Alfred Harmsworth Northcliffe

Alfred Harmsworth, lordi Northcliffe
Henkilötiedot
Syntynyt	15. heinäkuuta 1865 Chapelizod, Irlanti
Kuollut	14. elokuuta 1922 (57 vuotta) Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta
Ammatti	kustantaja
Arvonimi	varakreivi
Muut tiedot
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Alfred Charles William Harmsworth, Northcliffen varakreivi (15. heinäkuuta 1865 Chapelizod, lähellä Dublinia, Irlanti – 14. elokuuta 1922 Lontoo)^[1] oli brittiläinen lehdenkustantaja. Hän loi kansanomaisuutta tavoitelleilla lehdillään Britanniaan vastineen yhdysvaltalaiselle keltaiselle lehdistölle. Northcliffen lehtiyhtiö Amalgamated Press omisti yli 70 lehteä, joukossa muun muassa sanomalehdet Evening News, Daily Mail, Daily Mirror ja The Times.^[2] Yhtiö kasvoi lopulta yhdeksi aikansa suurimmista kustantamoista.^[1] Northcliffe saavutti suuren poliittisen vaikutusvallan lehtiensä kautta. Hänen veljensä Harold Harmsworth, lordi Rothermere toimi hänen liikekumppaninaan ja peri pääosan hänen lehtiyhtymästään.

Alfred Harmsworth oli lähtöisin vaatimattomista oloista Irlannista. Hän lopetti koulunkäynnin 16-vuotiaana ja ryhtyi kirjoittelemaan paikallisiin lehtiin ja aikakausjulkaisuihin. Käyttäen esikuvinaan aikansa suosittuja viikkojulkaisuja hän perusti vuonna 1888 ensimmäisen oman lehtensä, joka oli nimeltään Answers (alkujaan Answers to Correspondents, ”Vastauksia kirjeenvaihtajille”). Harmsworth osoittautui taitavaksi lukijakunnan mieltymysten myötäilyssä, ja hänen liikekumppanikseen ryhtynyt Harold-veli (sittemmin lordi Rothermere) toi lehden käyttöön liikemiestaitonsa. Answers muodostui näin suurmenestykseksi, ja vain viidessä vuodessa sen levikki kohosi miljoonaan kappaleeseen. Harmsworth perusti nopeasti sen rinnalle joukon muita aikakauslehtiä, joita myytiin halvalla ja jotka oli suunnattu erilaisille lukijaryhmille. Joukossa olivat muun muassa hupilehti Comic Cuts ja naisille suunnattu Forget-Me-Not.^[1][3]

Harmsworth siirtyi aikakauslehtien puolelta sanomalehtialalle vuonna 1894 ostamalla taloudellisissa vaikeuksissa olleen lontoolaisen Evening Newsin. Hän muutti sen lyhyessä ajassa yhdeksi ajan suosituimmista lehdistä ottamalla käyttöön sellaisia uutuuksia kuin kirjojen julkaisu jatkosarjoina, lyhyet uutisraportit, juorupalstat ja naisille suunnatut kolumnit. Seuraavaksi Harmsworth osti kaksi Glasgow’ssa ilmestynyttä lehteä ja yhdisti ne nimelle Daily Record. Tämän jälkeen hän halusi lisätä ketjuunsa valtakunnallisen päivittäin ilmestyvän kevyen lehden ja perusti toukokuussa 1896 Daily Mailin. Siitä tuli välitön menestys uuden lukijakunnan parissa, ja jo ensimmäinen numero saavutti levikillään maailmanennätyksen. Lehti pysyi painosmäärältään maailman suurimpana päivittäisenä sanomalehtenä koko omistajansa elinajan. Daily Mailin uutisartikkelit pidettiin tietoisesti lyhyinä ja otsikoita käytettiin runsaasti.^[1][3]

