena Montaque jäi kaappien väliseen tilaan vangiksi, kunnes onnistui lopulta ilmiintymään takaisin jääden päästään kiinni vessanpönttöön. Montaque joutui sairaalasiipeen tämän seurauksena ja hänen vanhempansa saapuivat Tylypahkaan häntä katsomaan. Montaque myöhemmin kertoi asiasta Dracolle, joka keksi korjata rikkoutuneen kaapin ja käyttää häivytyskaappeja kuolonsyöjien tuomiseksi Tylypahkaan.

Regulus Musta
Näyttelijä	Tom Moorcroft
Henkilötiedot
Sukupuoli	mies
Tupa	Luihuinen
Ikä	n. 35 kuollessaan
Syntymäpaikka	Kalmanhaukio 12
Lojaalius	vaihtelee
Infobox OK

Regulus Arcturus Musta (engl. Regulus Black) (1961 – 1979)^[4] oli Sirius Mustan pikkuveli. Tylypahkassa hän päätyi Luihuisen tupaan. Hän uskoi vanhempiensa ja muun sukunsa tavoin puhdasveristen ylemmyyteen ja siihen, että jos oli Musta, oli melkein kuninkaallinen. Regulus muistutti veljeään melko lailla, mutta oli hentorakenteisempi, pienempi eikä yhtä komea kuin Sirius. Regulus pelasi etsijänä Luihuisen tuvan huispausjoukkueessa.

Hän oli kuolonsyöjä, mutta kääntyi Voldemortia vastaan hänen kohdellessaan heidän kotitonttuaan Oljoa huonosti. Hän oli ainoa kuolonsyöjä, joka tiesi Voldemortin hirnyrkeistä ja ensimmäinen joka niitä yritti tuhota. Hän ei onnistunut medaljongin tuhoamisessa, ja jätti tehtävän Oljolle. Regulus kätkeytyy nimikirjainten R.A.M. (engl. R.A.B.) taakse.

Regulus Musta menehtyi tuhotessaan hirnyrkkiä luodolla: hän joi itse myrkyllisen nesteen jotta voisi vaihtaa medaljongin ja antoi alkuperäisen Oljolle jonka käski kaikkoontua. Oljo näki kuinka manaliukset sieppasivat Reguluksen, kun tämä meni rantaan juomaan vettä sammuttaakseen myrkkyliemen nostaman polttavan janon.

Theodore Nott on Nott-nimisen kuolonsyöjän poika. Hän on samalla vuosikurssilla Harry Potterin kanssa. Theodore valittiin Luihuisen tupaan. Viidentenä kouluvuonnaan Theodore oli yksi niistä, jotka kykenivät näkemään Thestralit, koska hän oli todistanut äitinsä kuoleman. Myöhemmin Theodore nähtiin kirjastossa yhdessä Crabben, Goylen ja Dracon kanssa. Harryn kerrottua Saivartelijassa Theodoren isän olevan kuolonsyöjä hän oli ainoa, joka ei reagoinut Harryyn millään lailla. Kuudentena vuonnaan Horatius kysyi Zabinilta Theodoren isästä ja Zabinin kerrottua Nottin olevan kuolonsyöjä, tämä oli syy miksi Kuhnusarvio ei kutsunut Theodorea ja Zabinia Kuhnukerhoonsa. Theodore oli yksi niistä Luihuisista, jotka pääsivät taikajuomien S.U.P.E.R-kursseille. Theodore virnisti Hermionelle tämän kerrottua Kuhnusarviolle olevansa jästisyntyinen. Theodore oli Tylypahkassa vielä seitsemäntenä vuonnaan ja puhdasverisyytensä takia oli Amikusin ja Alekton suosiossa. Ei ole tiedossa pakeniko Theodore muiden luihuisten kanssa ennen Tylypahkan taistelua vai liittyikö hän taisteluun isänsä rinnalla.

Vuonna 2020 Theodore oli valmistanut kokeellisen ajankääntäjän, millä kykeni matkustamaan kauas menneisyyteen. Harry Portterin tultua takavarikoimaan laitetta Theodore kaksintaisteli Harryn kanssa, mutta hävisi ja todennäköisesti joutui Azkabaniin. Myöhemmin Draco paljasti Harrylle Theodoren valmistaneen toisenkin ajankääntäjän isälleen.

Pansy Parkinson
Ensiesiintyminen	Harry Potter ja viisasten kivi
Näyttelijä	Genevieve Gaunt (Azkabanin vanki) Scarlett Byrne (Puoliverinen Prinssi ja Kuoleman Varjelukset osa 1 ja 2)
Henkilötiedot
Sukupuoli	nainen
Tupa	Luihuinen
Ammatti	koululainen
Lojaalius	inkvisitiopartio
Infobox OK

Pansy Parkinson on Harryn ikäpolven "suosittu tyttö" Luihuisessa. Pansy kiusaa ja ilkkuu muita, mutta vaikuttaa menestyvän koulussa hyvin. Harryn näkökulmasta hänet kuvaillaan mopsinnaamaiseksi luihuistytöksi, mutta toisaalta Rita Luodiko kutsuu häntä artikkelissaan sieväksi ja pirteäksi, eikä kirjassa kukaan näytä pistävän sitä pahakseen.

