Brasilian Grand Prix 1982
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Brasilian Grand Prix 1982 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 21. maaliskuuta 1982 Jacarepaguan radalla Brasiliassa. Kilpailun voitti Renault'lla ajanut Alain Prost, jolle voitto oli kauden toinen.
Nelson Piquet olisi voittanut kilpailun ja Keke Rosberg ollut toinen, mikäli heitä ei olisi hylätty alipainoisten autojen takia. Tapauksen johdosto FOCA-tallit vetäytyivät San Marinon GP:sta.
Tulokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sija | Nro | Kuljettaja | Talli | Kierrokset | Aika/keskeytys | Lähtöruutu | Pisteet |
---|---|---|---|---|---|---|---|
1 | 15 | Alain Prost | Renault | 63 | 1.44.33,134 | 1 | 9 |
2 | 7 | John Watson | McLaren-Ford | 63 | + 2,990 | 12 | 6 |
3 | 12 | Nigel Mansell | Lotus-Ford | 63 | + 36,859 | 14 | 4 |
4 | 3 | Michele Alboreto | Tyrrell-Ford | 56 | + 50,761 | 13 | 3 |
5 | 9 | Manfred Winkelhock | ATS-Ford | 62 | + 1 krs. | 15 | 2 |
6 | 28 | Didier Pironi | Ferrari | 62 | + 1 krs. | 8 | 1 |
7 | 4 | Slim Borgudd | Tyrrell-Ford | 61 | + 2 krs. | 21 | |
8 | 17 | Jochen Mass | March-Ford | 61 | + 2 krs. | 22 | |
9 | 31 | Jean-Pierre Jarier | Osella-Ford | 60 | + 3 krs. | 23 | |
10 | 30 | Mauro Baldi | Arrows-Ford | 57 | + 6 krs. | 19 | |
DSQ | 1 | Nelson Piquet | Brabham-Ford | 63 | Hylättiin | 7 | |
DSQ | 6 | Keke Rosberg | Williams-Ford | 63 | Hylättiin | 3 | |
Kesk. | 10 | Eliseo Salazar | ATS-Ford | 38 | Moottori | 18 | |
Kesk. | 20 | Chico Serra | Fittipaldi-Ford | 36 | Jousitus | 25 | |
Kesk. | 2 | Riccardo Patrese | Brabham-Ford | 34 | Kuljettaja | 9 | |
Kesk. | 27 | Gilles Villeneuve | Ferrari | 29 | Ulosajo | 2 | |
Kesk. | 8 | Niki Lauda | McLaren-Ford | 22 | Kolari (Reutemann) | 5 | |
Kesk. | 16 | René Arnoux | Renault | 21 | Kolari (Reutemann) | 4 | |
Kesk. | 5 | Carlos Reutemann | Williams-Ford | 21 | Kolari (Arnoux) | 6 | |
Kesk. | 11 | Elio de Angelis | Lotus-Ford | 21 | Kolari (Baldi) | 11 | |
Kesk. | 25 | Eddie Cheever | Ligier-Matra | 19 | Vesivuoto | 26 | |
Kesk. | 23 | Bruno Giacomelli | Alfa Romeo | 16 | Kytkin | 16 | |
Kesk. | 26 | Jacques Laffite | Ligier-Matra | 15 | Runko | 24 | |
Kesk. | 22 | Andrea de Cesaris | Alfa Romeo | 14 | Runko | 10 | |
Kesk. | 33 | Derek Daly | Theodore-Ford | 12 | Ulosajo | 20 | |
Kesk. | 18 | Raul Boesel | March-Ford | 11 | Ulosajo | 17 | |
DNQ | 36 | Teo Fabi | Toleman-Hart | Karsiutui | |||
DNQ | 29 | Brian Henton | Arrows-Ford | Karsiutui | |||
DNQ | 35 | Derek Warwick | Toleman-Hart | Karsiutui | |||
DNQ | 14 | Roberto Guerrero | Ensign-Ford | Karsiutui | |||
DNQ | 32 | Riccardo Paletti | Osella-Ford | Karsiutui |
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Paalupaikka: Alain Prost – 1.28,888
- Nopein kierros: Alain Prost – 1.37,016 (kierroksella 36)
- Kymmenes Brasilian Grand Prix
- René Arnouxin 50. kilpailu
- Mauro Baldin ensimmäinen kilpailu
- Michele Alboreton ensimmäiset MM-pisteet
- Renault'n kymmenes kilpailun nopein kierros
- Carlos Reutemanin viimeinen kilpailu
- Manfred Winkelhockin ensimmäinen ja ainoa pistesija[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ The Official Formula 1 Website FIA. Arkistoitu 4.11.2014. Viitattu 18. joulukuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ Merkkipaalut F1-ruutu. Arkistoitu 3.5.2015. Viitattu 18. joulukuuta 2007.
- ↑ STATS F1: Manfred WINKELHOCK - Points • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 22.8.2017. (englanniksi)
Formula 1 -luokan Brasilian Grand Prix’t
1950-luku | 1950 | 1951 | 1952 | 1953 | 1954 | 1955 | 1956 | 1957 | 1958 | 1959 |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
1960-luku | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 |
1970-luku | 1970 | 1971 | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 |
1980-luku | 1980 | 1981 | 1982 | 1983 | 1984 | 1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 |
1990-luku | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 |
2000-luku | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 |
2010-luku | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 |
Radat | Autódromo José Carlos Pace (1973–1977, 1979–1980, 1990–2019) Autódromo Internacional Nelson Piquet (1978, 1981–1989) |