Vuonna 1903 Harmsworth perusti Daily Mirrorin, jota markkinoitiin kuvalehtenä ja joka pääsi lähes yhtä suuriin lukijamääriin kuin Daily Mail. Hän osti myös Weekly Dispatchin, josta hän teki maan luetuimman sunnuntailehden, ja vuonna 1905 vararikon partaalla olleen The Observerin. Harmsworthin lehti-imperiumi saavutti huippunsa, kun hän osti vuonna 1908 The Timesin, jonka hän myös uudisti.^[1][3] Daily Mail, Daily Mirror ja eräät muut Harmsworthin lehdet yhdistettiin myöhemmin Associated Newspapers Ltd -nimiseksi yhtiöksi.^[2] Lisäksi hän perusti Kanadaan paperitehtaita lehtitalonsa käyttöön.^[4]

Harmsworth saavutti suuren poliittisen vaikutusvallan ensisijaisesti lehtiensä kautta. 1890-luvulta alkaen hän varoitteli lehdissään Britanniaa uhkaavasta ”saksalaisvaarasta” ja puolsi yleisen asevelvollisuuden käyttöönottoa. Hänen katsottiin näin vaikuttaneen ensimmäiseen maailmansotaan johtaneen vihan lietsomiseen.^[4] Harmsworth aateloitiin baronetiksi vuonna 1904. Seuraavana vuonna hän sai päärinarvon nimellä paroni Northcliffe of the Isle of Thanet, ja hänestä tuli Britannian nuorin pääri.^[3]

Ensimmäisen maailmansodan alkuvaiheessa vuonna 1915 Northcliffen lehdet paljastivat brittijoukkojen ammuspulan ja syyttivät siitä sotaministeri Herbert Kitcheneriä. Vaikka kansallissankarina pidetyn Kitchenerin arvostelu herätti närkästystä, Northcliffe sai myös tunnustusta ajettuaan sotatarvikeministeriön perustamista sekä laajan hallituskoalition muodostamista sodan oloissa. Hän asettui tukemaan pääministeriksi vuonna 1916 tullutta David Lloyd Georgea, mutta kieltäytyi tämän tarjoamasta ilmailuministerin salkusta, koska se olisi sitonut hänen kätensä hallituksen arvostelulta. Kesäkuusta marraskuuhun 1917 Northcliffe johti Britannian sotavaltuuskuntaa Yhdysvalloissa. Palattuaan hänelle myönnettiin varakreivin arvo.^[1][3][4]

Helmikuussa 1918 Northcliffe kutsuttiin Britannian hallituksen propagandajohtajaksi, jonka vastuulla oli vihollismaihin suunnattu propaganda. Taustansa vuoksi hän oli luonnollisesti propagandistin tehtävään sopiva, ja hän organisoi valtavan Saksaan kohdistetun lentolehtiskampanjan. Northcliffe erosi hallituksesta heti sodan päätyttyä marraskuussa 1918 mutta pyrki yhä vaikuttamaan maan johtoon ulkoapäin. Hän lupasi lehtiensä tukevan Lloyd Georgen hallitusta vuoden 1918 vaaleissa, jos hän saisi määrätä uuden ministerilistan. Lloyd George kieltäytyi ja voitti vaalit ilman Northcliffen tukea. Northcliffe pyrki vaikuttamaan lehtiensä kautta myös Pariisin rauhankonferenssiin vuonna 1919 ja vaati Saksan rankaisemista rauhansopimuksessa.^[1][3][4]

Northcliffe oli kiinnostunut tekniikan kehittämisestä.^[3] Hän pyrki edistämään lentokoneilla tehtäviä saavutuksia tarjoamalla suuria palkkioita niille, jotka ensimmäisinä suorittaisivat jonkin vaativan etapin. Esimerkiksi vuonna 1914 hän tarjosi 10 000 puntaa ensimmäisestä Atlantin ylilennosta.^[4]

Northcliffen terveys romahti vuonna 1921, sillä hän kärsi streptokokkitulehduksesta. Hän kuoli seuraavana vuonna. Hänen lehtitalonsa arvovaltaisin julkaisu The Times myytiin John Jacob Astor V:lle.^[3] Pääosa Northcliffen lehdistä kuitenkin siirtyi hänen veljelleen Haroldille, joka oli jo 1914 ostanut häneltä Daily Mirrorin.^[4]