Šokkiterapia

Šokkiterapia on taloustieteessä käytetty termi, joka tarkoittaa lyhyellä aikavälillä suoritettuja talouspoliittisia muutoksia, joilla suunnitelmatalous muutetaan markkinataloudeksi. Šokkiterapian mukaiset toimenpiteet ovat usein hintasääntelyn purkaminen, julkisten tahojen yksityistäminen, kaupan vapauttaminen ja monetaristisen taloustieteen mukainen makrovakauspolitiikka.^[1]

Šokkiterapiaa pidetään yleisesti markkinaliberalismin kannattajien teoriana. Usko siihen, että suunnitelmatalous tulisi muuttaa markkinataloudeksi on jo itsessään liberalistinen mielipide. ^[2]

Teorian puolustajat ovat argumentoineet, että:

• Šokkiterapia voi pelastaa jähmettyneen suunnitelmatalouden
• Markkinat adaptoituvat hyvin selkeisiin muutoksiin
• Historiallinen menestys osoittaa teorian toimivaksi

Teoriaa vastustavat ovat argumentoineet, että:

• Šokkiterapia aiheuttaa tuloeroja ja eriarvoistumista
• Muutokset aiheuttavat työttömyyttä sekä konkursseja
• Nopeat muutokset ovat aiheuttaneet taloudellisia ongelmia

Chilen talous oli 1970-luvulla huonossa kunnossa, sillä sosialistisen presidentin Salvador Allenden talouspoliittiset päätökset olivat osoittautuneet huonoiksi. Vuonna 1972 Chilen inflaatio oli jopa 150%, mikä oli Hernán Büchin mukaan Allenden tiukan hintasääntelyn syytä.^[3]

Augusto Pinochet lupasi talousmuutoksia noustessaan valtaan vuoden 1973 vallankaappauksen yhteydessä. Pinochet kuitenkin ulkoisti talouspolitiikan Milton Friedmanin opettamille Chicagon pojille. He avasivat Chilen markkinat ja poistivat protektionistiset tullit. Lisäksi useat monetaristiset toimenpiteet otettiin käyttöön, jotta inflaatio saataisiin rauhoittumaan.

Šokkiterapian mukaiset toimenpiteet osoittautuivat onnistumiseksi Chilessä, sillä inflaatio laski ja maan talous kasvoi todella nopeasti. Chilen taloutta on kuitenkin arvosteltu siitä, että valtiolla oli korkea työttömyys sekä varallisuus oli epätasa-arvoisesti jakautunut.^[2]