Varakuningas

Varakuningas on kahden tai useamman maan tai hallintoalueen yhteisen hallitsijan sijainen alueella, joka kuuluu osana johonkin valtioon. Norjan perustuslaki määräsi 1814–1891, että maassa tuli olla varakuningas Ruotsin kuninkaan sijaisena. Intian varakuninkaaksi nimitettiin 1858–1947 Yhdistyneen kuningaskunnan korkeimpana edustajana toiminutta kenraalikuvernööriä.

Meksikossa ja Perussa asetettiin varakuninkaat virkaansa 1500-luvulla. Nämä espanjalaisten aatelisten joukosta valitut miehet nimitti virkaansa Espanjan kuningas ja Intioiden neuvosto. Varakuninkailla oli laajat valtaoikeudet. He nimittivät siirtomaan virkamiehistön, saattoivat voimaan lait ja valvoivat intiaanien käännyttämistä kristinuskoon. Varakuninkaiksi kutsuttiin myös englantilaisten Irlantiin 1300-luvulla asettamia kuvernöörejä ja 1801–1921 Irlannissa olleita kenraalikuvernöörejä (Irlannin lordiluutnantti).