Beloje (järvi Alolin pitäjässä Pustoškan piirissä)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoon järvestä Pustoškan piirissä. Muista järvistä tai kohteista löytyy täsmennyssivulta Beloje.
Beloje
Белое
Maanosa Eurooppa
Valtiot Venäjä
Alue Pihkovan alue
Piiri Pustoškan piiri
Koordinaatit 56°26′27″N, 29°01′43″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Narvanjoen vesistöalue
Valuma-alue Belevitsan valuma-alue
Järveen tulevat joet Belevitsa Krivojesta
Laskujoki Belevitsa Velikajaan
Järvinumero 01030000111102000025861
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 135 m mpy. [1]
Pituus 2,7 km [a]
Leveys 1,6 km [a]
Pinta-ala 1,804 km² [2]
Tilavuus 0,017 km³ [b]
Keskisyvyys 9,5 m [2]
Suurin syvyys 23 m [2]
Valuma-alue 18,84 km² [2]
Saaria 5 [a]
Kartta
Beloje

Beloje (ven. Белое) on järvi Luoteis-Venäjällä Pihkovan alueen Pustoškan piirissä. Järven nimen alkuosa (ven. бело-, belo-) tarkoittaa valkoista ja Beloje on järven nimenä melko yleinen. Sen voisi vapaasti suomentaa Valkijärvi tai Valkojärvi. Suomessa tällaisen nimen on saanut kirkasvetinen järvi.[3][4]

Järvi on 2,7 kilometriä pitkä, 1,6 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 1,804 neliökilometriä eli 180 hehtaaria. Järven pohjoispuoliskossa järvi on vain 250 metriä leveä. Kapeikon pohjoispuoli muodostaa järven pohjoisosan, joka on kooltaan noin neljäsosan koko järvestä. Eteläosassa sijaitsevat kaikki saaret, joita on viisi ja joiden pinta-ala on yhteensä 3,1 hehtaaria. Kolme suurinta saarta ovat kokoluokaltaan saman suuruisia. Eteläosan lounaispäässä jää kahden niemen väliin vain 100 metriä leveä kapeikko. Sen länsipuolella aukeaa pieni suojaisia lahti. Järven ymäristö on autiota metsämaata ja lähintä asutusta edustavat kylät Verbilovo (ven. Вербилово), joka sijaitsee kolme kilometriä itää, ja Gavriltsevo (ven. Гаврильцево) sijaitsee 1,5 kilometriä pohjoiseen. Järven vesialue kuuluu kokonaan Pustoškan piirin alueelle, mutta järven länsipuolen rannat ovat jo Sebežin piiriä.[2][a][3][5][1]

Järvessä elää ainakin hauki, ahven, särki, lahna, muikku, peledsiika, Coregonus maraenoides, seipi, säyne, suutari, made, kiiski, sorva, rantanuoliainen, allikkosalakka, mutakala, törö, salakka, pasuri, punasalakka, ruutana, kuha, simppu ja kymmenpiikki, sekä jokirapua, jota on niukasti. Järven pohja on hiekka ja se kivinen. Hiekan päälle on laskeutunut mutaa. Rannat ovat hiekansekaista soraa, joka on paikoin kivikkoista.[2]

Vesistösuhteita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beloje sijaitsee Belevitsan (ven. Белевица) valuma-alueella. Belevitsa on Velikajan sivujoki ja se kuuluu Velikajan valuma-alueeseen, joka on Narvanjoen vesistöalueen eteläisin osa. Velikaja laskee Peipsijärveen, mistä Narvanjoki jatkaa pohjoiseen päin ja laskee lopuksi Itämerellä Suomenlahteen.[a][3]

Belevitsan valuma-alueella on kolme suurta järveä ja paljon pieniä lampia ja järviä. Belojen lähialueeseen kuuluvat muun muassa Somino (ven. Сомино), joka on niistä suurin ja se laskee eteläosan länsirantaan pienen lammen kautta. Sominon pohjoispuolella sijaitsee Portki (ven. Портки), joka laskuojasta ei ole tietoa. Kahden muun lammen nimeä ei ole kartoissa. Järven valuma-alueen koko on lähteestä riippuen 11,6 [3] tai 18,84 neliökilometriä [2]. Sen suuri koko johtuu Belevitsan valuma-alueesta, joka ulotuu kymmenen kilometriä pohjoiseen. Belevitsa virtaa Ostrovitnojen ja Krivojen kautta ja laskee pohjoisosan pohjoiskärkeen.[a][5][1]

  1. a b c d e f Kohteen pituus, leveys ja ympäristön kasvillisuus, asutus ja nimistöä on tarkistettu Internetin Google-, Bing- tai Yandex-karttapalvelusta käyttäen järven koordinaatteja.
  2. Järven tilavuus on laskettu kertomalla järven pinta-ala sen keskisyvyydellä.
  1. a b c Pihkovan alueen kartta: sivu 35 (Arkistoitu – Internet Archive) ja sivu 41 (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 17.5.2020
  2. a b c d e f g Pihkovan alueen järviä (Excel) (arkistoitu, 22.5.2014) luotu 7.9.2013. pskov.ru: Pihkovan alueen valtion lupa- ja ympäristöhallintokomitea. Arkistoitu 30.6.2019. Viitattu 17.5.2020. (venäjäksi)
  3. a b c d Beloje (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 17.5.2020. (venäjäksi)
  4. Kuusinen, M. & Ollikainen, V.: Venäläis-suomalainen suursanakirja. Werner Söderström Oy, 1978. ISBN 951-0-00150-3
  5. a b Neuvostoajan kartta: O-35-Д, Псков (Pihkova), 1:200 000, viitattu 17.5.2020