Pansysta tulee aikanaan valvojaoppilas kuten Dracostakin ja eritoten Hermione on tästä raivoissaan: Hermione nimittelee Pansya "lehmien lehmäksi".^[5] Mariettan kavallettua Albuksen kaartin Pimennolle, Pansy löysi Albuksen kaartin jäsenten nimilistan Tarvehuoneesta ja antoi sen Pimennolle. Myöhemmin Pansy liittyy myös Inkvisitiopartioon, mutta hänelle kasvaa Hermionen riemuksi kesken päivää sarvet päähän kirouksen seurauksena. Kuudennessa kirjassa Harry näki Pansyn silittävän Dracon päätä Tylypahkan pikajunassa tämän keskustellessa Dracon kanssa. Myöhemmin Pansy meni katsomaan Dracoa sairaalasiipeen tämän toipuessa Harryn langettamasta Sektumsempra-loitsun aiheuttamasta verenhukasta.

Teoksessa Harry Potter ja kuoleman varjelukset Pansy asettuu vihollisen puolelle ja vaatii suorastaan kirkuen Harryn ottamista kiinni - mutta tilannetta johtava vt. rehtori McGarmiwa lähettää Pansyn ensimmäisenä evakuointiin. Pansy katoaa tässä kohdin tarinoista; hänen kohtalostaan myöhemmin ei ole mitään tietoa - tosin Voldemort vihjaa keskustelussaan Lucius Malfoyn kanssa Rääkyvässä Röttelössä että kaikki pois koulusta lähetetyt luihuiset olisivat liittyneet kuolonsyöjien rinnalle taisteluun. Mikä on Luihuisten lopullinen kohtalo sitä ei kirjailija kerro, tosin epilogissa annetaan ymmärtää Luihuisen tuvan olevan edelleen olemassa yhdeksäntoista vuotta sodan jälkeen.

Adrian Pucey oli Luihuisen oppilas ja Luihuisen huispausjoukkueen jahtaaja. Pucey esiintyi lyhyesti kahdessa ensimmäisessä kirjassa, joissa hänet mainittiin pelaajaksi, joka ei syyllistynyt epärehellisiin käytöksiin otteluissa. Kolmannessa kirjassa Puceyn tilalle jahtaajaksi valittiin Cassius Warrington. Puceyn kohtalo ei ole tiedossa hänen valmistuttua Tylypahkasta.

Cassius Warrington oli Luihuisen oppilas vuosina 1989-1995 ja kolmannessa kirjassa hänestä tuli Luihuisen huispausjoukkueen jahtaaja korvaten Adrian Puceyn. Neljännessä kirjassa Warrington oli yksi niistä oppilaista, jotka pystyivät laittamaan nimensä Liekehtivään pikariin. Warringtoniin viitattiin sanoilla "se iso Luihuisen poika, joka näyttää laiskiaiselta". Viidennessä kirjassa Warrington liittyi Pimennon perustamaan Inkvisitiopartioon. Warrington joutui sairaalasiipeen, kun häneen langetettiin kirous, joka sai hänen ihonsa näyttämään aamiaismuroilta. Warrington sai myöhemmin Ginnyn ja Nevillen kiinni heidän yritettyä auttaa Harrya pääsemään Pimennon työhuoneeseen. Warringtonin kohtalo ei ole tiedossa hänen valmistuttua Tylypahkasta.

Blaise Zabini on tummaihoinen poika, joka kuuluu Luihuiseen. Hänen äitinsä on tunnettu kaunotar, jonka seitsemän aviomiestä ovat kuolleet mystisesti ja jättäneet jälkeensä kasoittain velhokultaa. Hän kuuluu Draco Malfoyn ja kumppaneitten porukkaan, mutta ei esiinny usein kirjoissa. Hän esiintyy muun muassa kirjassa Harry Potter ja puoliverinen prinssi, tultuaan Horatius Kuhnusarvion suosikeista koostuvan "Kuhnu-kerhon" ensimmäisestä "kokouksesta" koulujunassa. Kuoleman Varjelukset elokuvassa Zabini oli Crabben sijaan Tarvehuoneessa jahtaamassa Harrya. Harry pelasti Zabinin yhdessä Dracon kanssa jolloin Zabini jäi henkensä velkaa Harrylle.

• Rowling, J. K.: Harry Potter ja viisasten kivi. ((Harry Potter and the Philosopher’s Stone, 1997.) Suomentanut Jaana Kapari) Tammi, 1998.
• Rowling, J. K.: Harry Potter ja salaisuuksien kammio. ((Harry Potter and the Chamber of Secrets, 1998.) Suomentanut Jaana Kapari) Tammi, 1999.
• Rowling, J. K.: Harry Potter ja Azkabanin vanki. ((Harry Potter and the Prisoner of Azkaban, 1999.) Suomentanut Jaana Kapari) Tammi, 2000.
• Rowling, J. K.: Harry Potter ja liekehtivä pikari. ((Harry Potter and the Goblet of Fire, 2000.) Suomentanut Jaana Kapari) Tammi, 2001.
• Rowling, J. K.: Harry Potter ja Feeniksin kilta. ((Harry Potter and the Order of the Phoenix, 2003.) Suomentanut Jaana Kapari) Tammi, 2004.
• Rowling, J. K.: Harry Potter ja puoliverinen prinssi. ((Harry Potter and the Half-Blood Prince, 2005.) Suomentanut Jaana Kapari) Tammi, 2006.
• Rowling, J. K.: Harry Potter ja kuoleman varjelukset. ((Harry Potter and the Deathly Hallows, 2007.) Suomentanut Jaana Kapari-Jatta) Tammi, 2008.