Strontiumtitanaatti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.
Strontiumtitanaatti
Tunnisteet
CAS-numero 12060-59-2
PubChem CID 82899
Ominaisuudet
Molekyylikaava SrTiO3
Moolimassa 183,49
Ulkomuoto Valkoinen kiteinen aine
Sulamispiste 2 080 °C[1]
Tiheys 5,12 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Ei liukene

Strontiumtitanaatti (SrTiO3) eli strontiumtitaanioksidi on epäorgaaninen yhdiste. Sitä käytetään pääasiassa elektroniikkasovellutuksissa. Strontiumtitanaatti kuuluu rakenteeltaan perovskiittiyhdisteisiin.

Valmistus ja käyttö

Strontiumtitanaattia valmistetaan yleensä kuumentamalla strontiumkarbonaatin ja titaanidioksidin seosta. Näin saatu tuote on kuitenkin usein epäpuhdasta, minkä vuoksi menetelmä ei sovellu hyvin puhdasta tuotetta vaativiin elektroniikkasovelluksiin. Muita menetelmiä ovat erilaiset sooli-geeli-menetelmät, sitraatti- ja oksalaattikompleksien terminen hajotus, hydrotermiset menetelmät ja viimeisimpänä strontiumnitraatin reaktio titaani-isopropoksidin kanssa käytettäessä glykolia liuottimena.[2]

Strontiumtitanaatti on puolijohdemateriaali, jota käytetään elektrokeraamisissa komponenteissa haluttujen ominaisuuksien aikaansaamiseksi. Yhdistettä käytetään muun muassa televisioiden, radioiden ja tietokoneiden kondensaattoreissa, koska materiaalin eristevakio eli permittiivisyys ε on yhdisteellä suuri (ε=300). Strontiumtitanaatin taitekerroin on lähellä timantin taitekerrointa, minkä vuoksi sitä on käytetty synteettisenä timantin korvikkeena. Strontiumtitanaattia voidaan käyttää myös valkoisena väriaineena.[1][3]

Katso myös

Lähteet

  1. a b c Tony Jones & Terry A. Egerton: Titanium Compounds, Inorganic, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2012. Viitattu 22.5.2013
  2. Sang-Jin Lee, Pradheep Thiyagarajan & Man-Jong Lee: Synthesis and characterization of strontium titanate powder via a simple polymer solution route. Journal of Ceramic Processing Research, 2008, 9. vsk, nro 4, s. 385-388. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.10.2023. (englanniksi)
  3. Stephen G. Hibbins: Strontium and Strontium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2006. Viitattu 22.5.2013

Aiheesta muualla