Vesipallo

Vesipallon esimuotoja pelattiin 1800-luvulla Englannissa ja Skotlannissa. Pelin varhaisin muoto tunnettiin väkivaltaisena pelinä. Olympialaisten lajina vesipallo oli ensimmäisen kerran vuoden 1900 kisoissa. Vuodesta 1908 alkaen miesten vesipallo on ollut kaikkien olympialaisten ohjelmassa. Eniten kultamitaleita on Unkarilla, yhdeksän kappaletta. Naisten vesipallo otettiin olympiakisoihin 2000. Olympialaisten lisäksi muita suuria kilpailuja ovat maailmanliiga ja maailmanmestaruuskilpailut, jotka kummatkin järjestää Kansainvälinen Uimaliitto.^[2]

Joukkueessa on kuusi kenttäpelaajaa ja maalivahti lisäksi varamaalivahti ja viisi vaihtopelaajaa. Pelaajilla on uima-asut, numeroidut lakit joissa on korvasuojat. Ottelupallo painaa 400–450 grammaa, ja se on yleensä keltainen. Miesten pallo on isompi koko 5 ja naisten pallo on koko 4.^[2]

Vesipalloaltaan mitat ovat tavallisimmin 20 × 10 metrin ja 30 × 20 metrin väliltä. Altaan täytyy olympialaisissa olla vähintään 1,8 metriä syvä. Kentässä on keskilinja, maalilinjat, kahden metrin linjat ja viiden metrin linjat, joiden paikat merkitään kelluvilla köysillä ja altaan pohjalla olevilla viivoilla. Viiden metrin linjan takana tehtyä puolustavan joukkueen rikkomusta seuraa rangaistusheitto. Kahden metrin linjan taakse ei hyökkäävä pelaaja saa mennä ilman palloa tai ennen palloa.^[2]

Maalin leveys on kolme metriä ja korkeus vedenpinnasta 90 senttimetriä. Maali voi olla kiinni altaan reunoissa tai kellua köysien varassa.^[2]

Vesipallossa tavoitteena on heittää pallo maaliin, ja ottelun voittaa enemmän maaleja tehnyt joukkue. Ottelussa on neljä kahdeksan minuutin erää ja tarvittaessa rangaistusheittokilpailu. Ensimmäinen ja kolmas erätauko on kaksi minuuttia ja keskimmäinen viisi minuuttia. Jokainen erä alkaa sillä, että joukkueet uivat omilta maalilinjoiltaan pallolle keskilinjalle. Kumpikin joukkue voi käyttää yhden aikalisän erää kohden.^[2]

Kenttäpelaaja saa pelata palloa vain yhdellä kädellä, eikä hän saa lyödä palloa nyrkillä. Pelaaja ei saa koskettaa altaan pohjaa tai reunoja. Maalivahti saa koskea palloon molemmilla käsillä mutta hän ei saa ylittää keskilinjaa. Joukkueen hyökkäysaika on 30 sekuntia pallon haltuunsaamisesta. Mahdollinen uusi hyökkäysaika esimerkiksi maalintekoyrityksen jälkeen on 20 sekuntia. Pelaaja voi liikuttaa palloa syöttämällä sen tai kuljettamalla sitä edessään samalla kun ui.^[2]

Joukkue voi puolustaa miesvartioinnilla tai paikkapuolustuksella. Yleisin pelimuodostelma on 3–3 eli kaksi kolmen pelaajan linjaa.^[2]

Ottelussa on kaksi tuomaria. Vakavasta rikkeestä seuraa enintään 20 sekunnin ulosajo, sekä kolmannesta vakavasta rikkeestä poistaminen pelistä. Lisäksi tuomari voi poistaa pelaajan epäurheilijamaisesta käytöksestä suoraan suihkuun. Pahin virhe on ”raakuus” josta pelaaja poistetaan ottelusta ja joukkue joutuu pelaamaan 4 minuuttia alivoimalla kunnes joukkueet ovat taas täysilukuisia. Raakuudesta pelaajalle tuomitaan aina vähintään yhden ottelun pelikielto.^[2]

Suomessa vesipallon pelaaminen alkoi vuonna 1901, ja Suomen mestaruudesta alettiin otella vuonna 1908. Ensimmäisen mestaruuden voitti Helsingfors Simsällskap, joka kukisti Helsingfors Idrottsklubbin 7–1. Suomen kautta aikain menestynein seura on Helsingfors Simsällskap, joka on voittanut 46 mestaruutta. Kuopion Uimaseuralla oli pitkä mitaliputki, jolloin seura voitti mitalin joka vuosi vuosina 1976–2006. Joukkue saavutti 10 kultaa, 11 hopeaa ja 10 pronssia, viimeisimmät neljä mestaruutta vuosina 2001–2004. Vuoden 2013 miesten Suomen mestari oli Uintiseura Kuhat Helsingistä, mestaruus vuonna 2013 oli seuralle jo yhdestoista ja kahdeksas 2000-luvulla. Vuosina 2014–2016 Turun Uimarit voitti kolme mestaruutta peräkkäin, kunnes vuonna 2017 oli taas Kuhien vuoro ottaa mestaruus. Vuoden 2018 Suomen mestari oli Cetus, jolle mestaruus oli seurahistorian ensimmäinen miesten sarjassa. Cetus uusi mestaruuden vuosina 2019, 2020 ja 2021. ^[4][5][6]

Naisten vesipalloa on Suomessa pelattu vuodesta 1985. Ensimmäisenä kautena sarja pelattiin epävirallisena koska sarjaan ilmoittautui vain kolme joukkuetta. Virallisen ensimmäisen mestaruuden voitti 1986 Kuopion Uimaseura. 1990-luvun vaihteessa lajia hallitsi Oulun Vespa voittaen monia mestaruuksia. Vuosina 2015 ja 2017 naisten Suomen mestari oli Porin Sentterit. Sentterit ovat voittaneet yhteensä kymmenen Suomen mestaruutta. Vuonna 2016 mestaruuden voitti Uinti Tampere ja vuonna 2018 ja 2019 Turun Uimarit. Vuoden 2020 naisten Suomen mestari on Cetus.^[5]

Kaudella 2018–2019 vesipallossa on Suomessa sarjat miehille, naisille ja kolmelle eri juniori-ikäluokalle sekä maajoukkueet B- ja C-junioreille.^[7][8] Viralliseen sarjatoimintaan osallistuvat Cetus (Espoo), Jyväskylän Saukot, Kuhat (Helsinki), Kuopion Uimaseura, Oulun Lohet, Sentterit (Pori), Turun Uimarit ja Uinti Tampere.

• Suuri urheilulajikirja: säännöt, tekniikka & taktiikka. (alkuteos: The Sports Book, 2015) Karisto, 2016. ISBN 978-951-23-6001-7

• Vesipallo Suomen Uimaliiton sivulla
• Vesipallosäännöt 2019-2021 Suomen uimaliitto
• Suomen vesipallon FB-ryhmä