Valkeat yöt (elokuva)
Valkeat yöt (Le notti bianche) on Luchino Viscontin ohjaama italialais-ranskalainen vuoden 1957 elokuva, jonka juoni perustuu Fjodor Dostojevskin novelliin ”Valkeat yöt”. Sen pääosia esittävät Maria Schell ja Marcello Mastroianni, joka palkittiin roolistaan Nastro d’argentolla.
| Valkeat yöt | |
|---|---|
| Le notti bianche | |
 |
|
| Ohjaaja | Luchino Visconti |
| Käsikirjoittaja |
|
| Perustuu | Fjodor Dostojevskin novelliin ”Valkeat yöt” |
| Tuottaja | Franco Cristaldi |
| Säveltäjä | Nino Rota |
| Kuvaaja | Giuseppe Rotunno |
| Leikkaaja | Mario Serandrei |
| Tuotantosuunnittelija | Mario Chiari |
| Pukusuunnittelija | Piero Tosi |
| Koreografi | Dirk Sanders |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | |
| Tuotantoyhtiö |
|
| Levittäjä | Netflix |
| Ensi-ilta | 6. syyskuuta 1957 |
| Kesto | 102 min |
| Alkuperäiskieli | italia |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Tuotanto ja vastaanotto
muokkaaKäsikirjoittaja Suso Cecchi d’Amicon mukaan Valkeiden öiden taustalla oli kaksi tekijää. Visconti ja Cecchi d’Amico halusivat antaa näyttelijä Marcello Mastroiannille mahdollisuuden näyttää osaamistaan, sillä hän oli tehnyt aiemmin vain tietynlaisia luonnerooleja. Visconti taas halusi elokuvalla todistaa, että pystyi tekemään pienimuotoisen elokuvan kuluttamatta liikaa rahaa. Visconti ja Cecchi d’Amico suunnittelivat aluksi Giovanni Vergan novellin ”E andata cosi” filmaamista, mutta pelkäsivät sen joutuvat sensuurin kohteeksi. He päätyivät lopulta Dostojevskin novelliin ”Valkeat yöt”.[1]
Koska Viscontilla ei ollut mahdollisuutta kuvata Leningradissa, hän sijoitti elokuvan Livornoon. Elokuvaa ei kuitenkaan kuvattu kaupungissa, vaan Cinecittàn studioilla, johon rakennettiin voimakkaasti tyylitelty malli Livornosta.[1]
Visconti halusi päärooliin Maria Schellin, jonka maine oli selvässä nousussa ja joka sai tarjouksia sekä muualta Euroopasta että Hollywoodista. Schell tapasi Viscontin muutamia kertoja ja halusi tietää tarkasti Viscontin suunnitelmat. Lopulta Schell hyväksyi roolin, jos saisi toiseksi vastanäyttelijäkseen Jean Marais’n. Marais oli tuolloin uransa huipulla, ja Visconti epäili hänen kiinnostustaan sivurooliin. Marais ilmoitti kuitenkin, että Viscontin elokuvasta hänelle kelpaisi mikä tahansa rooli.[1]
Valkeat yöt valmistui kahdeksassa viikossa, ja se sai ensi-iltansa Venetsian elokuvajuhlilla, missä se voitti Hopeisen leijonan.[1][2] Pääosanesittäjä Marcello Mastroianni palkittiin 1958 parhaan miespääosan Nastro d’argentolla.[3] Kriitikot suhtautuivat Valkeisiin öihin melko nuivasti, ja myöhemmin elokuva on nähty lähinnä viehättävänä välityönä. Kuitenkin sen ansiosta, että elokuva sai Hopeisen leijonan, Visconti pystyi hankkimaan rahoituksen seuraavaa elokuvaansa Rocco ja hänen veljensä varten.[1]
Tyyli
muokkaaVaikka usein sanotaan, että Valkeiden öiden myötä Visconti hylkäsi lopullisesti neorealistisen elokuvan, niin esimerkiksi elokuvahistorioitsija Geoffrey Nowell-Smithin mukaan vuonna 1957 ei ollut enää varsinaisesti olemassa neorealistista liikettä, jonka voisi hylätä.[4]
Viscontin elokuva poikkeaa selvästi Dostojevskin alkuteoksesta. Tapahtumapaikka on käytännössä muuttunut kokonaan, sillä pohjoisen vaaleat kesäyöt ovat vaihtuneet Italian pimeisiin öihin, jossa valkoisuutta edustaa vain ikuinen sumu ja viimeisen yön lumisade. Elokuvan öinen maailma on hillitty, ja tapahtumat on tallennettu hyvin pitkin otoksin. Tarina on siirretty elokuvaan lähes sellaisenaan, Visconti on siirtänyt sen kuitenkin omaan aikaansa.[5]
Lähteet
muokkaa- Bacon, Henry: Tiikerikissan aika. Helsinki: VAPK-kustannus, 1992. ISBN 951-37-0759-8
- Moliterno, Gino: Historical Dictionary of Italian Cinema. Lanmham, Maryland: Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-6073-5 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 7.4.2013). (englanniksi)
Viitteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- Valkeat yöt (elokuva) Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Valkeat yöt (elokuva) Elonet.
- F. M. Dostojevski: Valkoisia öitä novellin suomennos vuodelta 1896